Riimuja

Reeta:
Meiltä pyydettiin että esiteltäisiin meidän riimuja. No Emäntä sitten ehdotteli että soviteltaisiinko kaikki riimut läpi. Arvaa huvittiko?

Joo ei. Minä ehdotin että Emäntä antaisi vaan meille ruokaa ja menisi kuvailemaan riimut muualle. Ja niin tehtiin.

Meillähän ei pidetä riimuja päässä tarhassa eikä karsinassa. Käytetään riimuja siis vain silloin kun meitä talutellaan jonnekin. Paitsi ötökkähapsujutut on poikkeus, mutta kerrotaan niistä lisää myöhemmin.

Tässä ensiksi meidän talviset käyttöriimut. Ne on ihan likaisetkin, tarvisivat varmaan jo pesua.

Kesäaikaan kun meillä on kesäkarva, niin mahtuu vähän pienemmät riimut ja silloin on käytetty näitä. Ne onkin muuten oikein hyvät, mutta niissä ei ole säätövaraa niin paljoa että mahtuisivat paksun talvikarvan aikaan.

Sitten meillä on työriimut. Ne on muuten samanlaiset keskenään, mutta vain eri väriset. Tällä riimulla Emäntä tulee hakemaan tarhasta silloin kun ollaan lähdössä ajelulle. Nämä on valjastaessa hyvät kun aukeavat turvan päältä ja voi jättää siis kaulalle kun laitetaan suitsia päähän.

Meidän kuljetusriimut on melkein samanlaiset kuin nuo työriimutkin. Nekin saa turvalta auki. Se onkin turvallista jos sattuisi reissulla joku onnettomuus ja pitäisi saada riimu päästä poikkeustilanteessa. Ja toki reissulla usein myös laitetaan suitsia tai jotain muuta touhutaan, niin silloin nämä toimii kuten nuo työriimutkin. Nämä ovat kauniin pinkit väriltään ja yritetäänkin pitää ne siisteinä ja siksi ei käytetä niitä kotona.

Ja sitten ne hapsujutut joista jo mainitsinkin. Viime kesänä niitä ei kauaa tarvittu kun ei ollut paljoa ötököitäkään. Näitä käytetään siis vain silloin kun ötökkäkausi on pahimmillaan ja silmät meinaa vuotaa kun kärpäset tukkii niihin. Nämä poikkeaa kaikista muista riimuista siten, että näistä on Emäntä ottanut pois pikalukot, eli niissä on vain tuo solki josta avataan ja suljetaan. Ja nämä on ainoat riimut jotka jätetään meillä päähän tarhaan. Ja syy siihen on se, että meillä kun on tarhassa heinäverkko ja aitakin verkkoa, voi sellainen pikalukko tarttua helposti verkkoon. Minä muistan vielä, siitä on vuosikausia aikaa mutta kerran niin kävi! No onneksi riimu meni sitten rikki kun tarpeeksi kiskoin. Sen jälkeen ei ole enää niitä pikalukkoriimuja jätetty päähäni.

Ja sitten niitä muita riimuja joita käytetään harvemmin. Ihan ensiksi näytän nämä naruriimut. Joskus kun olin varsa ja käytiin paljon talutuslenkeillä, sain tuon päähäni. Mutta nyt ei ole käytetty pitkiin aikoihin, vain silloin kun käydään kesällä uimareissulla. Tuo puna-musta on minun ja se on ihan ostettu. Toisen on Emäntä tehnyt ja se oli Tanyalla joskus uidessa, mutta on kuulemma jäänyt nyt pieneksi.

Tässä ne ihan uusimmat riimut jotka esiteltiin hiljattain. Siis nahkariimut, nuo jotka on kuvassa vasemmalla. Ja meidän muutkin nahkariimut, Tanyan valkoinen näyttelyriimu ja minun joku vanha musta riimu, jossa on kullanväriset metalliosat. Sitä on käytetty vain kerran joskus kauan sitten, ehkäpä en sitä enää tarvitsekaan kun tuo uusi on muuten samanlainen, mutta hopeanvärisillä metalliosilla.

Meillä on aika monta riimua, joita on käytetty vaan valokuvauksissa. Tässä nyt ensiksi jouluriimuja. Niissä on monta "paritonta", eli ei ole meillä samanlaisia. Nuo parittomat on vanhempia joita hankittu silloin kun Tanya ei vielä ollut täällä. Mutta keskellä olevat karvariimut on molemmilla samanlaiset, ne taitaakin olla näistä uusimmat.

Ja tässä sitten keltaisia. Nuo oikeanpuolimmaiset oli kuulemma hankittu johonkin pääsiäiskuvajuttuihin. Vasemmanpuolimmaiset on tosi kirkkaan keltaiset oikeasti, vähän sellaiset keltavihreät.

Ja sitten pinkkejä! Noita oikeanpuolimmaisia kuplakuvioisia on käytetty useamman kerrankin valokuvauksissa. Vasemmanpuolimmaiset oli meillä muutama vuosi sitten kun oltiin Farmari-maatalousnäyttelyssä.

Näihin Farmari-riimuihin laittoi Emäntä meidän nimetkin turvalle niin ihmiset tiesi kumpiko on kumpi, kun samassa aitauksessa oltiin näytillä.

Nämä valkoiset riimut on hyvin ohuet ja kevyet, nämä oli meillä päässä kesällä Mini Match Show:ssa.

Nämä pinkit on ihan samanlaiset kuin nuo valkoisetkin, eri väriset vaan. Näitä on käytetty valokuvauksessa parikin kertaa.

Näistä noita vasemmanpuolimmaisia raidallisia on myös käytetty valokuvauksissa. Oikeanpuolimmaiset on heijastinriimuja, keltainen on Tanyan ja musta minun omani. Tuon minun omani on Emäntä itse ommellut, koska kaupasta ei löytynyt minulle tarpeeksi pientä. Niitä käytetään joskus jos mennään pimeän aikaan talutuslenkille. Niiden kanssa on sitten myös heijastavat riimunnarut mutta niitä ei nyt tullut tähän kuvaan.

Emäntä muisteli että vielä olisi jossain hyvässä tallessa toiset ötökkähapsulliset kesäriimut, vihreät väriltään. Mutta niitä ei ole vielä koskaan käytetty ja ne oli niin hyvässä tallessa ettei löytynyt. Ehkä jotain vanhoja riimuja on myös hyvässä tallessa, mutta ei niitä montaa ole koska minun vanhoja on annettu pois jo silloin kun Tanya tuli ja Emäntä halusi että meillä olisi samanlaiset riimut keskenämme.

Tanya:
No Reeta sai esitellä riimut niin minäpä esittelen meidän uudet valot! Emäntä laittoi meille tarhaan heinäverkon päälle tällaisen lyhtyketjun. Siinä palaa nyt koko ajan valo. Eihän me valoa välttämättä tarvittaisi, mutta eipä siitä mitään haittaakaan ole.
Tässä oltiin muuten illalla ajolenkin jälkeen, siksi minulla on loimi päällä kun tuli vähän kärryjä vetäessä lämmin. Reeta ei käynyt silloin kärrylenkillä, vaan se sai juosta liinassa pellolla ja taisi käydä sitten vaan kävelyllä Emännän kanssa. Mutta tuli silläkin hiki niin että sai loimen myös päälleen.