Kisoissa!

Koittipa vihdoin se kisapäivä mistä Emäntä puhui. Kisapaikalle ei ollut kovin pitkä matka, onneksi, koska olikin aika lämmin päivä. Perille tultua mua alettiin valjastaa ja siinä odotellessa näin tuttuja ja uusiakin tuttavuuksia.
Huomaattekos muuten, että mun kärryihin on vaihdettu ihan uudet renkaat!

Mentiin hetken siinä lämmittelyajoa ja Emäntä kehui että toimin hyvin. Mutta sitten! Oi että mikä ilmestys sinne saapuikaan! Tuollainen iso ruskea poitsu! Se sekoitti mun pääni ihan totaalisesti.

Se poitsu tuli mun kanssa yhtä aikaa sinne kehäänkin, mutta sitten se lähtikin pois ja jäin sinne yksin. Mulla oli vaan mielessä pelkästään se poitsu, en jaksanut yhtään kuunnella mitä Emäntä multa pyysi.

Jotain me siinä kentällä siis pyörittiin, sitten odoteltiin ja sitten mentiin takaisin kehään ja saatiin ruusukkeet. Osallistuin siis luokkaan driving class helppo ja mun sijoitus oli 5/6.

Arvostelupaperissa lukee kuulemma, että olin hieman haluton liikkumaan. No niin kai, kun se poitsu oli vaan mun mielessä! Mutta siitä Emäntä kuulemma oli oikein tyytyväinen, että me saatiin ulkoasusta 9 pistettä.

Sitten multa purettiin valjaat pois ja olin hetki aikaa huilaamassa trailerissa. Sain tällä kertaa syötäväkseni ihan tuorettakin ruohoa, Emäntä kävi sitä jostain nyhtämässä. Kuulemma yritti huolehtia mun nestetasapainostani, kun oli niin lämmin. Oli mulla omenamehuvettäkin juotavana, mutta en mä oikein tykkää reissussa juoda.

Vaan sittenpä koitti se mun näytön paikka! Agility! Minä menin kaikki esteet reippaasti ja sain kehuja. Tässä kuva jossa on ihan ne kaikki esteet. Minäpä kerron miten ne mennään.

Matto, se vain kävellään yli. Hularengas, siihen pitää astua etujalat ja sitten Emäntä pujottaa sen mun ympäriltä ja tiputtaa takajalkoihin niin voin astua siitä ulos. Autonrenkaaseen pitää astua etujalat ja seisoa siinä 5 sekuntia. Hapsueste, siitä vaan kävellään läpi. Pujottelussa pitää juosta niin ettei kaada kartioita. Lavan päältä sai kanssa vaan juosta yli pysähtymättä. Sitten se mun lempparieste, korokkeen päälle nouseminen. Siinäkin pitää pysyä 5 sekuntia paikallaan. Pressun yli sai sitten vaan juosta ja sitten tultiinkin jo maaliin.
Ja arvatkaapas mitä! Minä voitin sen kisan! Tämä oli ihan ihka ensimmäinen agilitykisavoittoni! Kyllä oli Emäntä iloinen ja mukavaahan se oli minustakin kun sain kehuja ja mulle tuotiin rusetti ihan ensimmäisenä.

Muutakin kivaa tuossa päivässä oli. Se olikin taas se mun synttäripäivä, ja se päivä kun minusta tuli Emännän oma poni. Siitä onkin nyt 5 vuotta aikaa! En tällä kertaa saanut mitään erikoista synttärilahjaa, mutta ollaanpa siitä lähtien saatu olla kokonaisia päiviä laitumella! Ah, kun kerrankin saa syödä kunnolla!


Tanya:
Olipas Reetalla asiaa noista kisoista. Minulla vaan oli melkoisen tylsä päivä, kun minut jätettiin yksin kotiin. Tai enhän minä ihan yksin ollut, kun kuttutytöt on aina seurana. Ja Emäntä avasi mulle laitumen ovenkin heti aamusta, niin ettei mun ehtinyt tulla yhtään nälkä koko päivänä.

Mutta minäpä kerronkin nyt perheuutisia! Emäntä oli käynyt siellä mun syntymäkodissani ja toi sieltä terveisiä. Oli tavannut mun äidin ja pikkuvelipuolen ja muutkin vanhat tutut sieltä.
Onpas tämä uusi velipuoleni söpö, eikös? Hänen nimensä on Canna's Erland.

Ja tässä on mun äitinikin.

Pikkuveikka etsii kuulemma uutta omaa ihmistä, samoin muutama sen ikätoveri.