lauantai 20. syyskuuta 2008

Omituisia juttuja

Mä luulen että Emäntä on taas ollut jossain kurssilla. Kun se on muuttunut ihan kummalliseksi, tekee omituisia juttuja. Mähän kerroin viime kerralla, että sain aamuisin aina palan omppua Emännän kädestä. Mutta sitten se yhtäkkiä muuttuikin niin että Emäntä laittaa omput mun ruokakuppiin eikä päästäkään mua suoraan syömään niitä, vaan seisoo hetken siinä edessä. Ihan niin kuin iltaruuan kanssa on tehty jo kauan aikaa. Ja sitten se tekee sen saman jutun tarhassa heinien kanssakin! Se menee mun eteen ja sanoo, että ne heinät on sen. Jos osaan hetken rauhassa odottaa, niin sitten se väistyy ja sanoo "Ole hyvä".

Yks toinenkin juttu on kummallinen. Emäntä on pari kertaa laittanut mulle riimun ja siihen sellaisen hirveän pitkän narun ja sitten se viuhtoo jollain kepillä jossa on naru päässä. Mä en oikein ymmärrä mitä se multa haluaa. Emännän kaverikin teki mulle niin ja kun vähän juoksin siinä sen kaverin ympärillä, niin ne molemmat kehui mua kovasti. Ihme touhua!
Mutta yhden jutun mä opin tällä viikolla! Se Emännän kaveri talutti mua ja Emäntä käveli mun perässä, siis sitä ohjasajojuttua jota on ennenkin tehty Isännän kanssa. Mutta nyt siinä oli uutta se, että mä hoksasin mitä Emäntä siellä mun takana yrittää. Kun sillä on ne pitkät ohjat käsissä ja kun se veti vaan toisesta ohjasta niin se tarkoittikin sitä, että mun piti kääntyä siihen suuntaan. Se veto tuntuu vähän pahalta, siis kun se kuolain painaa mun suuta. Mutta heti kun käännän päätä siihen suuntaan niin se veto hellittää. Aika metka juttu. Emäntä kehui mua siitä tosi paljon. Ja sitten opin senkin, että jos se vetää niistä molemmista mutta sanoo samalla "peruuta", niin se haluaa mun astuvan taaksepäin. Pysähtymisen ja liikkeelle lähdön mä olen oppinut jo aiemmin, ne oli ihan helppoja juttuja.

Emäntä on tainnut olla tämän viikon lomalla, kun se kerta ehti tehdä sitä ohjasajoakin keskellä päivää. Vähän kyllä tylsää kun se on tullut aamuisin hoitelemaan mua vähän myöhempään kuin yleensä. Oon mä kyllä herännyt ihan normaaliin aikaan ja ihmetellyt vaan missä Emäntä viipyy. Maanantaiaamuna vähän ajattelin, että ei kai Emäntä vaan unohtanu mua kun kuulin että auto jo lähti ja mä olin aina vaan tallissa. Mutta tulihan se Emäntä sitten, Isäntä oli tainnut lähteä yksin.

Tässä yks päivä me käytiin taas Emännän kanssa pitkällä lenkillä. Metsäpolun päälle oli kaatunut yks puu ja me mentiin sen alta. Se oli sen verran ilmassa että Emäntä mahtui siitä kumarassa ja mä mahduin ihan normaalisti kävelemään. Emäntä kehui mua ja sanoi, että onpas niistä agilityharjoituksissa hyötyä tässäkin. Metsän keskellä on pelto ja siellä oli yks mies traktorin kanssa ja Emäntä jutteli sen kanssa aika kauan. Ei haitannu mua yhtään, kun sain sen aikaa syödä. Sitten me jatkettiin matkaa ja käytiin kattomassa yksiä lapsia. Emäntä meinas että me ei mentäis sinne tällä kertaa, mutta minä jumitin paikalleni siihen polkujen risteykseen ja sitten ne lapset huomaskin mut ja kun ne kutsui mua niin Emäntäkin heltyi ja niin me mentiin sinne pihaan. Ne lapset rapsutteli mua ja oli ihan kivaa. Emäntäkin kehui mua taas, kun niin hyvin jaksoin seistä siinä.
Sitten kun tultiin kotiin, ehtikin tulla jo pimeä. Mä en enää oikein muistanut millaisia autot on pimeällä ja vähän säikähdin kun yksi auto tuli kovaa ja aika läheltä mua. Emäntä harmitteli kun se ei hoksannut lähtiessä laittaa mulle heijastimia. Sillä itsellä oli kyllä päällään se keltainen liivi, mutta kuulemma autot ei hidasta pelkän ihmisen nähdessään niin paljoa kuin jos ne näkisi mutkin. Ihan loppumatkasta Isäntä ja Mila tuli meitä vastaan ja sitten me mentiin yhtä matkaa kotiin.

Emäntä kertoi että se oli käynyt katsomassa taas mun iskää ja pikkuveljeä ja -siskoa. Sisarukset on kuulemma kasvaneet tosi paljon. Tässä tuore kuva mun iskästä, vähän mun käy kateeksi kun se saa olla noin pitkässä ruohossa. Emäntä sanoo että mä varmaan söisin itseni halki jos tuollaiseen ruohoon pääsisin käsiksi...


Tänään Emäntä pesi mut taas. Se sanoi että tämä on viimeinen kerta ennen talvea, vasta ens keväänä pestään sitten seuraavan kerran. Se on tietty siksi, kun mä kasvatan sen talviturkin niin sen kuivuminen kestäisi ikuisuuden eikä talvella muutenkaan oo kiva veden kanssa lotrata.

Pesun jälkeen mä sain päälleni taas uuden loimen. Vaikka tämä on vähän hassun värinen, niin se on ensimmäinen loimi mikä on mulle just sopiva. Se on nyt sitten mun kylpytakki.

Tässä vielä Essikin samassa kuvassa, näin me syödään samalta heinäkasalta.

keskiviikko 10. syyskuuta 2008

Ja vielä tämäkin!

Loppukesää

No niin, taitaa olla kesä kohta loppumassa. Mä olen jo ahkerasti kasvattanut talvikarvaa, enpä ehtinyt olla kesäkarvassani kuin pari viikkoa. Emäntä sanoo että olin just siellä näyttelyssä hienossa karvassa. Mä en oikein ymmärrä sitä, eikö mun karva muka ole hieno ihan aina!?

Tuossa jokin aika sitten Emäntä ja Isäntä lähtivät jonnekin enkä nähnyt niitä muutamaan päivään. Mua kävi hoitamassa se sama tyttö, joka kävi silloin aikaisemminkin. Ihan kiva se oli ja antoi tarpeeksi ruokaa. Kaksi yötä oli Emäntä poissa ja sitten kun se tuli takaisin niin se silitteli ja halaili mua ja sanoi että sillä oli tullut jo ikävä mua. :D

Emäntä oli taas tehnyt uusia juttuja mun suitsiin. Kattokaas, eikös ole upea otsapanta! Oikeen kimaltaa auringossa. Eikä ainakaan kukaan voi vahingossa ottaa mun suitsia kun niissä on nyt mun nimi. Nämä olis saanut olla mulla jo siellä näyttelyssä, mutta ei ne ehtineet tulla postissa kun ne oli tilattu jostain. Mutta Emäntä laittoi mulle tuon ison rusetin tohon niin sain poseerata sen kanssa nyt sitten.


Pari päivää sitten me käytiin ihan hassulla lenkillä. Ensinnäkin Emäntä laittoi mulle mun vanhan riimun päähän, sen punaisen jossa on heijastinnauhaa ja sitten se esitteli mun uutta narua. Siinäkin on punaista ja heijastinta ja se oli aika lyhyt naru. No ei siinä mitään, olihan silloin jo vähän hämärä kun me sinne lenkille lähdettiin että ne heijastimet on ihan hyvä juttu.
Mutta Isäntäkin lähti mukaan lenkille ja arvatkaas kenet se otti mukaansa naruun? Ei ei, se ei ollu Mila-koira. Vaan Essi-vuohi! En meinannu uskoa todeksi. Ei kai se Essikään, kun se laittoi aika tavalla vastaan eikä olis halunnut lähteä. Me mentiin edellä ja mua häiritsi niin kovasti kun se Essi tuli siellä mun takana, mä pysädyin vähän väliä katsomaan. Eihän se Essi osannut narussa kulkea, se meni ihan missä sattuu. Välillä se tuli mun vierellekin ja välillä kävi nuuskimassa mun häntää. Mua kyllä tosissaan hermostutti se ja olisin vaan halunnut juosta niin ettei se saa mua kiinni. Aika lyhyt lenkki me tehtiin ja paluumatkalla sain vihdoin Emännän tajuamaan, että voitais mennä lujempaakin. Mutta eihän se pysynyt mun vauhdissa ollenkaan vaan hengästyi heti. Kun me päästiin kotiin, oli jo melkein pimeää.

Kesän loppumisen huomaa paitsi tästä mun karvasta, myös siitä että laitumella ei oikein kasva enää heinää. Ja parina yönä on ollut tosi kylmä. Onneksi mä saan olla yöt tallissa, mutta aamuisin oon huomannut kun on ollut kuuraa maassa. Emäntä onkin alkanut laittamaan mulle kuivaheinää aamuisin ulos. Sitä on ihan mukava syödä, kun se on vaan siinä kasalla valmiina eikä tarvi laitumelta keräillä.
Yks ihan uus juttu mun ruokiin on nyt tullut. Emäntä antaa mulle ja vuohille omenoita! Ne on aika hyviä. Emäntä pienii ne mulle palasiksi ja antaa aamuisin mulle yhden tai kaksi palaa kädestään. Iltaisin niitä paloja on useampi mun ruokakupissa. Mua vähän harmittaa kun oon huomannut, että Emäntä syöttää niitä vuohille enemmän kuin mulle. Yritän sille sanoa, että antais mulle enemmän. Mutta se vaan vastaa mulle höhö, ja jatkaa vuohien syöttämistä...

Unohdin muuten viimeksi kertoa yhden asian. Emäntä nimittäin kokeili silloin ennen näyttelyä jo mun päälle sitä punaista loimea joka mulla oli viime kesänä pari kertaa pesun jälkeen. No se oli jäänyt vähän pieneksi ja Emäntä ihmetteli sitä. Sitten se otti ja mittasi mut ja arvatkaas mitä!?! Mä olen kasvanut 2 senttiä puolessa vuodessa! Mun korkeus on nyt sitten jo 86 senttiä!
Tänään sitten Emäntä toi mulle tuollaista uutta loimea, sanoi että se on mun uusi talvitakki! Tuntuipas se painavalta... Eikä se ihan sopiva mulle ole, mutta kai se nyt menee. Pääasia ettei oo liika pieni. Mutta koska mä muka tällaista tarvin, kun mullahan on sitten talvella niin paksu turkki etten mitään takkeja tarvi?