Hauskaa vappua!

Että tällaiset härpäkkeet ripusti Emäntä mun päähän... En oikeen tajunnu, mitä mun olis pitänyt niitten kanssa tehdä. No Emäntä onneksi pian tajus ottaa ne pois.

Nyt onkin kulunu hetki siitä kun viimeksi kirjoittelin kuulumisia. Tällä välin on tapahtunu vaikka mitä!
Tässä yks kaunis sunnuntaipäivä Emäntä ja Isäntä puuhaili tallissa monenlaista. Minä jo aamusta ihmettelin, että mikäs nyt on, kun Isäntä tuli talliin, mutta Emäntää ei näkyny. No Isäntä alkoikin tyhjätä vuohien karsinasta pehkuja! Sitten tuli Emäntäkin, mutta sillä olikin muuta mielessä. Se laittoi mun selkään taas sitä kutisevaa lääkettä, mutta sanoi onneksi että tämä oli viimeinen kerta, enää ei tarvi laittaa. Ja sitten se lykkäs mun suuhun matokuurinkin saman tien. Tämä olikin erimakuista ainetta kuin ennen, vähän parempaa.
Mutta sitten se toiminta vasta alkoikin! Emäntä tälläs mulle taas ne valjaat päälle ja sitten mentiin taas käpsyttelemään ulos. Isäntä talutti mua etupäästä ja Emäntä käveli takana. Kierrettiin tuossa pellolla lenkki. Emäntä sanoi, että harjoiteltaisiin vähän kääntymistäkin, mutta en mä kyllä tajunnu siitä mitään. Paitsi kyllä mä sitten jotain tajusin, kun se usutti mua juoksemaan, maiskautti silleen hassusti. Ja mullahan heitti perää heti, Emäntä totes siihen, että olipas onneksi tarpeeksi pitkät ohjat. Muuten olis voinu mun pieni soma kavio osua Emäntään... No se juoksu loppu kyllä aika lyhyeen, kun Emäntä haluskin mieluummin kävellä vaan.
Sitten me seisahduttiin pihaan ja Isäntä otti meistä vähän kuvia ja enkös ollukin nätisti? Mulla oli muuten ekaa kertaa noi suitsetkin tuolleen, että siinä on tuo turparemmi mukana. Ei vaan mun mielestä näytä yhtään hyvältä, kun se uppoaa mun turpakarvoihin rumasti...


Mun tarhassa alkaa jo vähän vihertää ja mä syön aika innoissani kaiken vihreän mitä vaan suinkin irti saan. Mä en vaan voi tuolle ruokahalulleni mitään, vaikka nyt se on aiheuttanu vähän ongelmia.
Mulla tuli nimittäin tässä yks ilta massu aika kipeäksi. Se kurisi kovasti ja mä piehtaroin monta kertaa ja Emäntä katseli mua huolestuneena. Sitten se soitti jollekin, vaikka oli jo myöhä ja ulkona ihan pimeääkin. Ja sitten me mentiin pihalle kävelemään, se vähän helpotti mun oloa. Sen jälkeen Emäntä vei mut takas talliin ja hetken päästä se toi pullon ja alkoi juottaa mulle sieltä öljyä! Se oli aika kamalaa, mulle ei oo tehty mitään sellaista aikaisemmin. Mutta en mä kovin paljoa jaksanu tapella vastaankaan. Mutta olisittepa vaan nähneet, miten öljyssä me molemmat oltiin sen jälkeen! No sitten me mentiin uudestaan kävelemään, mentiin ihan tielle. Se oli aika kummallista, me siis käveltiin siellä keskellä yötä ja oli ihan pimeää. Kuului hassuja lintujen ääniä, mutta ei ne mua oikein kiinnostanu. Mutta se kävely teki hyvää, mun massu kurisi ja multa tuli vähän rupsujakin. Sitten Emäntä vei mut talliin ja se katseli mua aika kauan siinä karsinan vieressä. Kun se vihdoin meni pois, niin se jätti valot päälle! Mä vähän luulen, että se liittyy jotenkin siihen pieneen kameraan, joka on tallin katossa... Loppuyö meni sitten mulla toipumisessa, Emäntä kävi katsomassa mua kerran ja siinä vaiheessa multa oli tullu jo sontapalleroitakin ja Emäntä oli jotenkin helpottuneen oloinen.
Seuraavana aamuna Emäntä vei mut taas tarhaan, mutta päivällä mua kävi katsomassa yks Emännän kaveri.
Mutta ei mun massu ihan kuntoon heti tullut. Nyt mulla tulee sellaista löysää kakkaa ja Emäntä on pessy jo kaksi kertaa mun pyllyn ja hännänkin. Mutta niinkuin sanoin, minkäs sitä pieni poni ruokahalulleen voi! Vaikka mä tiedän, ettei mun pitäis nyhtää sitä tuoretta heinää niin paljoa, niin silti mä vaan teen niin.

Mutta en mä sentäs ole niin omituinen syömiseni suhteen, mitä vuohet! Ette varmaan usko, mutta mä näin tämän ihan omin silmin! Kun Emäntä oli kuvannu mua ne serpentiinit päässä, niin se hetti ne Nellin päähän. Mutta mitä teki Nelli?! Se kippas ne heti maahan ja alkoi syödä niitä! Sinne ne katos kaikki, parta vaan tutisi kun se söi niitä! Kyllä mä ihmettelen tätä, kun mun massu menee pikkasesta ruohosta sekaisin ja noi toiset syö vaikka paperia eikä tunnu missään!


Me ollaan lenkkeilty eri reittejä tässä viime päivinä. Tai no yks reissu josta haluan ensiksi kertoa, meni ihan vanhaa tuttua reittiä. Käytiin siellä tallilla taas kattomassa heppoja, ja siellä olikin kaksi ihan pientä varsaa äitiensä kanssa. Ne oli vähän kauempana tiestä, mutta mä olisin halunnu nähdä ne lähempää. Hörisin niille vähän, mutta ei ne vastannu mulle mitään.
Sitten kun me oltiin lähdössä sieltä, mä heittäydyin taas siihen tielle piehtaroimaan ja jättämään hajumerkkejäni. Just samaan aikaan sieltä tallista tuli joku mies ja se kysyi Emännältä, että kaaduinko minä! Emäntä vaan nauroi ja sanoi, että ei kun mä vaan tykkään piehtaroida just siinä.
Sitten takas tullessa me ohitettiin yks navetta missä olikin ovet auki. Vaikka mä haistoin tietysti, että siellä on lehmiä, niin sieltä kuului sellainen kolina joka muistutti mun entisen kodin karsinoiden ovista. Niin mä hörisin ihan varmuuden vuoksi, mutta ei kukaan taaskaan vastannu mulle.
Eilen me mentiin ihan uutta reittiä lenkille, mentiin metsään. Mä hoksasin heti, että sehän on mukava paikka, siellä voi napsia kaikkea suuhunsa. Keksin jopa hyvän systeemin miten onnistun siinä. Kun Emäntä vie mua pitkässä narussa, niin mä ensiksi vähän jallittelen, että saan oikein pitkästi narua. Sitten otankin muutaman juoksuaskelen ja ehdin seisahtua paikalleni juuri sen verran, että saan hamuttua suuhuni jotain syötävää. Se systeemi toimi hetken aikaa, mutta hitsit kun Emäntä sitten tajus sen kanssa, niin se ottikin mut lyhyempään naruun eikä antanu mun syödä enää. Se reitti oli siis mulle uusi, mutta yhtäkkiä me tultiinkin sille tielle, joka on ihan tuttu. Mä menin ihan hämmennyksiin, kun tajusin sen. Mutta Emäntä vaan kiskoi mut liikkeelle ja niin me tultiin sieltä kotiin.
Tänään käytiin kävelemässä sellainen lenkki, mitä ei oo menty pitkään aikaan. Joskus talvella viimeksi. Sekin meni alkumatkan metsässä ja kyllä mä aina välillä sain vähän jotain napattua suuhuni. Ja onnistuin piehtaroimaankin pari kertaa, vaikka Emäntä ei olis millään antanut mun tehdä sitä. Se marmatti, ettei mun pitäis sotkea itseäni heti kun on pesty. Mä olin siis vielä vähän märkä siitä pesusta ja roskat tarttui aika kivasti. ;) No sillä reissulla me ei nähty oikein mitään ihmeellistä. Paitsi pari koiraa, joista toinen haukkui mulle kovasti, mutta mä en pelänny niitä yhtään.