Onpas ollut aikamoista keliä tässä muutaman päivän! Ihan meinaa tällainen pieni ponikin lähteä lentoon tuulen mukana. Ja mun leikkipallot pyörii ihan vinhasti ympäri tarhaa. Vuohetkin on ihan säikkyjä. Tässä yks päivä tuli kauhee raesade ja tosikovia tuulenpuuskia. Muut vuohet oli sisällä, mutta Emma oli pihalla mun kanssa ja se huusi peloissaan. Mä vaan juoksentelin ympäriinsä. Onneksi Isäntä oli kotona ja se tulikin sitten hätiin ja vei mut sisälle karsinaani ja laittoi vuohien luukunkin kiinni. Niin me sitten köllöteltiin siellä sisällä ja kuunneltiin kun koko tallikin natisi myrskyssä. Sitten se vähän laantui ja minä otin päiväunet. Heräsin siihen kun Emäntä tuli talliin. Se oli tainnut luulla mun karanneen, kun en ollutkaan tarhassa kun se tuli kotiin. No pääsin sitten vielä illaksi ulkoilemaan, kun ei enää ihan niin kamalasti tuullut.
Yks ilta meillä kävi vieraitakin. Mä vähän jo epäilin että mitähän seuraa, kun Emäntä pesi ja kuivaili mun jalkoja ja putsasi kavioitakin moneen kertaan. Ja sitten se laittoi mut molemmin puolin kiinni talliin. Se kiinnitys tallissa olikin uutta, vaikka olenhan mä siihen ulkona tottunut. Ja sitten ne vieraat tuli, nainen ja mies. Siinä naisessa oli jotain tuttua ja mun piti vähän muistella. Ja muistinhan mä sitten! Sehän oli sama joka hoiti mua siellä edellisessä kodissa, siis ennen kuin musta tuli Emännän poni. Ja se mies sitten alkoi vuolla mun kavioita. Emäntä meni mun karsinaan ja katteli sieltä, kun toi talli on tosiaan aika pieni. Ja kun osasin olla nätisti niin Emäntä antoi aina välillä mulle porkkanaa. Mun kaviot tuli kyllä tosi hienoon kuntoon, Emäntä ihasteli niitä vielä myöhemminkin moneen kertaan.
Mutta siitä porkkanasta mulla tulikin mieleen, että mun ruoka on ihan muuttunut! Mä saan nyt sellaista puuroa! Vähän sotkuista syötävää, mutta Emäntä sanoi että oon kyllä tosi siisti syömään sitä. Mutta aluksi mä en halunnut syödä sitä ollenkaan, se oli niin kummallista. Maistelin vaan pikku hiljaa. Mutta nyt kun oon tottunut siihenkin, niin ihan hyvää se on. Porkkanat on nyt siellä seassa pienempinä palasina kuin ennen. Emäntä sanoo että se puuro on hyväksi mun massulle ja turkillekin.
Me ollaan nyt ajeltu aika monenakin päivänä. Yleensä lenkit on ihan tavallisia eikä niissä oo enää oikein mitään erikoista. Paitsi nyt parilla lenkillä on ollu.
Yks kerta mulla oli niin virtaa, että en meinannu pysyä karvoissani. Emäntä antoi mun ravata ja ravasin jopa tuon yhden ylämäen ihan kokonaan. Emäntä varmaan luuli että viimeistään sen päällä mä hyydyn. Mutta minäpä yllätin sen, ja vaihdoin siinä tasaisella sitten ihan laukaksi! Oli ihan kiva päästää kerrankin täysiä. Hih, pelottikohan Emäntää niin kovassa vauhdissa? Sillä lenkillä me käytiinkin siellä naapuriheppatallilla. Mutta ei siellä näkynyt yhtään heppoja, se koira vain. Se oli eka kerta kun siellä kärryillä käytiin, taluttaen oon käyny monta kertaa. Se tie on aivan ihanaa pehmeetä hiekkaa ja talutuslenkillä mä oon aina piehtaroinut siinä. Mun teki ihan kamalasti mieli nytkin piehtaroida, mutta en mä vaan voinut. Emäntä aina patisti mua eteenpäin, kun vähänkin pysähdyin.
Ja sitten yks toinenkin lenkki oli aika mieleenpainuva, mutta se oli vähän turhankin jänskä. Siinä mentiin ihan tuttua reittiä, mutta tiellä liikkui vaikka mitä! Ensiksi tuli traktori takaa, sitä mä vähän säikähdin. Sitten me tavattiin yks Emännän kaveri ja pysähdyttiin hetkeksi juttelemaan. Ja siitä meni pieni poikakin koiran kanssa, niitä mä en pelännyt yhtään. Sitten kotimatkalla tuli iso rekka vastaan ja mä luulen että Emäntää tais siinä vähän pelottaa. Se nousi pois kärryistä ja talutti mua vierellä niin kauan että se rekka meni ja sitten meni yks autokin meidän ohi. Olis luullu että siinä oli jo tarpeeksi yhdelle lenkille. Mutta vielä tuli yks auto takaa ja mä vähän sitä säikyin. Ja vielä kaks naista kolmen koiran kanssa! Enhän mä niitä koiria pelännyt, mutta ne ei vaikuttanu oikein ystävällisiltä. Olisin vaan halunnu haistella niitä vähän, mutta ne yritti napata mua turvasta! Onneksi niiden emännät sai pidettyä ne tiukasti kiinni.
Käytiin me tässä taas yhdellä talutuslenkilläkin. Se olikin hassu, ette arvaa ketä tavattiin?! No Turre ja yks toinen heppa, sen nimi oli Faksi tai jotain sinnepäin. Olisin halunnu tehdä tuttavuutta, kun se on se joka on menny Turren kanssa tossa tiellä ennenkin. Mutta ne oli vähän tylsiä ja lähtivät vaan ihan toiseen suuntaan. Mä olisin halunnut lähteä niiden kanssa, mutta Emäntä vaan vei mua kotiin päin. Laitoin kyllä aika hanakasti vastaan, mutta Emäntä ei antanut periksi. Höh. Monta kertaa vielä kattoin niiden peräänkin, mutta ne ei edes yhtään mulle höristelleet.
