Viikko sitten mietin, että mitenkähän mahtaa meidän ajeluiden käydä. Mutta me käytiin vaan Emännän kanssa ajelulla niin kuin ennenkin ja Tanya laitettiin siksi ajaksi karsinaan odottamaan. Sen jälkeen kun tultiin kotiin, mä sainkin jäädä yksin syömään päiväheiniä kun Emäntä lähti kaksistaan Tanyan kanssa talutuslenkille. Silloin oli jo pimeää, mutta takaisin tullessa Emäntä kahui, että Tanya oli kävellyt oikein nätisti.
Sunnuntaiaamuna Emäntä otti vähän valokuvia, mutta enempää ei ehdittykään, koska silloin oli mulla hammaslääkäripäivä.
Tanyaa ei otettu mukaan, se jäi vuohien kanssa kotiin. Mä matkustin sinne tutulle tallille taas ja siellä oli se sama tuttu eläinlääkäri joka mun hampaat aina hoitaa. Kaikki meni ihan mukavasti, vaikka en mä kyllä yhtään tykkää siitä piikistä jonka se aina pistää. Onneksi mulle ei enää laiteta ihan niin paljoa sitä rauhoitusainetta kuin aluksi. Nyt mä jaksan seisoa ihan kunnolla jaloillani, vaikka toki se väsyttää sen verran, etten jaksa laittaa vastaan kun ne tunkee niitä juttuja mun suuhun.
Sitten kun tulin sieltä kotiin, alkoi sataa lunta! Mulle ja Tanyalle laitettiin sadetakit päälle ja niin me käppäiltiin lumisateessa se ilta. Lunta oli vielä seuraavanakin päivänä, mutta sitten se suli pois, eikä Emäntä ehtinyt ottamaan yhtään lumikuvaa!
Mutta eilen otettiinkin tosi paljon kuvia! Aamulla ensiksi tarhassa muutama, tässä me ollaan aamupalalla tarhakatoksessa.
Sitten Emäntä laittoi meille punaisia juttuja päälle ja lähdettiin metsään! Emännän kummityttökin tuli mukaan ja Isäntä. Aluksi lähdettiin niin, että Emäntä talutti mua, tyttö Tanyaa ja Isäntä Milaa. Mutta eipä päästy pihasta kauas, kun jo piti vaihtaa. Tanya ei oikein tajunnut, että pitäis olla nätisti, sitä varmasti jännitti että mitä ihmettä nyt tapahtuu. Voi kersaa, sillä on niin paljon oppimista vielä! No minä menin sitten Isännän talutettavaksi, Emäntä otti Tanyan narun ja tyttö otti Milan. Niin päästiin lopulta matkaan, mutta minä näin ja kuulin, että Tanya ei siltikään olis malttanut mennä nätisti.
Lopulta päästiin metsään ja siellä meidän olis pitänyt poseerata ja aluksi Emäntä otti valokuvia, sitten Isäntä. Ei vaan oltu oikein poseeraustuulella kumpikaan. Ja tuntui että Tanya oli koko ajan liian lähellä mua. Siinä pyörittiin ja hyörittiin ja sitten käytiin pellolla ja sama vaan jatkui. Eikä olis yhtään saanut syödäkään siinä, tylsää.
Kotimatka meni sitten ihan mukavasti ja Emäntä kehui että minä menin tosi hienosti. Että olen niin aikuinen ja käyttäydyn kuten isosiskon kuuluukin! :D
Kotiin päästyä Emäntä kuvasi meitä vielä tarhassakin kun syötiin heiniä. Sitten ne joulujutut riisuttiin pois.
Tänään käytiin vähän samanlaisella lenkillä, mutta ihan pimeässä. Ei siis otettu enää mitään kuvia, lenkkeiltiin vaan. Minä menin edellä Isännän kanssa ja Emäntä tuli Tanyan kanssa perässä. Se on aika hassua mennä tuolla pimeässä taskulamppujen valossa. Mutta mulle ne paikat on ihan tuttuja, ollaanhan niitä menty niin monet kerrat.
Teitä varmasti kiinnostaa, että miten me on Tanyan kanssa tultu toimeen. No ihan hyvin. Mutta onhan se niin vauva, ei se vielä osaa tapoja. Mun pitää sille aina muistuttaa, kuka on pomo. Sitten kun asia on selvä, voin päästää sen samallekin heinäkasalle mun kanssa. Isoin oppiminen sillä taitaa olla siinä, että mihin kantsii kakata ja mihin ei. Mullahan on tarkat paikat mitä käytän vessana ja vaan hätätilanteessa päästän muualle. Mutta nyt Tanya ei vielä kai ymmärrä, ettei ruokapaikkaan kannata kakkia.
Mun ruokaan on tullut tällä viikolla yksi uusi juttu. Aamuisin saan vähän sellaista kuivaa ruokaa, en oikein tykkää siitä. Emäntä sanoi, että se on sellaista massulääkettä. Sitten kun jätän siitä loput syömättä, niin se loppu sekoittuu illalla mun puuroon ja sen syön kyllä hyvällä halulla. Tanya ja vuohetkin saavat aamuisin jotain kuivaruokaa, kuulen kun niiden kupeissa rapisee. Mutta Emäntä sanoi, että niiden ruoat on eri ruokia kuin tuo mun. Tätä ennen olenkin saanut aamuisin vain porkkananpaloja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti