perjantai 7. kesäkuuta 2013

Kysymyksiä ja vastauksia

Kiitos kaikille jotka laitoitte kysymyksiä, tässä niihin vastauksia.

Photography by Viipi
Kinasteletteko te ponit koskaan? Tuleeko teille kärhämää esim. heinistä tms.:D
Reeta: Eipä me paljoa kinastella. Mun pitää välillä vähän näyttää Tanyalle kuka on pomo täällä, mutta kun Tanya väistää nätisti niin eihän siinä sitten riitaa tule.

Oletteko olleet alusta asti hyviä kaveruksia vai kestikö aikansa tottua toisiinne?
Reeta: Alusta astihan me ollaan oltu kavereita. Minusta oli niin mukavaa kun sain ponikaverin, kun olin ollut kauan aikaa vain vuohien kanssa.
Tanya: Minähän tulin tänne suoraan kasvattajaltani ja olin siellä tottunut elämään muiden kanssa. Siksi minulla ei ollut vaikeata tottua Reetaan.

Osaatteko mitään temppuja?
Reeta: Ei me oikein olla temppuja harjoiteltu, paitsi noita agilityjuttuja. Enkä niistä sitä jalkojen nostamista korokkeelle voisi sanoa tempuksi?
Tanya: Minäkin olen jo pari kertaa saanut jalkani nostettua siihen agilitykorokkeelle. Minusta se on aika temppu! :D

Lempiherkut?
R & T: Porkkanastahan me tykätään molemmat. Ja tietysti tuoreesta ruohosta!

Vasemmalla Reetan 8" satula, oikealla Tanyan 10" satula.
Paras varuste?
Reeta: Hmm... En minä niin niistä varusteista piittaa. Mutta Emäntä sanoo että makeinta meidän varusteista on meidän molempien länkkärisatulat.
Tanya: Niin, se länkkärisatula on hieno! Minusta mun omani on vielä hienompi kuin Reetan oma.

Jos joutuisitte autiolle saarelle mitä ottaisitte mukaan?
R &  T: Olisko siellä tarpeeksi ruokaa? Jos on, niin sitten meidän varmaan tarvisi ottaa Emäntä, ettei sen tule ikävä meitä.

Onko teillä paljon ponikavereita muualla kuin kotona?
Reeta: Voisi kai sanoa, että mun paras ponikaveri Tanyan lisäksi on Bonnie, sen kanssa oltiin viime kesänä yhdessä leirillä. Bonnie ja Alma -ponit kävivätkin meillä hiljattain kylässä. Ja ollaan me tavattu jossain muuallakin, kisoissa ja joskus näyttelyssäkin. Mutta ne asuu niin kaukana, ettei kuitenkaan usein tavata. Tässä ihan lähellä ei ole muita poneja. Mutta naapuritallin hevosia näen joskus ja joskus niiden hirnahduksetkin kuuluu meille. Ja tietysti sitten kun käydään siellä Emännän kaverin tallilla, siellä näen paljonkin heppoja, mutta ei sielläkään ole näin pieniä kuin me. Ai niin, käyhän meillä kesäisin ponivieraita, sellaisia jotka tulee kokeilemaan agilityä, mutta ne on sellaisia etten yleensä tunne ennestään.
Tanya: Minä en oikein vielä tunne noita meillä vierailleita poneja, mutta näyttelyreissuillakin näin paljon muita pikkuponeja. Jospa minäkin tutustun niihin kun useamman kerran näen.

Kuinka isoja ovat karsinanne?
R & T: Meidän nykyiset karsinat on kooltaan hiukan yli 4 neliötä, eli sen verran mitä shettisten karsinoiden pitää olla. Mutta nyt kesällähän me ei edes olla tallissa vaan tarhassa yötkin.

Kunpi teistä on reippaampi?
Reeta: Riippuu päivästä. Jos olen reippaalla tuulella, niin päihitän kyllä Tanyan juoksussa. Mutta usein en ole.
Tanya: Emäntä sanoo, että minä liikun tasaisemmin enkä hidastele jos käydään lenkillä. Eli minäpäs sanon, että minä olen reippaampi!

Laitumet on tarhan vasemmalla puolella ja takana.
Kuinka pitkä matka teiltä on tallilta laitumelle, onko se ihan vieressä?
R & T: Tarha on tallin päädyssä kiinni ja tarhasta on ovet laitumille, eli se on siis ihan vieressä. Meillä on kaksi laidunlohkoa joista nyt käytössä vain toinen.

Aloitin tän blogin lukemisen vasta vähän aikaa sitten, joten: mitkä teidän nimet on, ja kuinka kauan blogi on ollut pystyssä? :)
R & T: Viralliset nimet on Naapila Freja ja Canna's Castanya. Blogi on ollut pystyssä yli 5 vuotta jo, syksystä 2007 lähtien.

Pidättekö ajamisesta?
Reeta: Joo minusta on ihan mukava vetää kärryjä. Ainakin silloin jos saan itse valita mitä vauhtia mennään. Mutta jos tarvisi ravata kentällä jotain kiemuroita, siitä minä en oikein perusta kun se on tylsää.
Tanya: Minä en vielä oikein osaa sitä hommaa. Joten en ihan osaa sanoa että tykkäänkö vaiko en.

Pidättekö ratsastuksesta?
Reeta: Se on aika omituista. En ole sitä paljoa opetellut ja paino selässä tuntuu hiukan oudolta. En siis voi sanoa että pitäisin siitä, mutta en inhoakaan.
Tanya: En vielä oikein tiedä, kun selässäni on vasta kerran käynyt hetken aikaa ratsastaja.

Ja sitten Emännälle osoitetut kysymykset:

Neideillä kun on samanlaiset riimut päässä jne, niin mitä tunnusmerkkejä heillä on että erotat ne toisistaan? Entä kuinka kaukaa tytöt pystyy erottamaan toisistaan?
Paras tunnistusvinkki on se jonka joku lukija jo kertoikin; Reeta on right. Eli siis Reetan harja kääntyy kaulan oikealle puolelle. Tanyan harja kääntyy vasemmalle puolelle. Tanya on kropaltaan hieman tukevampi ja sillä on pidempi selkä kuin Reetalla. Talvikarvassa Tanya on hiukan ruskehtava, Reeta musta. Mutta varsinkin jos katson niitä kauempaa ja hämärässä, niin en minäkään niitä erota toisistaan. :)

Lempihevoseni Paukku, joka on valitettavasti edesmennyt.
Paljonko/kauanko sinulla on kokemusta hevosista?
Aloitin ratsastustunnit vuonna 2006 ja kävin noin 5 vuotta viikottain tunnilla. Kävin ja käyn edelleen hevosiin liittyvillä kursseilla ja koulutuksissa, esim. hevosten käsittelyyn ja terveydenhoitoon liittyviä. Mutta viimeisimmästä ratsastuskerrasta on nyt aikaa jo yli vuosi. Kaverin hevosen kärryjen kyydissä olen kyllä ollut hiljattainkin ja kavereiden hevosten kanssa olen siis tekemisissä vaikka en enää ratsastakaan.

Miten päädyit ottamaan tytöt?
Aloin haaveilla omasta ponista kun tajusin, että pienelläkin ponilla voi ajaa kärryillä, ja että meidän pikkutalliin poni mahtuisi. Ensiksi aioin että hankin hiukan vanhemman, jo ajolle opetetun shettiksen, mutta sitten näin Reetan ja se olikin menoa. :) Reeta tuli siis minulle 1-vuotiaana kesällä 2007. Toiselle ponille ei silloin ollut tilaa, mutta sitten kun vuohista yksi jouduttiin lopettamaan ja vuohikarsina jaettiin kahtia, saatiin toinen ponikarsina. Etsin mahdollisimman samanlaista toista ponia ja kävin katsomassa ensiksi kahta muutakin varsaa, mutta Tanya oli sitten se joka tuntui heti sopivalta. Niin sitten Reeta sai Tanyasta kaverin syksyllä 2011. Tanya oli silloin 1,5 vuotias.


Edesmennyt Nelli-kuttu oli
välillä varsin äänekäs...
Kauanko teillä on ollut vuohia?
Meillä on ollut vuohia vuodesta 1997 lähtien, eli jo 16 vuotta. Ensiksi meillä oli kuttuneidit Helmi ja Milla, jotka valitettavasti sairastuivat ja kuolivat keväällä 1999. Ostettiin sitten heti uudet tilalle, silloin 1-vuotias lypsykuttu Nelli ja kuukauden ikäiset kaksostytöt Essi ja Emma. Vuosien varrella Essi teki kilin joka myytiin ja Nelli teki Pinja-kilin joka on meillä edelleen. Essi piti lopettaa kasvaimen takia muutama vuosi sitten ja Nelli lopetettiin vanhuuden takia viime vuonna. Nykyään on siis vain Emma ja Pinja, joista kumpaakaan ei ole koskaan astutettu eikä lypsetty. Emma on nyt jo 14-vuotias ja Pinjakin 8, joten vanhuksia ovat molemmat.

Miten päädyitte ottamaan ne?
Haave vuohista tuli jo kun asuimme kaupungissa pari vuotta, ja löysin kirjastosta Ulla-Maija Aaltosen kirjan Kuttu ja kutunpito. Haave saatiin sitten toteutettua, kun muutimme maalle ja saatiin remontoitua vanha navetta kuttujen asumukseksi. Silloin ei vielä ollut nettiä ja vuohien löytäminen oli aika hankalaa, mutta puskaradion avulla löysimme lopulta myytäviä vuohia isolta kutunmaitotilalta.

7 kommenttia:

Heidi kirjoitti...

Ihana toi nellin kuva! :)

Taru kirjoitti...

Hih, Reetta on right ^_^

Voi miten hauska tuo Nellin kuva!

Mirka kirjoitti...

Siis ihan järkyttävän upeat länkkärisatulat teillä! Mistä ne on ostettu? :)

Ponitäti kirjoitti...

Kiitos! Reetan satula on ostettu käytettynä, alunperin Amerikasta tilattu. Tanyan satula on ostettu Miniponista ja niitä on edelleen myynnissä. Samaa sarjaa olisi myös suitset ja rintaremmi, mutta ne suitset olisi Tanyalle isot ja siksi en ole niitä hankkinut.

Hanna-Mari kirjoitti...

Aivan ihanat satulat ja hienoja kuvia! :-) Olisi itselläkin pieni poni... Meillä kun lauma koostuu lähinnä suomenhevosista. :-D

kht kuutamonratsutila kirjoitti...

kuinka paljon noiden shettisten ylläpito maksaa?Siis vaikka omalla pihalla (jos vaan tietäisit) ja miten niitä hoidetaan?Kuinka usein niillä täytyy ratsastaa?

Ponitäti kirjoitti...

Hei kht. Vastaan sulle tässä, toivottavasti huomaat tämän. :)
En osaa sanoa paljonko tuo ponien ylläpito maksaa, koska en ole sitä koskaan oikein kunnolla laskenut ja se onkin hieman vaikeaa, koska meillä asuu samassa tallissa kututkin. Tässä kuitenkin ne pakolliset kulut, riippuu aina niin hinnasta että millä mitäkin sattuu saamaan.
Heinät
Muut rehut, esim. kivennäinen, pellava, vitamiinit yms.
Kuivikkeet
Kavioiden huolto
Hampaiden raspaus
Rokotus
Madotus
Varusteet
Vesi & sähkö ja tallin korjauskulut ym.
Tarhan ja laitumien rakentaminen

Ponien perushoitoon kuuluu tietysti päivittäin ruokinta, heinää täytyy antaa vähintään kolme kertaa päivässä. Muu ruokinta määräytyy sitten vähän tarpeen mukaan, mutta kivennäistä täytyy yleensä antaa kaikille heinän lisäksi. Ns. väkirehuja meillä ei anneta (esim. kauraa tai ponimysliä), mutta mahan toimintaa parantavia annetaan, siis pellavapuuroa ja Progut farm -rehua.
Meillä ponit asuu talvella yöt karsinassa, joten aamulla ensiksi annan kivennäisen karsinaan, vien heinät ja veden ulos ja sitten harjaan ja tarpeen mukaan loimitan ponit ja vien ulos. Iltapäivällä annetaan seuraavat heinät ja lisätään vettä jos tarvii. Jossain välissä siivoan karsinat ja kuivitan ja laitan iltaruuat valmiiksi, myös heinät ja vedet yöksi. Illalla tuon sitten ponit karsinaan. Terveydentilaa pitää tietenkin tarkkailla koko ajan, siis että syövät ja juovat normaalisti, eivät onnu tms.
Terveydenhoitoon kuuluu kavioiden vuolu (meillä ei kengitetä) noin 6 viikon välein, hampaiden raspaus 2 kertaa vuodessa ja rokotus kerran vuodessa. Madotus tällä hetkellä kaksi kertaa vuodessa.
Poneilla ei ole pakko ratsastaa ollenkaan, vaan niitä voi taluttaa, ajaa, juoksuttaa ym.