Kisatunnelmissa

No nyt mä olen ollut ihan oikeissa kisoissa! Eikä ollut mitkään harjoituskisatkaan enää, vaan ihan oikeat! Se oli shetlanninponien rotunäyttely ja siellä käyttöluokat. Sinne käyttöluokkiin kun minäkin saan osallistua, vaikken olekaan shetlanninponi. Vaikka enpä minä siellä joukosta juuri poikennut, kun ei mulla oo niitä rotuni mukaisia pilkkuja. Mutta sehän ei mun menoani haittaa yhtään!
Se kisapaikka oli mulle vähän tuttu, mä kävin siellä samalla kentällä joskus esittämässä agilityä. Mutta nyt en käynyt samassa tallissa kuin silloin, vaan Emäntä vei mut sellaiseen valjastuskatokseen ja sen vieressä oli karsina, jossa olin hetken aikaa. Sitten Emäntä ja Annika, joka oli mua taas hoitamassa ja valokuvaamassa, putsasivat mut juhlakuntoon ja mulle laitettiinkin tällä kertaa vaaleanpunaiset suitset. Sitten mentiin kentälle ja hetken odoteltuamme pääsin kisaamaan agilityä!
Minähän olen harjoitellessa tottunut, että ensiksi mennään esteet rauhallisesti että saan tutustua, ja sitten vasta vauhdilla. Mutta nyt en päässyt ollenkaan tutustumaan, vaan pitikin heti mennä vauhdilla, enkä mä oikein hoksannut.

Tämä rengaskin tuoksui vähän omituiselle, en siihen ihan heti tohtinut kunnolla astua.

Mutta sitten sain kiinni homman juonesta ja loppuradan meninkin reippaasti.


Yksi poni kävi siinä meidän luokassa ennen mua, ja yksi poni mun jälkeen. Sitten seurasi palkintojenjako. Mä sain toisena ruusukkeen, ja voi että kun olikin hienon värinen! Sopi niin mun suitsiin!


Sitten Emäntä vei mut takaisin sinne karsinaan ja olin siellä ihan hetken aikaa, kunnes mua tultiin taas putsaamaan ja sitten valjastettiin. Valjaita vielä kiillotettiin kun ne oli jo mun päällä ja Emäntäkin tälläsi itselleen hassun hatun päähänsä. Ja sitten me mentiin sinne radalle ensiksi. Emäntä sanoi, että mennään katsomaan mainoksia, niitä ne isot hepatkin kuulemma käy siellä katsomassa. :D

Radalta siirryttiin sinne kentälle ja sielläkin vähän pyöriskeltiin ja odoteltiin. Mun tuli jo ihan väsy siinä odottaessa. Sitten tulikin meidän vuoro mennä suorittamaan se ajo-ohjelma, jota ollaan pellolla harjoiteltu.

Mutta mua ei olis oikein huvittanut ravata siinä, olis ollut kivempi vaan kävellä tai vaikka pysähtyä katselemaan ympärille.

No onneksi se ohjelma oli aika lyhyt ja sitten taas odoteltiin ja katseltiin kun muut meni. Siellä oli hieno parivaljakkokin, niillä oli tosi iso kärry!

Lopuksi kun kaikki olivat ohjelmansa menneet, mentiin kaikki viisi valjakkoa vierekkäin sinne kentälle odottamaan palkintojen jakoa. Minä sain rusetin kolmantena, ja Emäntä oli tosi iloinen, kun se rusetti oli väriltään valkoinen ja sopi niin hienosti meidän ulkoasuun.

Vähän poseerattiin vielä rusetin kanssa.

Ja tässä on se arvostelu, jonka sieltä sain. Kuvan saa isommaksi klikkaamalla.