Maastoponiagilitykisat

Tanya:
Käytiin tuossa jo hetki sitten vähän erilaisissa agilitykisoissa. Se paikkakin oli minulle ihan uusi, en ollut ennen käynyt. Siellä ei ollutkaan agilityrata kentällä vaan tarhassa ja niitä esteitä oli tosi paljon!

Ihan mulla meinasi mennä pää pyörälle siitä esteiden määrästä. Mutta onneksi Emäntä muisti miten rata mennään. Jotkut esteet oli aika vaikeitakin, kuten esimerkiksi iso rengas jonka yli olisi pitänyt kävellä. En oikein ymmärtänyt, luulin vaan että siihen oli tarkoitus nostaa pelkästään etujalat.

Porraseste oli myös jotenkin epäilyttävä, funtsin pitkään että kannattaako siihen edes kiivetä. Mutta lopulta sitten menin kun niin kovasti patistettiin. Ja eipä siinä, sain sitten kehuja ja vähän namipalaakin eikä se este sitten ollutkaan erikoinen, se oli vain korkeampi kuin mitä olen aiemmin mennyt.

Menin ensiksi Emännän kanssa sennuluokassa ja sitten pienen huilitauon jälkeen menin radan vielä uudelleen saman Petra-tytön kanssa jonka kanssa keväälläkin menin.
Sen radan meninkin paljon nopeammin, oli helpompaa kun oli jo tutumpi rata.

Sain odotella siinä väliajalla Petran kanssa ja se oli ihan mukava paikka kun siellä sai syödä ruohoa siinä odotellessa. Muuten päivä olisikin tullut aika pitkäksi, kun aurinkokin paistoi lämpimästi.

Minun sijoitukseni Emännän kanssa oli 11./14 ja Petran kanssa 7./10.


Milla:
Olipa tosiaan erikoinen agilitykisa! Esteitä oli ihan hurjan paljon ja ne oli aika erilaisia kuin mitä ollaan kotona treenattu. Mutta ei se mitään, minä kyllä osasin mennä ne kaikki.
Minä menin radan yhteensä peräti kolme kertaa! Ensimmäisen kerran menin sennuluokassa Jennyn kanssa. Ei olla aiemmin yhdessä kisatttu mutta hyvin me mentiin.

Toinen starttini oli samassa luokassa Emännän kanssa, siinäkin menin näppärästi ja Emäntä sanoi että osasin tämän ison rengasesteen kiivetä paljon paremmin kuin Tanya, vaikka olen Tanyaa pienempi.

Siellä oli muuten yksi hauska este, josta sai napattua vähän syötävää kesken matkan. Se ei haitannut mitään, onneksi säännöt ei kieltäneet esteiden syömistä. Mutta siitä esteestä ei tullut kuvaa.
Tämä rengas johon piti astua oli onneksi ihan tuttu este, mutta rengas oli paljon korkeampi kuin meillä kotona oleva treenirangas.

Sennuluokan palkintojenjaossa sain sijat 3. ja 8., osallistujia oli 14.

Sitten sain odotella jonkin aikaa ja minua talutteli jo keväällä tutuksi tullut tyttö Wilma. Sain syöpötellä ruohoa siinä odotellessani.

Osallistuin vielä kolmannenkin kerran, midi-luokkaan Wilman kanssa. Siinä meninkin hienosti kun alkoi olla se ratakin jo tuttu.

Palkintojenjaossa tulinkin sitten siinä luokassa kolmanneksi! Sen viimeisen suorituksen jälkeen saatiin onneksi vaihtaa jo riimut suitsien tilalle ja sain paremmin syötyä heinää.