Mulla on taas ihan tosi paljon kerrottavaa ja paljon kuvia. Emännällä oli kädessä joku paketti hetken aikaa niin se ei voinut oikein kirjottaa mun juttuja, siksi tätä tarinaa on nyt näin paljon!
No mutta, aloitetaas siitä, että mä oon taas vähän harjoitellu agilityä. Vaikka niinhän sitä sanotaan, että lahjattomat treenaa, mä vaan menin rataa läpi eikä siinä sen kummemmin harjoitella tarvinnu.
Yks päivä meillä kävi tosi monta tyttöä ja mä menin niiden kaikkien kanssa ton radan läpi. Sain ihan kivasti kehujakin ja sitten ne tytöt harjailikin mua. Ja Emäntäkin kehui kun osasin olla niin hienosti enkä edes kovin paljoa hermostunu vaikka menin sen radan yli 10 kertaa läpi! Ne vei mua eri järjestyksessä niitä esteitä ja eri suunnistakin, muuten olisinkin varmaan kyllästyny jo viiden kerran jälkeen. Emäntä tais olla niin täpinässä ettei muistanu kameraa ollenkaan, mutta sitten Isäntä myöhemmin kuvas kun me taas mentiin Emännän kanssa.
Mutta sitten noi agilityjutut kerättiin sivuun ja siihen samalle paikalle rakennettiin pyöreä aitaus!
Vähän tylsä paikka kun ei siellä oo mitään syötävää, mutta aika makea piehtarointipaikka se hiekka on!
Jokin syötävä siellä kyllä tuoksui ja kun kaivoin hiekkaa tarpeeksi syvälle, niin löysin sieltä jonkun oksanpätkän. Ei ollu ihan vaivan arvoista se kaivaminen, mutta nytpähän tiedän mitä siellä hiekan alla on.
Me on käyty parilla lenkilläkin ennen näitä helteitä. Isäntä ja Mila-koira olivat myös mukana. Mutta Emäntä laittoi mulle suitset lenkille! Se sanoi että sen on helpompi taluttaa mua jos mulla on kuolaimet. Mutta arvatkaas vaan miten ne kuolaimet vaikeuttaa mun syömistä? No niihin tarttuu kaikki heinät kiinni ja pitää mässyttää vaikka miten kauan että ne saa syötyä. Ei hyvä.
Hyönteisiä on nyt ollu ihan hirveesti ja muhun on laitettu ties mitä tököttejä. En oikein tykkää niistä sumutettavista. Mutta tämä on kaiken huippu!
Tollasen verkon lattoi Emäntä mun päähän ja sitä oon nyt pitänyt ihan joka päivä. Auttaa se kyllä silleen, että ne ötökät ei tuki mun silmiin, mutta on toi vähän kummallinen. Ja sitten Isäntäkin sanoi mua mustanaamioksi...
Mutta on tässä jotain huippukivaakin tapahtunut! Meille tehtiin uusi laidun! Se on ihan vanhan vieressä ja sinne pääsee tarhasta niin kuin entiselle laitumellekin. Mä en oo vaan saanut olla tuolla nyt koko päivää, vaan Emäntä hakee mut välillä pois. Sanoo etten saa syödä itseäni ihan punkeroksi... Se on epistä, kun vuohet pääsee tuonne kuitenkin koko ajan. Ne pääsi sinne jo silloin kun siellä ei vielä ollut aitaakaan! Tarhasta on sellainen luukku sinne, josta mahtuu vain vuohet ja välillä vaan on se isompi luukku auki josta minäkin mahdun.
Oon muuten joskus kertonut kun me on lenkillä käyty katsomassa naapuritallin heppoja. Niin tuossa kuvassa kaukana näkyvä punainen rakennus on se naapuritalli. Mutta ei sinne tuosta pellon poikki voi mennä ja tien kautta sinne on paljon pidempi matka.
Mä sain taas uuden loimen! Se on vähän kummallisen värinen, mutta kai se menee. Se on sadetakki enkä oo sitä vielä tarvinnut kertaakaan. Tämän kuvan ottamisen ajaksi se vaan laitettiin mun päälle.
Ja sitten kivoja perheuutisia! Mulle on syntynyt taas pikkuveli! Silläkään ei ole pilkkuja niin kuin ei mullakaan, mutta se on väriltään ruskea. Emäntä oli käynyt kuvaamassa sitä laitumella, toi pilkullinen on siis munkin äitini Natali.
On mulle kai syntynyt muitakin pikkusisaruksia, siis niin että meillä on sama isä Pickles, mutta niistä en oo kuullut sen enempää. Mä pidän tärkeämpinä näitä täyssisaruksia. Niitä mulla on nyt siis kaksi pikkuveljeä!
