perjantai 26. toukokuuta 2017

Match show ja kilit

Milla:
Me käytiin match show -näyttelyssä ja menipäs siellä hienosti! Oli oikein mukava aurinkoinen päivä, mutta ei kuitenkaan liian kuuma koska tuuli reippaasti.
Se paikka oli minulle uusi, mutta Tanya kertoi käyneensä siellä aiemminkin mätsärissä.
Me osallistuimme molemmat ponisarjaan ja Emäntä esitti meidät. Tanyan vuoro oli ensiksi käydä kehässä ja sen aikaa minä hengasin Isännän kanssa. Tanya sai punaisen ruusukkeen, eli oli paristaan parempi.
Sitten oli minun vuoroni ja minäkin sain punaisen ruusukkeen. Niin me sitten pääsimme molemmat punaisten loppukehään. Emäntä talutti minua ja yllätyimme varmaan molemmat yhtä paljon, kun tuomari toi minulle luokkavoittajan ruusukkeen!
Jonkin aikaa odottelimme kun siinä oli varsaluokka vielä ennen Best In Show -kehää. Sinne minä siis pääsin luokkavoittajana ja siellä kierreltiin jonkin aikaa. Onneksi Isäntä tuli Tanyan kanssa kehän lähelle niin minun ei ehtinyt tulla Tanyaa ikävä siinä.
Lopulta kävi niin, että minä sain BIS2 -palkinnon eli olin näyttelyn toiseksi hienoin! Tuomari sanoi että näytin hienolta kun minut oli puunattu näyttelykuntoon. Olihan meidät pesty edellisenä iltana ja aamulla pesty vielä uudelleen kaviot. Kavioihin laitettiin myös mustaa lakkaa ja näyttelypaikalla sitten vielä sumuteltiin jotain kimaltavaa harjaani ja häntääni. Ja olihan minulla upea otsapantakin! Se on kuulemma Reetan vanha, mutta oli minulle ihan sopiva.
Sitten vielä poseerattiin vähän ennen kotiinlähtöä.

Ennen matkaa hörpättiin kuitenkin vähän makuvettä sangosta ja matkalle saatiin heinäkassit joista sitten ruokailtiin niin matka kului rattoisasti.

Tässä meidän palkinnot sieltä. Tanya sai siis vain yhden ruusukkeen, mutta minä sain peräti kolme ja tuon isomman pokaalinkin vielä. Emäntä sai lisäksi tuon pikkupokaalin, se oli näyttelyn parhaan esittäjän palkinto.

Tanya:
No nyt saadaan esitellä meidän uudet perheenjäsenet! Minähän kuulin Emännältä jo aiemmin että Inkeri oli ihan meiltä salaa päässyt käväisemään treffeillä mustan vuohipukin luona. Ja niin Inkerin massu alkoi kasvaa ja lopulta sen utarekin pullistui kovin. Ja sitten Inkeri viettikin monta päivää tallissa ja minä jo silloin epäilin että nyt varmaan on h-hetki lähellä. Pinja-kuttu kun oli meidän kanssa tarhassa eikä sitäkään päästetty vuohikarsinaan.
Mutta jo muutaman päivän päästä saatiin kurkata sinne ja nähdä uudet pikkuiset, lähes musta poika ja vaaleampi tyttö.

Eikä sitten mennytkään kauaa kunnes ne tulivat ulkoilemaankin. Ensiksi poukottelivat muutamina päivinä pihassa ja ihmeteltiin aidan läpi.


Mutta sitten tulivat ihan tarhaankin. Vanhempi Pinja-kuttu ei oikein tykännyt ja ovatkin Inkerin kanssa ottaneet hieman puskumatsia. Nyt kai sekin alkaa tottua.

Mutta kilit on kyllä hurjan rohkeita ja ne ovat niin nopeita juoksemaan ettei mekään pysytä perässä niiden liikkeissä.




Nyt kilit on kasvaneet hurjasti ja ulkoilevat jo ihan joka päivä. Ne ovat päässeet laitumellekin, ja me on vaan katseltu kateellisina tarhasta.

Mutta tosi nopeasti niillä tulee väsy ja sitten ne kipittävät karsinaansa nukkumaan ja ottavatkin pitkiä päikkäreitä. Yöksi vuohikarsinan luukku laitetaan kiinni ja Inkeri nukkuu karsinassa kiliensä kanssa.
Emäntä on oikein iloinen tästä perheenlisäyksestä.
Kilejä sanottiin pitkään vaan tytöksi ja pojaksi, mutta nyt ne on vihdoin saaneet ihan oikeat nimetkin. Poikaa kutsutaan Viliksi ja tyttöä Kataksi, mutta ehkä lempinimiä tulee vielä lisääkin. Niinhän meilläkin on monta lempinimeä.



Ps. Emännästä oli tehty tällainen ponitätijuttu, lukekaapa jos kiinnostaa.

3 kommenttia:

Suokkipower kirjoitti...

Sieltähän tultiin kunnon ruusukkeilla kotiin! vau! Liityin lukijaksi.
vaaranvoima.blogspot.fi

Hemuli kirjoitti...

Niin suloisia kilejä.

Ponitäti kirjoitti...

Kiitos Hemuli!
Ja tervetuloa lukijaksi Suokkipower!