perjantai 1. helmikuuta 2008

Kiva viikko

Heissan taas!
Mulla on ollut ihan kiva viikko. Viime lauantaina me käytiin Emännän, Isännän ja Mila-koiran kanssa lenkillä. Kierrettiin sellainen lenkki, mitä ei ollakaan hetkeen menty. Silloinkin oli vähän uutta lunta, joten arvaattekin varmaan mitä mä tein? No tietysti piehtaroin monta kertaa lenkin aikana, vähän jäi hassuja jälkiä sinne tielle.

Mä olen tämän viikon aikana oppinut taas yhden uuden jutun. Se on vähän hassu juttu, sellainen että kun Emäntä sanoo mulle päivää ja ojentaa kättään mun oikeaa etujalkaa kohti, niin mun pitää nostaa sitä jalkaa. Ja sitten Emäntä ottaa siitä jalasta kiinni ja sanoo taas päivää. Aluksi se oli ihan kivaa, kun sain aina palkinnoksi porkkananpalan. Mutta nyt vähän tylsempää, kun ei Emäntä enää joka kerta annakaan herkkupalaa. Mutta saan mä kehuja silti.

Tässä yks ilta meillä oli vähän jännät paikat. Emäntä laittoi mulle ne joululahjasuitset päähän, vaikka mieluummin mä olisin ollu vaan riimulla. No kuiteskin, oli jo ilta ja pimeää ja ensiksi me käveltiin vähän tuossa pihassa. Sitten Emäntä veikin mut pellolle ja näytti valoa taskulampulla. Mentiin jonkin matkaa siellä, mutta sitten me molemmat pysähdyttiin kuuntelemaan kun kuului ihan ihmeellistä ääntä! Mua vähän pelotti, ja se oli aika kummallista kun mä hoksasin heti, että Emäntääkin vähän pelotti. Vaikka se yritti jutella mulle rauhoitellen, niin ei se paljoa laittanu vastaan kun mä päätin että nyt mennään takas pihaan. Ja niin me mentiinkin. En mä tiedä vieläkään mikä se ihmeellinen ääni oli, eikä varmaan tiedä Emäntäkään.



Kiitti Mara kun kerroit, että sullakin on ollu se ihmeellinen jalkajuttu. Se tuli mulle tässä yks aamu vielä toisenkin kerran. Mutta Emäntä vaan vei mut tarhaan ja kun mulle tuli kiirus heinäkasalle, niin se jalka meni taas jotenkin paikalleen ja mä pääsin taas juoksemaan.

Tänään Emäntä tuli jo valoisan aikaan kotiin ja niinpä me lähdettiin taas lenkille. Se oli vähän sellainen jänskälenkki, arvaattekos miksi? No siksi, kun oli aika kova tuuli ja kuului kaikenlaisia kummallisia ääniä. En mä mitään ääntä kovasti pelännyt, mutta paria narisevaa puuta vähän. Me käytiin taas siellä heppapaikassa ja sieltä tullessa mä taas piehtaroin. ;) Mutta kotimatkalla sattuikin yks kiva juttu, niin että siitä lenkistä tuli oikeastaan eväsretki. Yks mies oli traktorin kanssa siinä aika lähellä tietä ja Emäntä meni juttelemaan sen kanssa. Emäntä aikoo ostaa siltä mulle heinää ja se mies antoi mulle vähän maistiaisia! Mun aika kului siinä aika kivasti, mun puolesta ne olis voineet jutella vaikka miten pitkään. Mutta Emäntä oli tylsä ja päätti että meidän pitää jo lähteä vaikka mulla oli vielä ruoka kesken! Ihan varmana yritän seuraavalla lenkillä mennä sinne uudestaan, jos ne multa jääneet heinät olis vielä siellä. Sitten kun tultiin takas, niin alkoi olla jo vähän hämärää. Onneksi Emäntä laittoi mulle heijastimet jalkoihin ja kaulaan, vaikka silloin kun lähdettiin oli vielä ihan valoisaa.

Ai niin mutta yks kiva juttu mun pitää vielä kertoa! Emäntä leikki mun kanssa eilen piilosta, se oli hassua. Se yritti ensiksi että mä olisin juoksennellu tarhassa, mutta ei mua oikein huvittanu. Se juoksi mun vierellä, mutta en mä viittiny lähteä seuraamaan. Mutta Emäntä jatkoikin vaan matkaa ja meni tarhan katoksen taakse piiloon. Ja sinne se jäi! No hetihän mä hoksasin, että nyt mun pitää lähteä ettimään sitä, ja niin mä sitten menin ja "löysin" sen. Emäntä oli kyllä vähän hassu, ei se muistanu sanoa mulle ollenkaan, että piilosta kun ollaan niin etsijän pitää laittaa silmät kiinni ja laskea sataan. En mä vielä osaa niin moneen laskea, mutta kerta mulla oli silmät auki, niin mä odotin niin kauan että Emäntä oli siellä piilossa ja sitten lähdin vasta etsimään sitä. Ja mä vähän juksasin, ihan kuin en muka olis tiennyt mistä Emäntä sinne meni... mä meninkin toista reittiä ja toiselta puolelta katosta kuin mitä Emäntä oli mennyt. Ja taas mä sain kehuja ja rapsutuksia.

1 kommentti:

Tätiratsastaja kirjoitti...

Moi, Reetta! Miun emäntä oli tänään poniajeluoppitunnilla ja jutteli sitten sen jälkeen jostain sinisistä ponikärryistä ja ihanasta ravista ja mukavaa mennä kaksin rattailla.... Ihan se on seonnut. Oli kuulemma varannut sellaiset ponikärryt, että jos ne sopii MEILLE!? Täh... tiedätkö sä mitään niistä ponikärryistä? Montako heppaa niihin kerralla mahtuu? Ja miten niin poinikärryjä meille, kun me ollaan kuitenkin Icelandic horses... ja mihin ne meinaa meitä kärrätä? Vai onko ne niinkuin eläkepäiviä varten, että kun en jaksa enää tota emäntää hilata selässä niin sitten se kuskaa mua kärryillä... se on varmaan erilaisempi kuin se traileri. Sen trailerin mie tiiänkin, sieltä ei paljon maisemia nää, mutta ponikärryissä kuulemma harja hulmuaa. Epäilen vaan jaksaako tuo emäntä mua niissä niin lujaa vetää?!
Terveisin Máni