sunnuntai 15. kesäkuuta 2008

Vierailulla

Heissan taas!
Mun pitää ihan ensiksi saada kertoa teille, mitä mä tein perjantaina! Se olikin jänskä päivä. Emäntää ei oo paljon näkyny koko viikolla, vain aamuisin ja iltaisin se on mua hoitanut. Ja vähän mä sitten kummastelin, kun perjantaina ajoi pihaan auto trailerin kanssa, ja kaksi Emännän kaveria tulivat mua sillä hakemaan. Ne kääri mulle pintelit jalkoihin ja Isäntä talutti mut sinne traileriin. Sain mä onneksi vähän evästä matkalle, niin en paljo ehtinyt meittimään minne mua viedään.
No sitten kun päästiin perille, niin mä huomasin tulleeni sinne samalle tallille, jossa kävin viime vuonna näyttelyssä. Siellä oli isoja heppoja jotka hörisi mulle ja sitten pian tulikin Emäntä mua hoitelemaan. Emäntä olikin tainnu olla siellä tallilla koko viikon... Ja siellä oli monta tyttöä, jotka tuli mua rapsuttelemaan ja ottivat musta valokuvia.
Mut laitettiin hetkeksi karsinaan, se oli isompi karsina kuin mulla kotona ja niin korkea, että mä en nähnyt sieltä ollenkaan ulos. Vesikuppikin oli niin korkealla etten mä yltänyt siihen ollenkaan. Emäntä laittoi sitten mulle suitset päähän ja vei mut pihalle, sinne kentälle jossa mä silloin näyttelyssäkin tepastelin. Siellä olikin agilityrata ja me mentiin se läpi. Sitten niitä tyttöjä tuli yks kerrallaan taluttamaan mua ja mä menin niidenkin kanssa sen radan läpi. Ja sitten mentiin Emännän kanssa vähän hyppimään esteitäkin, mä olin siinä aika hyvä ja sain paljon kehuja.
Sitten mut vietiin takaisin sinne karsinaan ja olin siellä jonkin aikaa. Emäntä tuli sitten hakemaan mua uudestaan ja vei mut ulos ja sain syödä ruohon pitkin pihoja ja siellä ulkona olevat hepat katseli mua ihmeissään. Siellä oli yks heppa, joka varmaan luuli mua varsaksi. Se oli ihan hassun näköinen, sillä oli niinku vaatteet päällä. Oonhan mä loimia nähnyt, mutta sillä oli päässäkin jotain ja sen korvat näytti paljon isommilta kuin mitä ne oikeasti on. Mutta en mä paljon siitäkään välittänyt, kun mua kiinnosti vaan se syöminen.

Sitten mentiin taas talliin ja Emäntä laittoi mulle ne pintelit ja mua vietiin taas traileriin. Emäntä päästi mut vapaaksi siellä trailerissa ja kun se takaluukku oli vielä auki, niin minäpä meinasin mennä sieltä ulos ja melkein ehdinkin, mutta sitten Emäntä nappas mut uudestaan kiinni. Takaluukku laitettiin kiinni ja sitten Emäntä menikin siitä pikkuovesta ulos ja mun piti jäädä sinne yksin sisälle. Mutta arvasinhan mä, että me mennään takas kotiin ja niin mentiinkin.
Mulla oli siis aikamoinen seikkailupäivä! Enpä aamulla tiennyt että tulee niin erilainen päivä.

Toissa viikollakin oli jotain erikoista. Emäntä ja Isäntä taisivat olla jossain reissussa silloin, kun en nähnyt niitä ollenkaan. Yks tyttö kävi mua hoitelemassa silloin muutamana päivänä. Olin mä sen tytön nähnyt ennenkin, se oli viime vuonna siellä näyttelyssä ja se otti musta valokuvia. Ihan mukava tyttö se oli, mutta tuli mun silti vähän Emäntää jo ikävä. Ja kun Emäntä sitten tuli takaisin kotiin, niin mä hirnuin sille oikein kovasti ja se tuli halailemaan mua. Varmaan silläkin oli ollu mua ikävä.

Mä en muuten viimeksi muistanutkaan kertoa yhtä juttua. Se tapahtui jo varmaan kuukausi sitten. Mua kävi yks nainen katsomassa, sillä on jotain papereita mukana ja se katteli mun turkkia ja etsi jotain pyörteitä. Mutta ei musta löytynyt yhtään. Mutta sitten se tekikin jotain kummallista. Se otti sellaisen vempeleen joka piti hassua ääntä ja ajoi sillä karvoja mun kaulasta! Mä jo aloin vähän epäilemään, että mitähän tästä seuraa. Ja sitten se pisti mua! Se otti kipeää, mä vähän huusin ja kavahdin, mutta Emäntä rauhoitteli mua. Pian se olikin jo ohi. Emäntä kertoi, että mun kaulassa on nyt sellainen merkki, josta voi jotenkin tarkistaa kuka mä olen ja kuka mut omistaa.

Ei kommentteja: