keskiviikko 2. huhtikuuta 2008

Rapakkoa

Lumet senkun sulaa ja tarhassa alkaa olla vähän liejuista taas. Mutta se on kivaa, kun aurinko paistaa ja kun on pidempään valoisaa, ehtii Emäntäkin mun kanssa touhuamaan.

Tuossa jokin aika sitten Emäntä ei lenkittänyt mua pitkään aikaan. Kyllä se hoiti mut ihan normaalisti, mutta sen ääni kuulosti ihan omituiselle kun se jutteli mulle. Kai se oli sitten sairaana.
Mutta nyt se puhkuu taas intoa ja me on käyty tällä viikolla kahdesti lenkillä, kerran harjoiteltu agilityä ja kerran ohjasajoa.

Sunnuntain lenkillä mä yhtäkkiä hoksasin, että voihan siinä rapakossakin piehtaroida. Aavistin kyllä että Emäntä ei siitä tykkää ja siksi mä heittäydyin maahan vähän salaa, kun kävelin Emännän takana lenkillä. Ja oli se ihan kivaa, vaikka Emäntä ei kehunu sitten kun mä olin ihan likainen.
Kesken agilitytreenienkin mä piehtaroin vähän. Emäntä vei mun tehtävien välillä kävelemään pihatielle ja siinähän mä hoksasin heti hyvän sulan kohdan ja siihen heittäydyin. Ei tullu kehuja siitäkään ja Emäntä marmatti, että pitää suitsetkin putsata kun ne vähän rapaantui.

Sen agilitytreenin jälkeen Emäntä laittoi taas sen silan mun selkään ja ohjat niihin, mutta nythän se oli mulle jo tuttu juttu. Sitten taas kierreltiin takapihan ympäri, Isäntä talutti edellä. Silloin eka kerralla osasin jo pysähtyä kun Emäntä halus, mutta nyt mä opin koska se haluaa mun lähtevän liikkeelle. Se naksauttaa suullaan hassusti ja heiluttelee niitä ohjia mun pepun päällä.

Ennen sitä tiistaista lenkkiä mulla meni vähän kierrokset päälle. Juoksentelin tarhassa ympäri ämpäri ja pukittelinkin niin että kerran kompastuinkin. Se oli vähän noloa... Ja Isäntäkin oli kattomassa. Se oli ihan tyhmää, kun se meni kivikasan keskelle seisomaan enkä mä päässyt sinne sen luo. Ja sitten yks vuohista meni sinne kivikasalle kanssa ja Isäntä rapsutti sitä ja mua harmitti!

Emäntä oli pessyt suitsien lisäksi muutkin mun varusteet. Riimu ja naru haisivat ihan hassuilta ja harjat vielä hassummalta. Mutta kaikista hassuinta on ollu se, kun Emäntä on tutkinu mun selkää joka ilta. Sillä on suurennuslasi toisessa kädessä ja taskulamppu toisessa. No ei se tutkiminen oo mua juuri haitannu, kun mulla on ollu silloin aina iltaruuan aika. Emäntä sanoi tutkimusten tuloksena, että hyvin on se lääke tepsiny, eikä mussa enää ole niitä salamatkustajia.

1 kommentti:

Tätiratsastaja kirjoitti...

Moi, Reetta! Emäntä on ihan kilahtanut. Ne hommas muitten tätien kanssa selllaisen vakikouluttajan tallille. Mie tunnen sen tytön entuudestaan, oon ollut sen tunneilla Nurmijärvellä, mut emännälle ihan uutta kaikki. Mie vähän ihmettelin, että miks mun pitää niin kovasti tehdä töitä, kun oon mä nää kurssit joskus käynyt... ja se flikka ratsastaa maajoukkueessa, että kyllä se osaa opettaa... kun toi täti vaan oppis... juu.. se pitkä ohjajuttu oli aika kivaa. Mä en saanut vielä ravata. Mut viestaillaan taas! Terveisin Máni