Kuvat: Mervi Partanen
Mua kävi taas jotkut vieraat kattomassa ja mä päätin näyttää niille miten lujaa mä osaankaan juosta kun laitan oikein kaviota toisen eteen. Spurttailin eka tarhassa ja kun tuntui että siinä ei oikein riittänyt kiihdytyssuoraa, niin sujautin itseni laitumen puolelle ja juoksin siellä muutaman lenkin laitumen päästä päähän. Olisittepa nähneet!
No joo, sittemmin elämä onkin ollu taas aika normaalia. Muutaman sadepäivän aikana en sitten juossu yhtään, kun maa oli niin märkää ja liukasta ja lätäköitäkin oli vaikka miten paljon. Onneksi mulla on tarhassa 2 katosta joihin pääsee sateensuojaan. Mutta välillä oli silti pakko käydä siellä sateessa, pitihän mun syödä kun nälkä kurni mahassa eikä Emäntä kantanut mulle heiniä sinne katokseen. Vähän kyllä epistä, seuraavana aamuna huomasin että siellä katoksessa oli jämät vuohien heinistä! No toisaalta, minähän olin saanut omat yöheinäni sisälle karsinaan... Toi Essi-vuohi vaan on sellainen, että se ei oikein halua olla muiden kanssa sisällä yötä ja kun satoi niin se jäi yksin sinne katokseen.
Lenkilläkin on käyty ja Emäntä on laittanu mulle aina ne suitset päähän. Kun mä en tykkää niistä kuolaimista yhtään, niin Emäntä yritti juksata mua! Se kastoi ne kuolaimet omppuhilloon ja sitten yritti että mä olisin oikein innolla ottanut ne suuhuni. Ei mua niin vaan juksata! Tuli kyllä Emännälle vähän kiire siivoilla niitä hilloja paperilla... Mutta kyllä mun vaan kannatti ketkuilla, kun sitten Emäntä rupes tutkimaan sitä juttua vähän tarkemmin ja vasta siinä vaiheessa se huomas, että mun pää on pikkuisen kasvanut ja niitä jouluna sovitettuja suitsia sai vähän pidentää. Helpotti mun oloa tosi paljon kun nyt kuolaimet on paremmassa asennossa mun suussa. Vaikka en mä niistä vieläkään tykkää, mutta nyt ne ei häiritse mua enää niin paljon kuin ennen.
Yks erikoinen juttu tapahtui yhdellä lenkillä. Käytiin taas siellä tallin luona kääntymässä ja siellä oli heppoja laitumella. Kun me oltiin tulossa sitä laitumen vieressä menevää tietä, niin yks heppa sieltä juoksi aidasta läpi! En oikein tiedä, että säikähtikö se mua. Mutta päätin varmuuden vuoksi vähän näytellä isompaa kuin oonkaan ja hyppäsin pari kertaa pystyyn. Mutta Emäntä taltutti mut heti enkä voinu paljo pistää vastaan, kun mulla oli silloinkin ne kuolaimet suussa.
Mutta onneksi se heppa ei tullu kattomaan mua, vaan se hyppäs toiselle laitumelle ja rikkoi senkin aidan! Ja sitten niiden heppojen omistaja tuli sieltä tallista ja otti ne hepat kiinni ja vei ne talliin. Me vaan kattottiin Emännän kanssa vähän kauempaa. Yks niistä hepoista tais oikeasti pelätä mua, kun se ei meinannu uskaltaa tulla sieltä laitumelta ollenkaan vaikka sitä kutsuttiin. Ja sitten kun se talutettiin talliin niin se kattoi mua kuin aavetta. Kotimatkalla Emäntä sanoi, että ei nyt varmaan ihan hetkeen mennäkään sinne uudelleen. Mutta ei se mitään, onhan meillä monia muitakin lenkkireittejä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti