Mikä kumma?

Tätä oon ihmetellyt!


Isäntä toi tuollaisen mun tarhaan. En aluksi oikein tiennyt, että onko se elävä. Se kun liikkui itsekseen. Sitten kun se jäi paikalleen, niin kävin tökkäisemässä sitä vähän ja taas se liikkui. Ihme juttu. Vähän sitä piti säikkyäkin, kun Emäntä potki sitä liikkeelle. Mutta nyt mä tiedän jo, että ei se oo elävä, kun se liikkuu vaan silloin kun tuulee kovasti.

Mulla on kyllä ollut muitakin ihme juttuja viime aikoina. Emäntä on sovittanut mulle vaikka mitä vermeitä. Yks päivä se tuli uusien valjaiden kanssa ja niitä vähän kokeili. Toisena päivänä sitten se näyttikin mulle satulaa! Se vähän kinnas mun massua, kun se sitä laittoi mun selkään. Mutta hyvä puoli näissä sovituksissa on ollut se, että silloin saan aina herkkuja. Porkkanaa, porkkanaa, sovitetaan ihan mitä vaan, kunhan saan porkkanaa!
Meille on ilmestynyt kärrytkin, Emäntä niitä mulle yks ilta näytti. Saas nähdä mitä niillä sitten tehdään...

Uuden heijastinriimunkin mä olen saanut. Se vanha punainen oli jo aika pieni, minä olen katsokaas jo iso tyttö! Tämä uusi on väriltään musta, sitä ei paljon edes huomaisi mun päästä, ellei siinä olis noita heijastimia. Tältä se sitten näyttää.


Mun ruokakin on muuttunut, heinä on erilaista kuin ennen. Se haisee vähän kummalliselta, mutta maistuu ihan hyvältä.

Kierroksia

Viime viikolla kun oli kivasti lunta, mulla oli vähän kierrokset päällä ja päästelin höyryjä tarhassa:


Nyt on taas lumi sulanu pois, enkä uskalla juosta kun tarhassa on niin liukasta.

Vuohet on olleet ihan omituisia nyt muutaman päivän. Viime viikolla Emäntä toi tullessaan erikoisen hajun, ja siitä noi kuttutytöt meni sekaisin. Varsinkin Nelli on ihan outo, normaalisti se on ekana heinissä kiinni ja uhittelee mulle niin, etten uskalla sen kasalle edes yrittää. Mutta nyt se ei välitä ruuasta, vaan meni heti aamusta kivikasan päälle seisomaan ja huutelee sieltä koko ajan. Ja sitten ne vispailee niitä olemattomia häntiään, se onkin hassun näköistä!