Jouluttelua

No nyt on joulu jo aika lailla ohi. Tänä vuonna ei käytykään Emännän kanssa jouluajeluilla, kun oli niin liukas keli.

Jouluaattona saatiin porkkanoita ja sitten vasta seuraavana päivänä Emäntä sovitti meille näitä uusia joululahjaloimia. Ihan oli sopivat meille molemmille ja eikös vaan näytettykin ihan samanlaisilta näissä? Mun loimikoko on 85 cm ja Tanyan 95 cm.

Isäntä meitä siinä kuvaili ja minä haistoin että sillä oli porkkanaa taskussa. :D

Käytiin me sitten kävelylläkin, aluksi mentiin kylätietä mutta se oli aika lipsuttelemista. Sitten vaihdettiin peltotielle ja tultiin metsän kautta kotiin. Näillä talutuslenkeillä on nyt Isäntä aina ollut mun narussa kiinni ja Emäntä tuo Tanyaa.

Täällä on nyt parina päivänä tuullut ihan hirmuisesti. Kuulin jo yöllä että nurkissa natisee ja sitten aamulla Emäntä toikin heinät talliin ja me kuunneltiin niitä myrskyn ääniä karsinassamme. Sitten vasta myöhemmin mentiin ulos.

Tänäänkin on tuullut, mutta me oltiin kuitenkin päivä ulkona ja sitten Emäntä laittoi meidät karsinaan kun oli iltapäiväheinien aika.

Kun te lukijat olitte enimmäkseen sitä mieltä, että voin antaa Tanyallekin puheenvuoroja niin tässä nyt sellainen.

Tanya:

Pääsenhän täällä minäkin vihdoin ääneen! Kovasti sitä piti Reetalta ruinata, mutta sainpas tahtoni läpi! Me vähän sovittiin niin, että jos Reeta kertoo omansa ja meidän yhteiset asiat ja sitten minä kerron vaan näitä mun omia juttuja.

No Reetahan on jo kertonut, kuka olen ja mistä tulin tänne.

Se matka tänne oli tosi pitkä, enkä ollut ennen yksin matkustanutkaan. Ja sitten kun tulin tänne, niin täällä oli paitsi Reeta vastassa, myös noita kummia sarvipäitä joita vuohiksi sanotaan. Ja se yks sarvetonkin. Aluksi minä vähän niitä pelkäsin, mutta sitten huomasin ettei niitä tarvi pelätä, vaan voin ajaa ne pois heiniltäni. Tai ainakin yrittää, ne kun ovat niin ovelia että tulevat aina uudestaan ja ehtivät napata heinätukon ennen kuin huomaankaan.

No Reetan kanssa me on tultu ihan hyvin toimeen. Reeta kyllä pomottaa välillä, mutta en ole sen kanssa alkanut mitään riitaa haastamaan, mukavampihan se on sovussa olla.

Tuossa päivää ennen joulua Emäntä tuli suitsien kanssa tarhaan. Olikin aika hienot suitset, vaikkakin Reetan vanhat. Mutta nyt meillä kuulemma voi olla kaikki yhteistä, jos vaan mahtuvat. Näitä suitsia oli Emäntä vähän säätänyt suuremmiksi, koska mulla on vähän isompi pää kuin Reetalla. Ja niin niitä kokeiltiin mulle! Kyllä tuntui kummalta nuo kuolaimet mun suussa, en ole ennen niitä kokeillutkaan! Emäntä sanoi, että mun pitää oppia pitämään tuollaisia suussani, mutta että mulle hankitaan pikkuisen pidempi kuolain, niin sopii paremmin.

Yksi hassu juttu tuli vielä mieleeni. Mun karsinahan on vuohien karsinan vieressä, meillä on vaan sellainen välisenä siinä. Eilen kun me jäätiinkin myrskyn takia aamulla sisälle, ponkaisi se sarveton vuohi Pinja yhtäkkiä mun karsinaani! Ihan vaan siitä seinän yli loikkasi! Se kai kuuli kun Emäntä toi mulle heiniä, mutta ei hoksannut etten minä mennytkään ulos. Nopeasti se kyllä huomasi tehneensä virheen ja hyppäsi takaisin omalle puolelleen.