keskiviikko 10. syyskuuta 2008

Loppukesää

No niin, taitaa olla kesä kohta loppumassa. Mä olen jo ahkerasti kasvattanut talvikarvaa, enpä ehtinyt olla kesäkarvassani kuin pari viikkoa. Emäntä sanoo että olin just siellä näyttelyssä hienossa karvassa. Mä en oikein ymmärrä sitä, eikö mun karva muka ole hieno ihan aina!?

Tuossa jokin aika sitten Emäntä ja Isäntä lähtivät jonnekin enkä nähnyt niitä muutamaan päivään. Mua kävi hoitamassa se sama tyttö, joka kävi silloin aikaisemminkin. Ihan kiva se oli ja antoi tarpeeksi ruokaa. Kaksi yötä oli Emäntä poissa ja sitten kun se tuli takaisin niin se silitteli ja halaili mua ja sanoi että sillä oli tullut jo ikävä mua. :D

Emäntä oli taas tehnyt uusia juttuja mun suitsiin. Kattokaas, eikös ole upea otsapanta! Oikeen kimaltaa auringossa. Eikä ainakaan kukaan voi vahingossa ottaa mun suitsia kun niissä on nyt mun nimi. Nämä olis saanut olla mulla jo siellä näyttelyssä, mutta ei ne ehtineet tulla postissa kun ne oli tilattu jostain. Mutta Emäntä laittoi mulle tuon ison rusetin tohon niin sain poseerata sen kanssa nyt sitten.


Pari päivää sitten me käytiin ihan hassulla lenkillä. Ensinnäkin Emäntä laittoi mulle mun vanhan riimun päähän, sen punaisen jossa on heijastinnauhaa ja sitten se esitteli mun uutta narua. Siinäkin on punaista ja heijastinta ja se oli aika lyhyt naru. No ei siinä mitään, olihan silloin jo vähän hämärä kun me sinne lenkille lähdettiin että ne heijastimet on ihan hyvä juttu.
Mutta Isäntäkin lähti mukaan lenkille ja arvatkaas kenet se otti mukaansa naruun? Ei ei, se ei ollu Mila-koira. Vaan Essi-vuohi! En meinannu uskoa todeksi. Ei kai se Essikään, kun se laittoi aika tavalla vastaan eikä olis halunnut lähteä. Me mentiin edellä ja mua häiritsi niin kovasti kun se Essi tuli siellä mun takana, mä pysädyin vähän väliä katsomaan. Eihän se Essi osannut narussa kulkea, se meni ihan missä sattuu. Välillä se tuli mun vierellekin ja välillä kävi nuuskimassa mun häntää. Mua kyllä tosissaan hermostutti se ja olisin vaan halunnut juosta niin ettei se saa mua kiinni. Aika lyhyt lenkki me tehtiin ja paluumatkalla sain vihdoin Emännän tajuamaan, että voitais mennä lujempaakin. Mutta eihän se pysynyt mun vauhdissa ollenkaan vaan hengästyi heti. Kun me päästiin kotiin, oli jo melkein pimeää.

Kesän loppumisen huomaa paitsi tästä mun karvasta, myös siitä että laitumella ei oikein kasva enää heinää. Ja parina yönä on ollut tosi kylmä. Onneksi mä saan olla yöt tallissa, mutta aamuisin oon huomannut kun on ollut kuuraa maassa. Emäntä onkin alkanut laittamaan mulle kuivaheinää aamuisin ulos. Sitä on ihan mukava syödä, kun se on vaan siinä kasalla valmiina eikä tarvi laitumelta keräillä.
Yks ihan uus juttu mun ruokiin on nyt tullut. Emäntä antaa mulle ja vuohille omenoita! Ne on aika hyviä. Emäntä pienii ne mulle palasiksi ja antaa aamuisin mulle yhden tai kaksi palaa kädestään. Iltaisin niitä paloja on useampi mun ruokakupissa. Mua vähän harmittaa kun oon huomannut, että Emäntä syöttää niitä vuohille enemmän kuin mulle. Yritän sille sanoa, että antais mulle enemmän. Mutta se vaan vastaa mulle höhö, ja jatkaa vuohien syöttämistä...

Unohdin muuten viimeksi kertoa yhden asian. Emäntä nimittäin kokeili silloin ennen näyttelyä jo mun päälle sitä punaista loimea joka mulla oli viime kesänä pari kertaa pesun jälkeen. No se oli jäänyt vähän pieneksi ja Emäntä ihmetteli sitä. Sitten se otti ja mittasi mut ja arvatkaas mitä!?! Mä olen kasvanut 2 senttiä puolessa vuodessa! Mun korkeus on nyt sitten jo 86 senttiä!
Tänään sitten Emäntä toi mulle tuollaista uutta loimea, sanoi että se on mun uusi talvitakki! Tuntuipas se painavalta... Eikä se ihan sopiva mulle ole, mutta kai se nyt menee. Pääasia ettei oo liika pieni. Mutta koska mä muka tällaista tarvin, kun mullahan on sitten talvella niin paksu turkki etten mitään takkeja tarvi?

Ei kommentteja: