Emäntä oli sitten menny ostamaan mulle tällaisen villaloimen. Mutta kuinkas kävikään, ei tästä ole mulle takiksi, teltaksi ennemmin. Loimen koko on 95 cm, mutta ehkä se on kuitenkin vähän tanakammille kavereille suunniteltu. En mä millään kasva noin isoksi vaikka miten paljon söisin!
Emäntä mittasikin mun korkeuden taas, enkä mä ole kasvanut viime kesästä senttiäkään. Oon vaan keskittynyt karvan ja mahan kasvattamiseen, niin on toi korkeus jäänyt sitten...
No, Emäntä vei sen loimen pois, sanoi että laitetaan se myyntiin. Eihän se kyllä ollu edes mun värinenkään, siis punainen. Mutta lämmin se olis ollu, Emäntä meinas että sen alla olisin voinu kuivatella joskus pesun jälkeen. No, ehkä se keksii mulle jotain muuta.
Siitä karvan kasvusta muuten sen verran, että Emäntä leikkas mun häntää pikkasen. Se otti jo taas maahan, vaikka ei oo kovin kauaa kun sitä viimeksi lyhennettiin. Mullahan on aika hassu häntä, kun sen alaosa on vaalea vaikka mä oon muuten musta. En vielä tiedä, vaaleneeko tuo nyt musta hännän yläosa taas kesällä auringossa vai oliko se mun vauvahäntäni vaan sellaista herkemmin auringossa kulottuvaa.
Eilen oli tuulinen päivä ja tuulella mun olo on aina vähän sellainen lennokas. En tiedä miksi, mutta on kuulemma muutkin hepat usein aika säpäkkänä tuulessa. Emäntä tuli hakemaan mua tarhasta lenkille, mutta minäpä näytinkin taas mitä kaikkea mä osaan tehdä. Heitin peräpäätä ilmaan ja juoksentelin ympäri tarhaa ja vähän laukkasinkin. Vuohet säikkyi ja juoksi karkuun. Ja jäipä Isäntäkin mua katsomaan, kun oli siinä mun tarhan vieressä traktorihommissa.
No sitten kun olin aikani siinä juoksennellut ja mua ei enää se huvittanut, niin sitten me lähdettiin Emännän kanssa sinne lenkille. Vähän mä alkumatkasta vielä yritin mennä nopeampaa kuin Emäntä, mutta sitten me löydettiin hyvä tahti molemmat.
Meillä oli taas aika kiva lenkki ja me nähtiin jotain mitä ei olla ennen nähty. Nimittäin heppa kärryjen kanssa! Ja siinä oli toinenkin heppa mukana. Me nähtiin niiden jäljet jo vähän aikaisemmin ja Emäntä ihmetteli kun oli kahdet hepan jäljet mutta vaan yhdet kärryn jäljet. Ja sitten me jo nähtiinkin ne, se toinen heppa oli sillä kärryissä olevalla naisella silleen käsiheppana, siis narussa vain juoksenteli mukana. Ne hepat meni tosi nopeasti meidän ohi, enkä mä ehtiny niiden kanssa yhtään tutustua. Mutta kyllähän mä niiden jälkiä haistelin tietysti. Ne oli samoja heppoja joiden tallilla me joskus käydään, mutta tällä kertaa me ei siellä saakka käyty.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti