Ajeluilla

Reeta:
Pitkästä aikaa käytiin kärryttelemässä Emännän kanssa. Ihan ensiksi käytiin vähän alkuverryttelemässä agilitytarhan puolella, mutta ei siellä lumessa oikein jaksettu riekkua. Ja hyvä olikin, kun säästin energiaa siihen kärryjen vetämiseen. Kävi nimittäin niin, että se tie jota mentiin, oli aika luminen. Siinä oli tosi raskas vetää kärryä ja meninkin vain pelkästään käyntiä siinä.

Sitten päästiin onneksi sille seuraavalle tielle ja se olikin aurattu. Siellä menin sitten jonkin matkaa raviakin. Mutta ei menty ollenkaan niin kauas kuin mitä yleensä, vaan käännyttiin jo aiemmin takaisin.

Koska siinä alkumatkasta meni kävellessä niin kauan aikaa, kesti se koko lenkki kuitenkin aika lailla yhtä kauan kuin olisi kestänyt se normaalipituinen lenkki jos olisi voinut ravailla jo alkumatkastakin.
Siinä tiellä oli kyllä mennyt autoja, mutta minun oli vähän vaikea päättää missä olisi paras mennä. Jos kävelin siinä autojen jäljissä, oli kyllä helppo kävellä mutta kärry tuntui raskaalta. Mutta jos taas kävelin siinä tien keskellä paksussa lumessa, tuntui kärry liikkuvan kevyemmin, mutta minun piti kahlata lumessa.

No eipä sillä, heti seuraavana päivänä satoi jo vettä ja nyt on sellaiset jäätiköt että ei varmaan hetkeen taas kärrytelläkään.

Tanya:
Reeta kävi ensiksi kärrylenkillä ja minä odottelin sen aikaa ihan rauhassa tarhassa. Sitten kun tuli minun vuoroni, käytiin ensiksi ihan pellolla ja juoksin liinassa muutaman ympyrän. Mutta kuten Reetakin totesi, eipä siellä kannattanut juuri revitellä, vaan säästää voimia siihen kärrynvetoon.

Kun minä lähdin lenkille, alkoi satamaan lunta ihan kovasti. Välillä tuulikin puhalteli ja puista tippui lunta meidän päälle. Kerran vähän säikähdinkin, kun tuli oikein sellainen puissa humiseva pyörre.

Vaikka siellä auraamattomalla tiellä oli raskasta, jaksoin kuitenkin. Ja Emäntä minua kannustikin, sanoi että koska Reetakin jaksoi niin kyllä minäkin. Ja niin tosiaan jaksoinkin. Jäljistä näin mistä Reeta oli mennyt, olipa kummallista mutkittelua! Minäkin käännyin takaisin samassa paikassa kuin Reeta, eikä käyty siellä pidemmällä normaalilla kääntymispaikalla.

Kotiin tultua minä olin todellakin lumessa! No lumet harjattiin pois ja minulle puettiin lämmin loimi selkään. Sain myös lämmintä pellavavettä ja vähän porkkanaakin. Ja kehuja miten olin mennyt hienosti vaikka edellisestä ajokerrasta on aika pitkä aika.