En olekaan hetkeen tarinoinut, kun ei Emäntä ole ehtinyt avustamaan mua tässä kirjoittamisessa. En tiedä mitä kiireitä sillä on oikein ollut, mutta pari kertaa on käynyt jopa niin, että Isäntä on hakenut mut illalla talliin, eikä Emäntää ole näkynyt ollenkaan.
Nytpä onkin kertomista ja kuvia vaikka miten paljon!
Siitä on jo jonkin aikaa, kun kävin taas hammaslääkärillä. Se oli taas sillä samalla tallilla ja mä sain siellä ensiksi tutustua muihin heppoihin. Siellä olikin ihan uusia poitsuja vaikka kuinka monta. Toi yks hassu pystytukkapoika oli kovin kiinnostunut minusta...
Se ei meinannu päästää muita ollenkaan mua katsomaan.
Mutta minä tein sille kyllä ihan selväksi, että minun pomoksi se ei pääse, vaikka siellä aitauksessa se näytti olevan kaikkien pomo!
Niin siellä tallissa sain olla taas isossa karsinassa ja sitten tuli se eläinlääkäri ja laittoi minuun jonkin piikin ja taas alkoi nukuttaa ihan hirveästi ja sitten mun suutani ronkittiin, mutta en jaksanut laittaa yhtään hanttiin, kun mua vaan väsytti niin kovasti, etten meinannut jaloillani pysyä. Mutta tehtiin siellä muillekin hepoille samoin, ehdin siinä omaa vuoroani odottaessani kuulemaan vaikka mitä.
Tällä kertaa mä en ehtinyt siellä kunnolla vielä virkistymään, vaan me matkustettiin takaisin kotiin, vaikka olin vielä vähän tokkurassa. Kotona sitten omassa karsinassa vasta virkistyin, mutta sain olla kuitenkin koko illan sitten sisällä.
Ja nyt onkin jo täysi talvi! Minusta on aika kivaa juoksennella välillä lumessa. :D
Välillä paistaa onneksi vähän aurinkokin ja paistattelen.
Ajelullakin ollaan käyty. Välillä on ollut tosi liukasta enkä ole päässyt kunnolla revittelemään. Mutta tässä yks kerta pääsin! Silloin oli satanut lunta ja tie ei ollut yhtään liukas. Silloin mulla oli vähän enempi lastia kärryssä, kun Emännän kummityttökin oli taas pitkästä aikaa mua katsomassa. Ja mentiin ihan pimeällä, mutta se ei mua haitannut kun kärryissä on valotkin. Minähän päästelin sitten oikeen laukkaa niin paljon kuin jaloistani pääsin! Oli se hienoa menoa! Se tyttö katsoi mittarista, että mun nopeus oli 28 km tunnissa! Sillä vauhdilla pääsisinkin pitkälle, mutta enhän minä kokonaista tuntia jaksaisi! Mutta tuollainen pyräys on kiva aina silloin tällöin ottaa, vetristyy lihakset mukavasti.
Kyllähän mä tosin spurttailen välillä tarhassakin, mutta se on vähän erilaista, kun ei ole niin pitkää suoraa kuin tiellä. Tarhassa menen vaan ympyröitä ja kahdeksikkoja ja Emäntä saa ihailla miten hienosti osaan vaihtaa laukan kun vaihdan suuntaa. :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti