Ensinnäkin viime viikonloppuna Emäntä oli taas ollut jossain kurssilla ja tuli uutta intoa puhkuen teettämään mulla taas niitä väistättämisjuttuja. En oikein jaksanu innostua asiasta.
Sunnuntaina se tulikin sitten uuden riimun kanssa! Se on naruriimu, se tuntui ihan erilaiselta kuin mun entinen riimu. Tää uusi on paljon kevyempi, mutta sitten toisaalta kun mulla on se päässä, mun on jotenkin pakko totella Emäntää herkemmin. Aiemmassa riimussa sain laitettua vähän vastaan, mutta tässä tuntuu etten oikein voi. Tai no vähän tietysti, mutta en niin paljoa kuin entisessä.
Mullahan ei oo koskaan riimua päässä muuten, kuin silloin vaan kun Emännän kanssa jotain touhutaan. Emäntä lakkas käyttämästä mulla tarhassa riimua, kun mä yhden kerran olin jääny siitä aitaan kiinni. Onneksi se riimu meni silloin rikki kun kovasti kiskoin, mutta sen jälkeen en tosiaan oo riimu päässä ollut yksikseni.
Emäntä oli oppinu siellä kurssilla ihan uuden tavan taluttaa mua. Aiemmin se on yrittäny, että mä kulkisin sen vierellä. Mutta nyt se antaakin mulle pitkän narun ja mä saan tulla vähän siellä perässä niinku mä haluan. Se on oikeastaan ihan kivaa, saan mennä vähän vapaammin.
Jotain muutakin uutta se oli oppinut. Nimittäin kun mulla oli taas alkumatkasta kiire ja yritin mennä edelle, niin Emäntäpä laittoikin mut kiertämään itsensä. Aika nopeastihan mä huomasin, ettei mun hötkyilystä oo mitään hyötyä, varsinkin kun Emäntä vielä pysäytteli vähän väliä.
Se lenkki meni sitten oikein kivasti, ja mä sain hirveesti kehuja kun en pelännyt yhtään, vaikka meidät ohitti sellainen iso rekka kapealla tiellä. Mä olin niin reipas tyttö!
Emäntä on ollu vähän huolissaan minusta, kun mulla on tullu sellaisia omituisia hilsepaikkoja ihoon. Ensiksi oli masun alla ja tällä viikolla tuli jalkoihinkin ja sitten Emäntä jo meinas, että se pesee mut jollain ihmeellisellä aineella. Mä olisin päässyt kai samaan suihkuun missä Emäntä itsekin käy! Mutta millähän vaan olis saanut mun turkin kuivaksi?! No, ei ehditty peseytymään, kun Emäntä hoksasikin, että mun talviturkin seassa on lämmitelleet jotkut muutkin kuin vain minä itse. Niinpä mä sainkin selkääni jotain lääkettä, joka sitten aiheutti mulle aikamoista kutinaa. Emäntä vähän häsläsi sen lääkkeen kanssa ja sai sitä omille sormilleenkin, nyt se tietää itsekin miltä se musta tuntuu. Mutta pääasia jos mä nyt pääsen eroon niistä salamatkustajista. Emäntä oli soittanut eläinlääkärille ja se oli sanonut, että ehkä ne hilsejututkin sitten paranee.
Mutta eilen tehtiin jotain tosi erikoista! Emäntä on sovittanu mulle selkään sellaista silaa jo muutaman kerran. Aikaisemmin se on aina ollu iso, mutta nyt siihen oli kuulemma tehty lyhyempi mahavyö ja se oli niin sopiva mulle, että mun piti vähän pullistaakin, ettei Emäntä ihan mua rutista siihen. Mutta silan jälkeen mulle laitettiinkin vielä suitset, ja tiedättekin varmasti, että niistä kuolaimista mä en tykkää, en sitten yhtään! Vaikka niissä oli erilaiset kuolaimet kuin aikaisemmin, niin siltikään en tykkää niistä.
Mun leuan alapuolelle tuli vielä tuollainen härveli, jota Emäntä sanoi deltaksi, siihen laitettiin naru kiinni ja sitten mentiin tallista ulos. Ulkona Isäntä ottikin narusta kiinni ja Emäntä laittoin jotain kummallista niihin kuolaimiin kiinni. Ne oli pitkät ajo-ohjat! Oli vähän hassua, Isäntä lähti taluttamaan mua ja Emäntä käveli mun perässä ne ohjat käsissään. Mikäs siinä, me kierrettiin takapihalla pieni lenkki, pysähdyttiin välillä ja jatkettiin taas matkaa. Sitten tultiin takas pihaan ja Emäntä otti ne varusteet pois mun päältä ja mä sain palkinnoksi porkkanaa, kun olin menny niin hienosti! Emäntä kehui mua, sanoi että kyllä musta ajoponi vielä tulee! No, saa nyt nähdä, en oikein vielä tiedä mitä se tarkoittaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti