torstai 22. toukokuuta 2014

Ajeluita

Ollaan viime aikoina taas kärrytelty vähän enemmän. Viikonloppuna käväistiin naapuritallilla, minä niin tykkään kun sinne saa ravata ja näyttää niille isoille hepoille ja ne katsoo minua aina korvat ojossa. Taitavat vähän pelätäkin minua! :D
Eilen mentiin reittiä, josta ei olla menty pitkään aikaan. Oli siellä nytkin yksi huono kohta tiessä, siinä oli mutaa johon kärry upposi ja mun piti vetää oikein tosissani että pääsin siitä läpi. Mutta se tie on muuten aika hauska, koska siellä kasvaa pusikkoa niin että mun pitää kävellä niiden läpi. Ja siinähän ne ihan niinkuin vahingossa osuu mun suuhun! :D Emäntä ei ajaessa anna mun laskea päätäni, että saisin syötyä maasta, mutta noita pajunlehtiä sain napsittua ilman ongelmia. Kiva lenkki siis!

Meidän päiväheinätarjoilussa oli parina päivänä vähän ongelmia. Heinät ei siis tulleet ajallaan, tuo heinäautomaatti oli mennyt rikki. Mutta sitten Isäntä tuli ja värkkäsi siihen kai uuden systeemin. Ja nyt saadaan taas evästä ajallaan.


Tanya:
Minäkin olen nyt lenkkeillyt ahkerasti. Kärrylenkkien lisäksi on käyty myös talutuslenkeillä ja pyöröaitauksessakin olen juoksennellut. Kävin taas siellä lääkärillä ja sain lisää lääkkeitä ja minun pitää kuulemma nyt liikkua niin että lima hengitysteistäni lähtisi pois.
Nyt kun Emäntäkin on saanut rutiinia tähän kärryilläni matkustamiseen, sain vihdoin ja viimein vähentää varusteitani. Minullahan on ollut se obersekki, joka estää minua laskemasta päätäni alas ja aiemmin Emäntä on vaan irrottanut sen loppumatkasta. Mutta nyt viimeisimmällä lenkillä se jätettiin irti silasta jo kotoa lähtiessä ja sitten jonkin matkaa mentyämme pysähdyttiin ja Emäntä irrotti sen ihan kokonaan!
Aluksi tuntui suussa ihan oudolta, kun se kitarauta lähti pois. Mutta nopeasti totuin siihenkin. Tällä kertaa käytiin vähän pidempi lenkki kuin aiemmin, vain kerran aiemmin on ohjasajaen käyty siinä paikalla kääntymässä.

Me on saatu meidän ruuat nyt jo jonkin aikaa tällaisista pinkeistä sangoista, noista vasemmanpuoleisista. Mutta nyt Emäntä oli laittanut niihin meidän nimet! Se onkin tärkeää ettei mene meidän ruuat sekaisin, koska mulla on siinä ruuan seassa sitä limanirrotuslääkettä.
Noita oikeanpuoleisia sankoja ei ole vielä käytettykään, ne on kai sellaiset reissusangot, kun niihin löytyy kannetkin.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Vau, hienot ämpärit! Miten niihin saa tekstiä? :)

Ponitäti kirjoitti...

Kiitos! Tekstit on tehty muovitarrasta. Tietokoneella tehdään teksti ja muutetaan se peilikuvaksi. Sitten tulostetaan se tarran taustapuolelle ja leikataan. Ainut ongelma oli se, että tarran taustapuolikin on muovipintaista ja tulostimen muste leviää siinä heti kun siihen koskee, eli siinä leikatessa sormet mustuu. ;)