Ruokailua

Tanya:
Meiltä toivottiin ruokapostausta ja tässä se sitten tulee. :)
Ruoka, sehän on pienten ponien elämän tärkein asia! Kaikkien hevoseläinten perusruokahan on tietysti heinä, mutta sen lisäksi saadaan vähän jotain muutakin. Emäntä sanoo että ollaan liian pulleita ja siksi saadaan ihan vähän vain sankoruokia.
Meidän ruuat on kyllä vaihdelleet vähän vuodenajan mukaan ja senkin mukaan miten terveitä on oltu. Silloin joskus kun minulla oli yskää, sain syödäkseni jotain hassulle tuoksuvaa mysliä ja yrttejä. Mutta nyt kun olen ollut terveenä ja on kesäaika, ei ruuassa ole paljoa ylimääräistä. Vielä keväällä saatiin jotain vitamiinia ja yrttiseosta jossa oli nokkosta ja ruusunmarjaa. Niin ja porkkanoitakin saatiin vähän aiemmin, mutta ei ole niitäkään nyt enää kesäaikaan saatu.

Tärkeintä meidän ruuassa on kivennäinen, sitä on tuossa keskimmäisessä sangossa. Mutta sitäkin me tarvitaan vain vähän, noin pieni mitallinen. Vasemmalla olevassa sangossa on hampunsiemeniä. Silloin kun söin mysliä, en saanut noita siemeniä, mutta nyt ollaan syöty niitä jo aika pitkään.
Oikealla tuo valkoinen jauhe on biotiinia, sitä riittää noin pieni ripaus. Ja hyvä niin, se ei edes maistu hyvältä, mutta on tärkeää meidän kavioille ja karvankasvulle.

Nämä ruuat siis saadaan joka ilta. Emäntä laittaa meille molemmille samanlaiset annokset ja kun ollaan tarhassa yötä, niin nämä tarjoillaan tarhaan päin.

Minä saan oman sankoni tallikatokseen, vuohien karsinaluukun viereen. Opittiin tämä järjestys jo silloin kun Reeta oli kaverinani ja sain tässä paikalla paremmin syötyä rauhassa. Silloin Emäntä laittoi joskus ihan narun eteen, että pysyttäisiin Reetan kanssa omilla puolillamme. Mutta enää sitä narua ei ole tarvinnut. Vuohet osaavat kyllä väistää minua, vaikka käyvätkin sitten nuolemassa sankoni puhtaaksi kun olen itse saanut syötyä.

Millan sanko laitetaan eri paikkaan, vesiastian viereen seinään. Milla osaa pysyä omalla sangollaan eikä pyri minun sangolleni. Minä käyn yleensä sitten ruuan päälle hörppäämässä tuossa vähän vettä ennen kuin aloitan heinien syömisen.
Milla:
Nyt meillä on jotain uutta! Aiemmin päästiin iltaisin tarhan vieressä olevalle laitumelle. Mutta nyt meille rakennettiin ihan uusi laidun. Sinne ei pääse suoraan tarhasta, vaan meidät talutetaan pihan poikki.
Se laidun on aika pieni, eikä siellä kovin rehevästi kasva heinääkään. Mutta kyllä me silti siellä saadaan mahamme täyteen, ainakin Emäntä sanoi että ihan pullistellaan kun sieltä iltaisin siirrytään tarhaan.

Laidun on ihan tien vieressä ja tiellä menee autoja ja traktoreita ja sen sellaista. Minähän olin tottunut jo kaikkeen edellisessä kodissani, mutta Tanya aluksi säikkyi. Mutta pian sekin huomasi että mitäs noista, ei ne meidän tarhaan tule kuitenkaan.

Ollaan nyt laidunnettu tuolla muutama ilta. Sitten kun alkaa hämärtää, Emäntä hakee meidät takaisin tarhaan iltaruualle. Eipä tuossa laitumella ole mitään katostakaan niin parempi se on kun päästään tarhaan nukkumaan.

Tämä oli tosiaan toivepostaus ja ajateltiin että meille voisi esittää muitakin toiveita. Laittakaapa kommentteja mistä tahtoisitte kuulla! Kaikkien kommentoijien kesken arvotaankin sitten palkinnoksi tällainen lehti, Hevoshullun kesäspesiaali. Laita siis kommenttiin mukaan sähköpostiosoitteesi jos haluat osallistua arvontaan. Osallistumisaikaa laitetaan vaikkapa viikko, eli tiistaihin 29.8. iltaan saakka.