perjantai 30. marraskuuta 2007

Menneitä muistellen

Kerronpa teille vähän menneistä jutuistakin, kun nyt kerta näin blogin alkutaipaleella vasta ollaan.

Kesällä sen jälkeen kun muutin Emännän omaksi poniksi, ihmettelin kovasti kun se alkoi mua pesemään ja puunaamaan, vaikka enhän mä likainen ollu ennestäänkään. Kovasti se harjaili ja suihkutteli muhun jotain ihme ainettakin josta en tykänny yhtään.

No sitten koitti yks päivä, että Emäntä laittoi mulle vieläpä loimen päälle, paketoi mun jalkani kummallisiin kääryleisiin ja sitten mut vietiin traileriin. Ei se traileri mulle mikään uus juttu ollut, olinhan mä sellaisessa ennenkin matkustanut. Ihmettelin vaan että mihinkähän nyt mennään.

Ja Emäntä veikin mut ihan uudelle tallille, sinne mut laitettiin yöksi vieraaseen karsinaan. Mutta Emäntä tuli heti aamulla sitten mua kattomaan ja mä vähän ihmettelin kun se oli niin täpinässä. Vielä enemmän ihmettelin kun taas mua puunattiin ja mun etutukkaan laitettiin pieni rusettikin! Siitä en kyllä oikeen tykänny, kun Emäntä yritti kiillottaa mun silmienympäryksiä jollain vauvaöljytökötillä. Minähän en oo mikään vauva! Ja tökkäsin vähän, mutta sitte mulla olikin koko otta kiiltävänä. No ei kai emäntäkään ihan niin paljon kiiltoa muhun halunnu kun pyyhki sitten sitä pois. Mutta kavioita se kiillotti kans! Ja laittoi mulle ihan uuden riimun päähän ja sitten mua vietiin.

Ulkona olikin tosi paljon ihmisiä ja vieraita heppoja vaikka miten paljon. Vähän innostuin kun siellä oli jotain melkein mun kokoisiakin poneja. Ja sitten me mentiin Emännän kanssa kentälle, mä pääsin ihan päätähdeksi ja kaikki katto vaan mua. Mutta musta oli niin kivaa olla siellä, että en meinannu karvoissani pysyä vaikka emäntä yritti että mun olis pitänyt kävellä nätisti. Ja sitten kun emäntä alkoi juosta niin eihän se mulle kuitenkaan pärjännyt, mä olisin menny lujempaa. Sitten joku setä kävi mua vähän kattomassa ja se nauroi ettei ole näin pientä heppaa ennen arvostellutkaan.

No sitten mun riimuun kiinnitettiin sellainen sininen ruusuke ja Emäntä sanoi että ihan niin meni kuin se oli odottanutkin.
Sitten me mentiin kentältä pois ja meitä valokuvattiin kovasti. Kävin hetken aikaa tallissa ja sitten mut tuotiin takaisin siihen kentälle, mutta sillä kertaa mun kanssa tuotiinkin yks "vähän" isompi tyttö kuin minä. Se oli aika hirmuisen iso, mutta en mä pelännyt sitä yhtään. Kattokaa vaikka!

Emäntä sanoi, että toi iso tyttö on saman ikäinen kuin minä. No en ihan olis uskonut. Mutta me ollaan eri rotuisia, siitä tuo kokoero vaan johtuu.

Mutta sitten pian tulikin ihan päivän paras hetki. Me mentiin Emännän kanssa taas sinne kentälle ja sinne tuli ihan kaikki muutkin pienet ponit jotka siellä oli paikalla. Mun iskäkin oli siellä! Ja sitten ne ihmiset sai äänestää kenestä pikkuponista ne tykkäs eniten, ja mä voitin sen! Sain aivan upean ison keltaisen ruusukkeen. Ja sitten mun piti vielä kiertää kunniakierros siinä kentällä, vähän oli hienoa ja pikkasen heittelin takapäätäni ilmaankin eikä Emäntä huomannu sitä ollenkaan. No sitten mua taas valokuvattiin kovasti. Tossa tämän tekstin oikealla puolella onkin yks mun rusettikuvista. Mä olen siinä niin hienona, että Emäntä kertoi vieneensä sen kuvan sen työpöydällekin.
Mun kuvia oli ollu sitten jossain lehdessäkin, musta tuli vähän niinku julkkis.

No mutta sitten se kiva päivä oli ohi, ja mut vietiin taas sillä trailerilla takasin kotiin. Emäntä sanoi että se vois mua joskus muulloinkin viedä jonnekin, kun mä osasin niin hienosti matkustella.

torstai 29. marraskuuta 2007

Esittely

Hei vaan kaikille!
Tämä blogi on ihan uusi, joten ehkäpä tähän alkuun kerron jotain itsestäni. Olen siis pikkuinen poni, virallinen nimeni on Naapila Freja, mutta Reetaksi minua kutsutaan. Tai Reetuliksi, joskus olen kuullut Emännän vahingossa sanovan Retkuksikin, mutta enpä ole ollut sitä kuulevinani.
Rodultani olen knabstrupper, vaikka minusta ei sitä värini perusteella uskoisikaan. Olen siis kulomusta, vaikka vanhempani molemmat ovat pilkullisia. Äitini on peräti Tanskassa kantakirjatamma. No pilkullisilla on kuulemma 25 % todennäköisyys saada yksivärinen jälkeläinen.

Olen syntynyt vuonna 2006, eli nyt olen 1-vuotias. Tarkkaa syntymäpäivääni ei Emäntäkään tiedä, koska olen syntynyt Tanskassa ja matkustin sieltä pitkän matkan tänne Etelä-Pohjanmaalle viime vuodenvaihteessa. Samassa lastissa tuli myös isukki ja äityli ja muutama muukin pilkkuponi. Isukki on ollut hyvin asialla ja minulla onkin jo monta sisko- ja velipuolta.
Tulin siis Tanskasta Ruismäen tallille ja siellä Emäntä minuun ihastui. Varmaan siksi, kun olen musta ja niin pieni. Emännällä vaan ei ollut ennen minua ollut heppoja ollenkaan, ja siksi se mietti kauan minun ostamista. Mutta eipäs voinut mitään, kun minä olin valloittanut sen sydämen! Niin minä sitten muutin heinäkuussa Emännän omaksi pikku poniksi.

Pieni minä todellakin olen, Emäntä mittasi kesällä minut, ja 84 senttiä ei ole poniksikaan kovin paljon. Ehkäpä minä vielä muutaman sentin tästä kasvan. Mutta mikä minusta sitten isona tulee, siitä kerron myöhemmin lisää. Tai siis siitä mitä Emäntä minun kanssani suunnittelee tekevänsä.

Kavereista sen verran, että asun pienessä tallissa, ja naapurikarsinassa asuu neljä vuohityttöä; Nelli, Essi, Emma ja Pinja. Meillä on yhteinen aitaus johon vuohet pääsevät suoraan karsinastaan, mutta minut viedään ihan tallin ovesta taluttamalla aitaukseen. Vuohien karsinaan minua ei enää päästetä, koska Emäntä huomasi että syön sieltä kaikki vuohien heinät. No minkäs sitä pikkuinen poni ruokahalulleen voi!

Olen vähän seikkaillut täällä blogimaailmassa ennenkin, Emännän blogissa aina silloin tällöin piipahtanut. Mutta kun ei kaikki Emännän blogin lukijat varmaan jaksa mun juttujani lukea, niin siksi aloitin tämän ihan oman blogin. Emäntä kuiteskin kirjoittaa nämä mun jutut, kun ei mun pienet kaviot oikeen taivu näppikselle.

Tässä vielä yksi kesäinen kuva minusta. Nykyään näytänkin ihan eri ponilta, kun olen kasvattanut lämpöisen talviturkin.