Talvitouhuja

Tanya:
No onpa pakkasta pidellyt edelleen, nyt vasta ihan viime päivinä on hellittänyt. Mutta kuten jo aiemmin kerrottiin, ei meitä pakkaset haittaa, kun vaan saadaan tarpeeksi heinää syötäväksi ja lämmintä makuvettä juotavaksi, niin kaikki on hyvin.

Minulla tosin tuli pieni ongelma, kun etujalkojeni karvatupsuihin alkoi kertyä jäätä. Emäntä sanoi, että se oli vähän oma vikani, kun kauhoin jaloilla vesiastiaa ja sitten se vesi jäätyi kiinni karvoihin. Mutta ei hätää, Emäntä vei minut pari kertaa vuohitallin puolelle ja liotti jalkojani hetken sangossa lämpimässä vedessä niin että jäät suli ja sitten kuivattiin lämpöisellä puhalluksella.

Jokin aika sitten meillä kävi vieraitakin jotka puuhailivat meidän kanssa. Milla kävi ensiksi ja sitten oli minun vuoroni. Ensiksi kävin harjattavana tallissa ja sittenpä pääsinkin ratsuksi! Erikoista tässä jutussa oli se, että ei ollut ollenkaan satulaa! Selässäni käynyt tyttö sanoi että tunnuin tosi lämpöiseltä, kun istui suoraan minun turkkini päällä. No tottakai, onhan minun turkkini paksu ja lämmin!

Emäntä sitten talutti pihassa, ihan vaan lyhyen matkaa. Minä olisin kyllä mennyt pidemmästikin, se oli mukavaa!
Sen jälkeen pääsin vielä kokeilemaan agilityäkin pitkästä aikaa. Sitä Millakin meni ennen minua ja arvasinkin siitä että minäkin saan mennä. Esteitä oli vain kolme ja minä kyllä muistin miten ne mennään.




Milla:
Tanya jo kertoikin meidän vieraista. Minä pääsin ensiksi puunattavaksi, kaviotkin putsattiin.

Ja sitten menin agilityä. Ihan ensiksi menin Emännän kanssa ja sitten kaikkien kolmen vieraan kanssa.

Muistin ja osasin esteet vielä kesältä. Nyt oli vain pujottelu, renkaaseen astuminen ja hulavanteen läpi meneminen.

Siinä pakkasilla oli vähän tylsää, kun vuohet oli koko ajan sisällä. Minusta ne on ihan hauskaa seuraa silloin kun ovat ulkona, vaikka tulevatkin välillä syömään heiniäni.

Mutta silloin ei ollut hauskaa, kun tunkivatkin iltaruualla minun sangolleni. Inkeri-kuttu oli pahin, en saanut sille mitään kun se vain päätti että se syö nyt. Onneksi Emäntä tuli hätiin ja vei Inkerin talliin, niin että sain syödä omani rauhassa.

Meillä kävi tässä yhtenä päivänä valokuvaaja. Se oli ihan tuttu, sama joka kuvasi viime kesänäkin näyttelyssä. Oli kyllä hiukan rankka päivä, kun piti paksussa hangessakin kävellä ja kaikkea. Emäntä sanoi että näytetään niitä kuvia sitten myöhemmin kun ehditään valitsemaan. Mutta tässä yksi, arvaatte varmaankin kumpiko minä olen?

Kuva: Valokuvaus Tuulia N