Myrkynvihreää!

Niin, sen väriset on meidän uudet loimet! Vaikka meillä tosiaan oli ihan riittävästi loimia jo ennestään ja niitä ei edes usein käytetä, oli Emäntä ostanut meille taas yhdet uudet. Tällaiset myrkynvihreät fleecet. Niitä sovitettiin ja ihan hyvinhän ne istui meidän päälle.

Tanya:

Minä en niin noista uusista loimista perustanut. Reetan mielestä on hienoa poseerata, mutta minä yritin kertoa Emännälle, että minua ei kiinnosta. Heti kun sain loimen päälleni, menin piehtaroimaan lumessa. Mutta ei mennyt sanoma perille. Kävin sitten vielä katoksen oljissa pyörimässä mutta siitä tuli vain toruja. Mutta melko kiireesti sitten Emäntä nuo loimet kuvaamisen jälkeen riisui meiltä pois.

Mutta on meillä jotain ihan mukavaakin tapahtunut. Yhtenä päivänä käytiin Emännän kanssa potkukelkkailemassa ihan kylätiellä. Se olikin mukavaa puuhaa, pääsin ihan laukkaamaankin! Harmi ettei siitä tullut kuvia kun ei Emännällä ollut kameraa mukana.

Mutta toisella reissulla oli kamera! Emännän kummityttö tuli taas käymään ja lähdettiin lenkille. Siitä onkin jo jonkin aikaa kun minä olen viimeksi kärryjä vetänyt, enkä kyllä vetänyt nytkään. Kävelin vaan Emännän taluttamana mukana ja välillä menin kärryjen vieressä kun Emäntäkin istui siihen.

 

Mutta siinä reissulla ymmärsin kyllä, miksi ei ole hetkeen kärrytelty. Se metsätie oli tosi liukas eikä voitu ravatakaan kuin ihan pieni pätkä vain.

Käännyttiin takaisinkin jo ennen sitä tuttua kääntymispaikkaa. Mutta kotiin päästyämme mentiinkin sitten hankeen juoksemaan.

Mutta oli se niin raskasta, että ei sitä kauaa jaksettu. Niin mentiin sitten takaisin tarhaan ja saatiin hetkeksi kuivaavat loimet päällemme.