Laavuretkellä

Pääsin juhannuksena laavuretkelle! Ihmettelin, että mitäs nyt oikein tapahtuu, kun Emäntä otti ajelulle kärryyn mukaan repun ja mulle laittoi riimun suitsien kanssa yhtä aikaa päähän. Lähdettiin sitten kärryttelemään ja Isäntä kulki kävellen Milan kanssa osan matkaa meidän kanssa. Mentiin samaa reittiä kuin usein ennenkin, mutta sitten ei käännyttykään yhdestä kohtaa takaisin, vaan jatkettiin aina vaan eteenpäin. Vastaan tuli yksi mäki ja siinä Emäntä nousi pois kärryistä. En olisikaan jaksanut sitä vetää, se mäki oli niin jyrkkä. Sitten me lopulta tultiin perille ja Emäntä laittoi mut kiinni kahden puun väliin ja riisui siinä kärryt ja valjaat pois.

Isäntä teki tulen siihen kivien keskelle ja minä tutkin tarkasti joka paikan. Se laavu oli sellainen vähän niinkuin meidän tarhakatos, kolmiseinänen matala rakennus.

Eväsrepunkin kävin tutkimassa, mutta ei ollut edes porkkanaa mulle! Yksi keltainen paksu pötkylä siellä oli, jota arvelin ihan syötäväksi, mutta sitten Emäntä ajoikin mut pois siitä repulta.

Milakin oli mukana ja sille oli kyllä varattu evästä, vaan ei mulle! Kun aikani kerjäsin, niin sainhan mä sentään jotain keksinmurusia. Muuten piti vaan maistella sitten kaikki metsän varpuja.

Mutta olipas siellä hämmästyttävää nähtävää! Laavulta lähti polku lammelle ja käytiin sen rannalla katselemassa. Minä hämmästelin ja kummastelin!

Ja ihmettelin! En ole koskaan ennen tuollaista isoa vettä nähnyt noin läheltä, mutta vielä ihmeellisempää oli, kun siellä veden pinnalla liikkui jotain! Jotain valkoista!

Se oli joutsenperhe!

Sitten kun Emäntä ja Isäntä saivat ne eväänsä syötyä, alettin tehdä lähtöä. Mut valjastettiin taas siinä puiden välissä ja sitten lähdettiin kotimatkalle. Matka tuntui aika pitkältä ja menin vaan vähän ravia ja muuten käyntiä sitten vaan. Matkalla näin yhdessä paikassa lampaita! Ne on vähän niinkuin vuohia, mutta niillä ei ole sarvia eikä partaa ja niiden karva on erilaista. Ne lampaat ei olleet ollenkaan kiinnostuneita minusta, kun niillä tais olla just ruoka-aika.

Muistattekos kun kerroin siitä hyttyshupusta? Silloin kun Emäntä sen ensimmäisen kerran laittoi mun päähäni, niin riisuin sen melkein heti pois, kun se niin kutitti korvantaustaani. No, Emäntä ei tajunnut, että en sitä halua pitää, vaan yritti taas uudestaan. Tällä kertaa laittoi siihen päälle riimun (joka muuten oli ihan poikien värinen). Mutta minä riisuin silti sen hupun sieltä alta. Emäntä kovasti ihmetteli, että miten olen siinä onnistunut. Olenhan minä näppärä tyttö! Mutta ei Emäntä luovuttanut, vaan seuraavana aamuna tuli taas riimun ja hupun kanssa. No sitten se huppu olikin sinä riimussa kiinni ja mun piti sitten ottaa se koko riimukin pois. Ja nyt ei ole enää sitä huppua näkynyt! :D

Mulla on muuten aika ihana kiiltävä kesäkarva nyt! Pääsin nyt vähän aikaisemmin eroon talvikarvasta, kuin mitä viime kesänä.