Ajoa ja ohjasajoa

Tässä yksi päivä satoi vettä pitkästä aikaa. Taitaa kevät tulla. Isäntä on pärrännyt traktorilla meidän tarhassa jo parina päivänä ja meidän on pitänyt odottaa sen aikaa tallissa. Sillä traktorilla on siis viety pois talven aikana kertyneitä kakkakasoja, mutta vielä ne ei ole kaikki sulaneet.
Karvaakin meiltä lähtee kovasti ja Emäntä on meitä harjaillut. Minä en oikein harjaamisesta piittaa, mutta tykkään siitä kun rapsutetaan kunnolla.

Mutta sunnuntaina paistoi aurinko. Emäntä puuhasi Tanyan kanssa jotain erikoista, kävivät siinä pellolla mutta tällä kertaa ilman kärryjä. Mutta tiedänhän minä, se homma on nimeltään ohjasajoa ja olen sitä minäkin tehnyt. Se olisikin meille kuulemma oikein hyvää treeniä, ja kevyempää kuin kärryjen vetäminen. Mutta siinä on vaan yksi mutta; Emäntä taitaa olla niin laiska ettei se haluaisi kävellä perässä, vaan tykkää vaan istua kärryillä!

Tanyan treenin jälkeen me lähdettiinkin kaksin Emännän kanssa kärryttelemään. Nyt on kylätie sulanut hyväksi ja siinä oli oikein mukana päästellä raviakin.

Tanya:
No taas Reeta ehti jo kertoa mun juttujakin. Mulla siis ohjasajettiin nyt ekaa kertaa pellolla, aiemmin on menty vaan metsätiellä. Emäntä sanoi, että palataan nyt vähän näihin perusteisiin taas ennen kuin laitetaan kärryjä uudestaan. Mulla on nimittäin ollut vähän hankalaa oppia kääntymistä kärryjen kanssa. Siksi Emäntä oli ostanut mulle uudet kuolaimet ja niitä kokeiltiin nyt ekaa kertaa. Ne on nimeltään flullcheek-kolmipala kuolaimet. Eroa entisiin on oikeastaan vain nuo tapit suupielen molemmin puolin. Ne kyllä auttoivatkin mua kääntymään paremmin.

Katokaas miten hienosti osasin! Ja osasin myös kerätä matkalla heinätuppoja suuhuni, sanoisinpa että se on tärkein oppimistani taidoista!