Kevätretki

Viime sunnuntaina oli oikein kaunis ilma, ja Emäntä sanoi jo aamusta, että lähdetäänkin kevätretkelle.
Niinpä sitten kun oltiin syöty aamuheinät, Emäntä lastasi meidät traileriin ja lähdettiin matkaan. Matka ei ollut pitkä ja tiesin mihin oltiin menossa, kun Emäntä sen mulle sanoi. Mentiin siis sinne tutulle tallille jossa olen käynyt monesti ennenkin.
Kärrytkin otettiin mukaan ja hetken siellä karsinassa oltuamme Emäntä valjasti minut ja käytiin kentällä ajelemassa. Olihan se mukavaa vaihtelua, kun mentiin kiemuroita ja pysähdyksiä ja käyntiä ja ravia. Piti kuunnella paljon tarkemmin Emännän ohjausta. Koko talvi kun on kärrytelty vaan tuolla teitä pitkin, niin siellä riittää kun vaan pysyn tiellä, eikä tarvi tehdä mitään ympyröitä.

Lopuksi vielä mun kärryissä kävi pari muutakin kuskia ja Emäntä katsoi vierestä kun ne ohjastivat mua. Sitten menin takaisin talliin ja karsinaan. Siellä karsinassa olikin jännää, sinne oli piilotettu turpeen sekaan jotain siemeniä ja niitä minä sieltä kaivoin ja söin, ne oli paljon parempia kuin tarjolla olleet heinät.

Tanya:
Kylläpä mua nyt harmittaa. Tehtiin siis tuollainen retki ja Reetasta on noin paljon kuvia sieltä. Mutta minusta ei otettukaan yhtään ainutta kuvaa! Vaikka menin oikein hienosti. Emäntä vei mut siis Reetan jälkeen sinne kentälle ja ohjasajoi. En ollut siinä kentällä ennen käynytkään, siellä tallissakin vain kerran silloin viime vuonna kengittäjää tapaamassa. Ja siihen kentälle oli tuotu jotain esteitä ja niitä minä hämmästelin ja kummastelin. Emäntä ohjasti mua kiertelemään niitä esteitä ympäri, kierreltiin siinä jonkin aikaa. Sitten sinne kentälle oli tulossa pari isoa heppaa ja Emäntä sanoi että eiköhän meille jo riitäkin. Mutta sitten me kierrettiin vielä ulkoa koko tallin ympäri ja siellä tallin takana oli tarhassa tosi monta heppaa. Olisin halunnut jäädä niitä heppoja siihen katsomaan ja tekemään tuttavuutta, mutta Emäntä vaan patisti eteenpäin. Sain mä kuitenkin sitten tallissa kehuja ja porkkanaa, että olin mennyt hienosti.
Sen jälkeen oltiin vielä hetken aikaa siellä isossa karsinassa, se oli siis niin iso että me mahduttiin ihan helposti yhdessä Reetan kanssa sinne. Ja mahtui siellä piehtaroimaankin. Mutta siinä oli niin korkeat seinät, että en nähnyt yhtään mitä ympärillä tapahtui. Ääniä vain kuuntelin ja tuoksuja nuuskuttelin.
Mutta sitten alkoi kotimatka ja sain traileriin mentyänikin porkkanaa. Emäntä sanoi, että tuo reissu olikin sitä varten, että muistaisin taas miten traileriin mennään ja matkustetaan.