Pienten ponien elämää

Terveisiä sairastuvalta

2012-01-27T09:51:00.000+02:00

Oi ja voi. Me ollaan sairaina. Kuumetta ja kurkku kipeänä, mulla oli vähän yskääkin.
Meitä kävi katsomassa se sama lääkäri, joka on aikaisemmin raspannut mun hampaita. Mutta nyt se kävi siis ekaa kertaa ihan meillä täällä kotona. Se lääkäri laittoi meille molemmille kaksi piikkiä. Ja nyt Emäntä on antanut meille suuhun jotain pahaa lääkettä. Mulla on ruokahalu ihan kateissa ja kauhea väsy.
Me ollaan nyt vaan tallissa, ei olla käyty ulkona ollenkaan. Ja tallissakin meillä on loimet päällä.

Se lääkäri sanoi, että meillä on kurkunpään ja keuhkoputken tulehdukset. Ja määräsi meille tällaisen määrän lääkkeitä.

Tanya:

Reeta kertoikin jo tästä meidän taudista. Mulla on siis ihan sama kuin Reetalla, mutta mä en oo yskinyt ollenkaan. Mutta mun silmään on laitettu jotain voidetta kun siitä tuli rähmää.
Mullakin on kaksi loimea päällekkäin päällä. Emäntä sanoi, että mulla on onneksi vähän enempi ruokahalua kuin Reetalla.

Mutta kerronpa teille jotain mukavampaakin.

Ennen sairastumista mä kävin yks päivä Emännän kanssa kahdestaan vaan kävelylenkillä. Kun tultiin kotiin, hallissa oli valot ja Emäntä sanoi, että mennäänpäs katomaan mitä Isäntä siellä tekee.

En ollut koskaan ennen siellä vielä käynyt, ja mua vähän arvelutti astua sen leveän kynnyksen yli. Mutta lopulta uskalsin!

Siellä oli kaikenlaista tutkittavaa, ihan omituisia hajuja. Mutta ei mitään syötävää. Emäntä sanoi, että minustakin voisi tulla agilityponi, ja sellaisten ponien pitää olla rohkeita ja tutustua kaikkeen kummalliseen. En oikein tiedä vielä mitä se agility on... Mutta kovasti sain kehuja, kun uskalsin tuolla hallissa astua jonkin levynpalan päälle. Se oli kuulemma mun ihan ensimmäinen agilityharjoitus. :D

Muotinäytöstä

2012-01-21T19:40:00.001+02:00

Muistattekos kun Tanya esitteli aikaisemmin sitä uutta punaista ulkoloimeaan? Mun kävi se niin kateeksi ja sitten keksin! Kun Emäntä sanoi, että sitä ei ollut saatavilla mun kokoa, niin minä ihmettelin, että mitenkäs se on mahdollista, että mun loimet sopii Tanyalle, mutta Tanyan loimi ei sovi mulle. No Emäntähän sitten asetteli sen mun sinisen loimen ja Tanyan uuden punaisen päällekkäin ja mittasi. Ja jippii, niiden selkämittahan olikin sama, vaikka ovatkin kokolapun mukaan eri kokoisia. Ja niin sitä Tanyan loimea sovitettiin mulle ja sehän sopi! Kaulasta sopi paremmin kuin se sininen.

Niinpä sitten Emäntä hankki Tanyalle uuden, vähän isomman vielä ja minä sain sen hienon. Nyt meillä on sitten melkein samanlaiset loimet! Tanyan uudessa on vaan sinistä alareunassa, mutta tää mun on ihan punainen. Emäntä sanoikin, että ihan hyvä että on pikkuisen eroa niin erottaa kumpi on kumpi.

Harmittavasti vaan Emäntä tuli just sovittelemaan ja kuvailemaan kun meillä oli ruoka-aika. Eihän me ehditty poseeraamaan ja tässä on sitten tulos! Noita siis vaan kokeiltiin päälle ja otettiin heti pois. Siksi ei ole jalkalenkitkään kiinni näissä kuvissa.

Viime viikolla oltiin kyllä yks päivä nämä loimet päälläkin, kun oli sellainen lumimyräkkä.

Mulle sovitettiin yhtä ihanan väristä fleeceloimeakin, mutta oi ja voi, se oli liian pieni mulle! Peffa jäi näkyviin. Siitä ei otettu edes kuvaa mun päälläni. Emäntä sanoi että se voidaan myydä pois eikä se nyt kauheasti haitannut, kun onhan mulla niitä kuivatusloimia ennestään jo aika monta.

Tanya:

Hah haa, minä sain taas uuden loimen! Sen edellisen jouduin luovuttamaan Reetalle, kun se oli siitä niin kateellinen. Mutta sainpahan tämän uuden yhtä hienon. Tässä on mulle vähän kasvunvaraakin. Sen verran tässä on eroa tuohon edelliseen, että alareuna on sininen ja tässä on kaksi solkea edessä, kun tuossa toisessa on vaan yksi.

Mulle sovitettiin tätäkin loimea nyt. Tämä on siis se jonka sain sieltä mun edellisestä kodistani mukaan.

Tämä on sellainen kuivatusloimi, eikä tätä normaalisti pidetä ulkona ainakaan näin yksistään. Emäntä sanoi, että tämä on varmasti tarpeen sitten kesällä kun mua pestään.
Tässä on sen mun entisen kotitallin nimikin.

Ja pääsenpä nyt esittelemään tämän riimunikin! Olen käyttänyt sitä jo jonkin aikaa. Silloin kun tulin tänne, sain ihan aluksi sen mustan riimun joka on niissä ensimmäisissä kuvissa. Mutta se oli liian suuri mulle. Sitten oon käyttänyt jotain Reetan vanhoja riimuja. Kunnes Emäntä toi mulle tämän ihan ikioman ja sopivan kokoisenkin riimun. Tämäkin oli kyllä joskus kuulemma Reetalle ostettu, mutta koska se oli liian iso, ei Reeta ollut ottanut sitä käyttöön.

Niin me käytetään riimuja vain aamuisin kun mennään tarhaan. Emäntä taluttaa meidät sinne Reetan kanssa yhtä aikaa. Reeta menee edellä ja minä tulen perässä. Sitten meiltä otetaan riimut pois. Emäntä sanoi, että siksi otetaan pois, ettei me tartuttaisi niistä kiinni verkkoaitaan tai sattuisi mitään muutakaan vahinkoa.

Iltaisin meitä ei talutetakaan talliin, vaan me päästään sinne suoraan vuohikarsinan kautta tallin takaovesta. Siellä on karsinoissa ruuat valmiina, joten reippaastihan me sitten mennään. Reeta menee edeltä kun sen karsina on kauempana ja minä tulen sitten perässä.

Lumileikkejä

2012-01-15T00:06:00.000+02:00

Tässä yks päivä satoi lunta ja oli muutenkin oikein mukava sää. Emäntä tuli tarhaan ja tais olla vähän leikkimielellä. Se usutti meitä juoksemaan ja niinhän me otettiin jalat allemme ja laitettiin kavioita toisen eteen niin että lumi pöllysi!

Hoksasin että saan laitettua Tanyaan lisää vauhtia kun vähän nipistelen pepusta! :D

Mutta ei toi pikkusisko ihan tyhmä ole, se hoksas että voi tehdä mulle samoin! :O

Aikamme kun juoksenneltiin, niin väsyhän siinä sitten tuli. Sitten vähä poseerattiin Emännälle.

Kylläpä muuten kastuttiin tuosta sateesta. Seuraavana päivänäkin satoi, mutta saatiinpa sitten sadetakit päällemme.

Nytpä on ollut taas se aika, kun meillä on tarhassa meteliä. On se kumma kun noiden kuttutyttöjen pitää huudella aina silloin tällöin niin kovasti. Pukkia ne kuulemma kaipaa, kuvittelevat että kun tarpeeksi huutaa niin kyllä se sulhanen jostain nurkan takaa tupsahtaa.

Talvipakkasta

2012-01-09T21:49:00.000+02:00

No nytpä on kunnon talvi!Lunta satoi sen verran, että oli taas oikein mukava käydä Emännän kanssa kärryttelemässä tässä yks päivä. Mentiin ihan kylätietä tuonne toiseen suuntaan, siellä ei ollakaan hetkeen käyty. Siinä tiellä kun on vähän hankalasti kiviä, mutta nyt ne oli kaikki lumen alla eikä haitanneet yhtään.

Mutta yks päivä olikin sitten kova pakkanen, me mentiin Tanyan kanssa molemmat ihan kuuraan!

Isäntä on touhunnut tallissa muutaman kerran. Mua aina kovasti kiinnostaa, että mitä se oikein tekee. Tällä kertaa pääsin näkemäänkin, kun tallin takaovi oli auki tarhaan. Jotakin se Isäntä sille ovelle teki, mutta kun mä meinasin mennä sisään saakka katsomaan, niin ajoivat mut sieltä pois.

Tämä meidän uusi heinäverkko on oikein hyvä. On Emäntäkin siitä tykännyt, sanoo että se on paljon helpompi täyttää kuin ne pikkusäkit. Mutta Tanya tunkee itsensä kummallisesti tuon säkin ja seinän väliin. No, kai sen on siellä välissä sitten mukavampi syödä....

Tanya:

Muistattekos kun kerroin, että se Pinja-kuttu hyppäsi välisenän yli mun puolelle? No eipä hypi enää. Katsokaas kun Isäntä oli laittanut tuollaiset esteet, enää siitä ei hypitä. Sekös Pinjaa harmittaa. Tuolla kuttujen puolella on sellainen kiipeilytaso nurkassa, sen päältä se kurkistelee.

On mun karsinassa muutakin uutta. Sain uuden ruokakupin. Aikaisemmin söin kupeista jotka oli vähän turhan pieniä mun turvalleni. Emäntä sanoikin, että ne kupit oli laitettu vuohia varten, mutta jääneet sitten tähän mun puolelle kun tuo väliseinä oli tehty. Mutta nyt mulla on ihan oikea ponien ruokakuppi, samanlainen kuin Reetankin karsinassa.

Minusta on ollut ihan mukavaa, kun tuli kunnolla talvi. Olen ottanut monta kertaa oikein lumikylpyjä. Nautinnollista!

Niin ja meinas ihan unohtua. Eilen mun kavioita trimmattiin, se oli ihan eka kerta täällä uudessa kodissa. Emäntä teki sen itse ja sain siinä seisoskellessa syödä heiniä, joten yhtään ei ehtinyt tulla mun aikani pitkäksi.

Hyvää uutta vuotta!

2011-12-31T23:51:00.000+02:00

Uusi vuosi ja uudet kujeet. Tanya kun sai kerran tahtonsa läpi, niin sehän keksi sitten että tämän koko blogin nimi pitää muuttaa noin, että tämä onkin meidän molempien elämää. No koska Emäntä oli sitten samaa mieltä, niin nytpä tämän nimi on sitten Pienten ponien elämää.

Uuden vuoden kunniaksi tarjoamme teille taas kalenterin. Se on pdf-tiedosto jonka voi tulostaa itselleen ja sen saa auki kun klikkaa tuota kuvaa tai tästä.

Nyt viikon aikana ei ole juuri mitään erikoista tapahtunut. Mutta tänään Emäntä tuli päivällä tarhaan uusien juttujen kanssa. Sillä oli Tanyalle uusia vermeitä, mutta ne saa Tanya esitellä itse. Mutta Emännällä oli myös kamera mukana ja minäpä vähän poseerasin.

Minähän kerroin että meille tuli ihan hetki sitten tarhakatokseen heinäsäkit. No tänään Isäntä ja Emäntä vaihtoivatkin ne säkit isoon verkkoon. Sitä varten laitettiin uusi lautakin katoksen seinään. Me oltiin kovasti Tanyan kanssa mukana katsomassa mitä siellä oikein tapahtuu. Lopputulos näytti ihan kivalta, kyllä tästäkin saa heinät syötyä.

Tanya:
Tänään Emäntä toi mulle ihan uusia varusteita. Viimeksihän jo näitä suitsia kokeilin, mutta nyt niissä oli uudet kuolaimet. Nämä on kuulemma nyt ihan mun ikiomat eikä mitkään Reetan vanhat. Omituiselta tuntuivat suussa, mutta maistuivat paremmalta kuitenkin kuin ne edelliset.

Uuden loimenkin sain! Tämä on ihan sellainen fleecevuorellinen ulkoloimi. Ne joululahjaloimet oli sellaisia kuivatusloimia. Ei me usein loimia pidetäkään, kun Emäntä sanoo että voidaan sateella olla katoksissa. Mutta välillä kuitenkin meillä on ollut takitkin päällä ja se mitä mä olen pitänyt, on ollut Reetan sininen loimi. Mutta koska Reetalla on vain se yksi fleecevuorellinen loimi, niin mä sain nyt tämän ihan oman, että Reeta voi sitten pitää sitä omaansa.

Taisi kyllä Reetalla vähän käydä kateeksi tämä mun hieno loimeni. Emäntä selitti sille, että näin hienoa ei vaan ollut Reetan kokoa. Ja onhan Reetalla muita hienoja loimia vaikka miten paljon, mutta niitä kaikkia minä en ole nähnytkään. Mullakin on kuulemma vielä yksi ihan oma loimi, jota ei ole edes sovitettu. Sekin on kuivatusloimi ja sen mä sain sieltä entisestä kodistani.

Jouluttelua

2011-12-27T22:16:00.000+02:00

No nyt on joulu jo aika lailla ohi. Tänä vuonna ei käytykään Emännän kanssa jouluajeluilla, kun oli niin liukas keli.

Jouluaattona saatiin porkkanoita ja sitten vasta seuraavana päivänä Emäntä sovitti meille näitä uusia joululahjaloimia. Ihan oli sopivat meille molemmille ja eikös vaan näytettykin ihan samanlaisilta näissä? Mun loimikoko on 85 cm ja Tanyan 95 cm.

Isäntä meitä siinä kuvaili ja minä haistoin että sillä oli porkkanaa taskussa. :D

Käytiin me sitten kävelylläkin, aluksi mentiin kylätietä mutta se oli aika lipsuttelemista. Sitten vaihdettiin peltotielle ja tultiin metsän kautta kotiin. Näillä talutuslenkeillä on nyt Isäntä aina ollut mun narussa kiinni ja Emäntä tuo Tanyaa.

Täällä on nyt parina päivänä tuullut ihan hirmuisesti. Kuulin jo yöllä että nurkissa natisee ja sitten aamulla Emäntä toikin heinät talliin ja me kuunneltiin niitä myrskyn ääniä karsinassamme. Sitten vasta myöhemmin mentiin ulos.

Tänäänkin on tuullut, mutta me oltiin kuitenkin päivä ulkona ja sitten Emäntä laittoi meidät karsinaan kun oli iltapäiväheinien aika.

Kun te lukijat olitte enimmäkseen sitä mieltä, että voin antaa Tanyallekin puheenvuoroja niin tässä nyt sellainen.

Tanya:

Pääsenhän täällä minäkin vihdoin ääneen! Kovasti sitä piti Reetalta ruinata, mutta sainpas tahtoni läpi! Me vähän sovittiin niin, että jos Reeta kertoo omansa ja meidän yhteiset asiat ja sitten minä kerron vaan näitä mun omia juttuja.

No Reetahan on jo kertonut, kuka olen ja mistä tulin tänne.

Se matka tänne oli tosi pitkä, enkä ollut ennen yksin matkustanutkaan. Ja sitten kun tulin tänne, niin täällä oli paitsi Reeta vastassa, myös noita kummia sarvipäitä joita vuohiksi sanotaan. Ja se yks sarvetonkin. Aluksi minä vähän niitä pelkäsin, mutta sitten huomasin ettei niitä tarvi pelätä, vaan voin ajaa ne pois heiniltäni. Tai ainakin yrittää, ne kun ovat niin ovelia että tulevat aina uudestaan ja ehtivät napata heinätukon ennen kuin huomaankaan.

No Reetan kanssa me on tultu ihan hyvin toimeen. Reeta kyllä pomottaa välillä, mutta en ole sen kanssa alkanut mitään riitaa haastamaan, mukavampihan se on sovussa olla.

Tuossa päivää ennen joulua Emäntä tuli suitsien kanssa tarhaan. Olikin aika hienot suitset, vaikkakin Reetan vanhat. Mutta nyt meillä kuulemma voi olla kaikki yhteistä, jos vaan mahtuvat. Näitä suitsia oli Emäntä vähän säätänyt suuremmiksi, koska mulla on vähän isompi pää kuin Reetalla. Ja niin niitä kokeiltiin mulle! Kyllä tuntui kummalta nuo kuolaimet mun suussa, en ole ennen niitä kokeillutkaan! Emäntä sanoi, että mun pitää oppia pitämään tuollaisia suussani, mutta että mulle hankitaan pikkuisen pidempi kuolain, niin sopii paremmin.

Yksi hassu juttu tuli vielä mieleeni. Mun karsinahan on vuohien karsinan vieressä, meillä on vaan sellainen välisenä siinä. Eilen kun me jäätiinkin myrskyn takia aamulla sisälle, ponkaisi se sarveton vuohi Pinja yhtäkkiä mun karsinaani! Ihan vaan siitä seinän yli loikkasi! Se kai kuuli kun Emäntä toi mulle heiniä, mutta ei hoksannut etten minä mennytkään ulos. Nopeasti se kyllä huomasi tehneensä virheen ja hyppäsi takaisin omalle puolelleen.

Ja voittajat ovat...

2011-12-24T19:37:00.000+02:00

Arvonta suoritettiin juuri äsken, virallisena arvannostajana toimi Isäntä.
Otsapannan voitti Linda, onnittelut!

Heppapenaalin voitti Lintumuori, onnittelut!

Palkinnot postitetaan voittajille kunhan saadaan osoitteet selville.Kiitos kaikille arvontaan osallistuneille ja erityiskiitos kaikille jotka lähetitte samalla terveisiä. :DMe ollaan saatu tänään joulun kunniaksi vähän ekstraporkkanaa. Ja kuulemma saadaan myös uudet loimet, mutta niitä sovitetaan vasta sitten kun Emäntä ehtii ottamaan valokuvia päivänvalossa. Ehkäpä huomenna?

Mutta nyt mulla on iso kysymys teille lukijoilleni! Tanya kun kuuli tästä, että tarinoin täällä asioistani, niin sehän tahtois kanssa! Mitäs mieltä olette? Annanko Tanyallekin puheenvuoroja??? Kertokaapa mielipiteenne!

Arpajaiset!

2011-12-15T20:19:00.005+02:00

No nyt on sen lupaamani arvonnan aika! Arvontaan mukaan pääsevät ihan kaikki halukkaat, mutta jokainen vain yhden kerran. Mukaan pääsee jättämällä kommentin tähän alle, toki otan taas mieluusti vastaan teidän terveisiänne! :D Laittakaa mukaan jokin yhteystieto johon voidaan ilmoittaa voitosta; joko oman blogisi osoite tai sähköpostiosoite.
Tällä kertaa arvottavana on kaksi juttua. Toinen on tuollainen heppapenaali. Ja toinen on otsapanta jonka pituus on 38 cm, eli se sopii poneille. Voit osallistua vain toisen arvontaan, joten kerro kommentissasi haluaisitko mieluummin otsapannan vaiko penaalin.

Osallistumisaikaa on jouluun saakka, Emäntä arpoo sitten jouluna voittajan.

Varsinkin Villivarsa-lehden lukijat taitavat olla kiinnostuneita, odotanko minä kovasti joulua. No vähän toki, jospa saisin silloin jotain erikoisherkkuja! Kilttihän minä olen lähes aina, joten siitä se ei ainakaan ole kiinni. Ja Emäntä sanookin, että ei niitä joululahjoja kiltteydellä ansaita, vaan siksi että lahjan antaja tykkää lahjan saajasta. :D
Emäntä tosin sanoi myös, että Tanya on meidän koko perheen joululahja tänä vuonna! Kuulostaa hassulta. Mutta kyllä se ihan mukavaa on, että nyt mulla on "pikkusisko". Tänään me vähän leikittiinkin jo yhdessä. Hauskaa!

Hyvää Joulunaikaa kaikille!!!

Heinäsäkit

2011-12-13T19:41:00.004+02:00

Heissan vaan kaikille uusillekin lukijoilleni! Teitähän on nyt jo 100 ja juttelin Emännälle, että sen kunniaksi vois järjestää taas vaikka arpajaiset. Emäntä jäi tuumimaan asiaa, taitaa askarrella jotain arvottavaa. Joten palataan siihen vaikka seuraavalla kertaa sitten.

Se mun aamuruoka josta kerroin viimeksi, vaihtuikin nopeasti takaisin porkkanoihin. Mulla meni siitä maha ihan sekaisin, joten en ole sitä enää saanutkaan. Porkkanat onkin paljon parempia!
Mutta meidän heinätarjoilut muuttui! Yks päivä Emäntä ja Isäntä virittivät tällaisia säkkejä meidän tarhakatokseen ja nyt meidän pitääkin syödä heinät niistä. Se on paljon hankalampaa ja hitaampaa kuin kasasta syöminen. Mutta niin se on kuulemma tarkoituskin.

Minä toki aloitan helpoimmasta, eli syön ensiksi kaikki maahan tippuneet ja sitten vasta alan säkistä nyhtämään.

Säkkejä on siis kaksi, molemmissa katoksen kulmissa. Se onkin hyvä, niin saadaan molemmat Tanyan kanssa syödä omistamme. Paitsi vuohet käy kyllä napsimassa molemmista, vaikka niillä on ihan omatkin heinät karsinassaan.

Nyt meillä onkin jo lumi maassa. Välillä sitä on satanut niin että ollaan oltu ihan lumisia illalla. Eihän sitä jaksa koko päivää tuolla katoksen allakaan olla.
Yks päivä olikin oikein lumimyräkkä, silloin tuuli ja lunta tuli ihan vaakatasossa. Sinä päivänä Emäntä veikin meidät sisälle paljon aikaisemmin. Oli ihan kummallista kun karsinassa ei ollutkaan iltapuuroa odottamassa. Mutta sain mä sen toki sitten ennen yötä kuitenkin.
Meillä on muuten tallissa taas ne pienet valot, josta viime talvena kerroinkin. Ne on päällä niin kauan että ehdin syödä iltaheiniä ja sammuvat sitten. Aamulla ne syttyy vähän ennen kuin Emäntä tulee talliin.

Totuttelua

2011-12-04T21:48:00.004+02:00

No nyt on Tanya ollut meillä reilun viikon ja alan uskoa, että se tosiaan jää mun kaveriksi eikä ole vaan käymässä.
Viikko sitten mietin, että mitenkähän mahtaa meidän ajeluiden käydä. Mutta me käytiin vaan Emännän kanssa ajelulla niin kuin ennenkin ja Tanya laitettiin siksi ajaksi karsinaan odottamaan. Sen jälkeen kun tultiin kotiin, mä sainkin jäädä yksin syömään päiväheiniä kun Emäntä lähti kaksistaan Tanyan kanssa talutuslenkille. Silloin oli jo pimeää, mutta takaisin tullessa Emäntä kahui, että Tanya oli kävellyt oikein nätisti.

Sunnuntaiaamuna Emäntä otti vähän valokuvia, mutta enempää ei ehdittykään, koska silloin oli mulla hammaslääkäripäivä.

Tanyaa ei otettu mukaan, se jäi vuohien kanssa kotiin. Mä matkustin sinne tutulle tallille taas ja siellä oli se sama tuttu eläinlääkäri joka mun hampaat aina hoitaa. Kaikki meni ihan mukavasti, vaikka en mä kyllä yhtään tykkää siitä piikistä jonka se aina pistää. Onneksi mulle ei enää laiteta ihan niin paljoa sitä rauhoitusainetta kuin aluksi. Nyt mä jaksan seisoa ihan kunnolla jaloillani, vaikka toki se väsyttää sen verran, etten jaksa laittaa vastaan kun ne tunkee niitä juttuja mun suuhun.

Sitten kun tulin sieltä kotiin, alkoi sataa lunta! Mulle ja Tanyalle laitettiin sadetakit päälle ja niin me käppäiltiin lumisateessa se ilta. Lunta oli vielä seuraavanakin päivänä, mutta sitten se suli pois, eikä Emäntä ehtinyt ottamaan yhtään lumikuvaa!

Mutta eilen otettiinkin tosi paljon kuvia! Aamulla ensiksi tarhassa muutama, tässä me ollaan aamupalalla tarhakatoksessa.

Sitten Emäntä laittoi meille punaisia juttuja päälle ja lähdettiin metsään! Emännän kummityttökin tuli mukaan ja Isäntä. Aluksi lähdettiin niin, että Emäntä talutti mua, tyttö Tanyaa ja Isäntä Milaa. Mutta eipä päästy pihasta kauas, kun jo piti vaihtaa. Tanya ei oikein tajunnut, että pitäis olla nätisti, sitä varmasti jännitti että mitä ihmettä nyt tapahtuu. Voi kersaa, sillä on niin paljon oppimista vielä! No minä menin sitten Isännän talutettavaksi, Emäntä otti Tanyan narun ja tyttö otti Milan. Niin päästiin lopulta matkaan, mutta minä näin ja kuulin, että Tanya ei siltikään olis malttanut mennä nätisti.
Lopulta päästiin metsään ja siellä meidän olis pitänyt poseerata ja aluksi Emäntä otti valokuvia, sitten Isäntä. Ei vaan oltu oikein poseeraustuulella kumpikaan. Ja tuntui että Tanya oli koko ajan liian lähellä mua. Siinä pyörittiin ja hyörittiin ja sitten käytiin pellolla ja sama vaan jatkui. Eikä olis yhtään saanut syödäkään siinä, tylsää.
Kotimatka meni sitten ihan mukavasti ja Emäntä kehui että minä menin tosi hienosti. Että olen niin aikuinen ja käyttäydyn kuten isosiskon kuuluukin! :D

Kotiin päästyä Emäntä kuvasi meitä vielä tarhassakin kun syötiin heiniä. Sitten ne joulujutut riisuttiin pois.

Tänään käytiin vähän samanlaisella lenkillä, mutta ihan pimeässä. Ei siis otettu enää mitään kuvia, lenkkeiltiin vaan. Minä menin edellä Isännän kanssa ja Emäntä tuli Tanyan kanssa perässä. Se on aika hassua mennä tuolla pimeässä taskulamppujen valossa. Mutta mulle ne paikat on ihan tuttuja, ollaanhan niitä menty niin monet kerrat.

Teitä varmasti kiinnostaa, että miten me on Tanyan kanssa tultu toimeen. No ihan hyvin. Mutta onhan se niin vauva, ei se vielä osaa tapoja. Mun pitää sille aina muistuttaa, kuka on pomo. Sitten kun asia on selvä, voin päästää sen samallekin heinäkasalle mun kanssa. Isoin oppiminen sillä taitaa olla siinä, että mihin kantsii kakata ja mihin ei. Mullahan on tarkat paikat mitä käytän vessana ja vaan hätätilanteessa päästän muualle. Mutta nyt Tanya ei vielä kai ymmärrä, ettei ruokapaikkaan kannata kakkia.

Mun ruokaan on tullut tällä viikolla yksi uusi juttu. Aamuisin saan vähän sellaista kuivaa ruokaa, en oikein tykkää siitä. Emäntä sanoi, että se on sellaista massulääkettä. Sitten kun jätän siitä loput syömättä, niin se loppu sekoittuu illalla mun puuroon ja sen syön kyllä hyvällä halulla. Tanya ja vuohetkin saavat aamuisin jotain kuivaruokaa, kuulen kun niiden kupeissa rapisee. Mutta Emäntä sanoi, että niiden ruoat on eri ruokia kuin tuo mun. Tätä ennen olenkin saanut aamuisin vain porkkananpaloja.

Kaveri!

2011-11-24T22:09:00.004+02:00

Tänään se tapahtui! Näin omin silmin! Se oli totta mitä Emäntä kertoi mulle aikaisemmin. Tänään meille muutti uusi poni!
En meinannut sittenkään uskoa todeksi vaikka näin! Ihan kuin olisin katsonut peiliin. Hänen nimensä on kuulemma Tanya.

En oikein tiennyt miten suhtautua tähän tulokkaaseen. Yritin näyttää sille kuka on pomo, mutta en ole vielä varma onnistuinko.

Kyllä me jo muutamia kertoja nuuskuteltiinkin, mutta sitten mua alkoi vähän pelottamaankin. Siis se mua vähän pelottaa, että mitä jos tämä tulokas syökin mun ruuat? Tai saa enempi huomiota Emännältä? Tai yrittää mun pomoksi?

Mutta kai tässä on tutuiksi tultava. Emäntä sanoi, että voin sanoa Tanyaa pikkusiskoksi, vaikka eihän me silleen oikeasti olla mitään sukua toisillemme, kun ollaan ihan eri rotuisiakin. Mutta nyt kun ollaan Emännän poneja molemmat, niin ollaan niin kuin sisaruksia.

Tanyan oikea nimi on Canna's Castanya ja se matkusti meille Eurasta saakka. Se on minua neljä vuotta nuorempi, siis 1-vuotias nyt. Rodultaan Tanya on shetlanninponi.

Kuvahaaste

2011-11-21T19:12:00.005+02:00

Sain tällaisen kuvahaasteen Essin poniblogista. Kiitos Essille!

1. Aukaise neljäs tiedostokansio, jossa säilytät kuviasi.
2. Aukaise kansion neljäs kuva ja julkaise se blogissasi.
3. "Selitä" kuva.
4. Haasta kolme muuta bloggaajaa.

No Emännän neljännessä kuvakansiossa ei ollut mun kuvia, mutta viidennessä sitten oli. Siinä oli muitakin kuvia, mutta minun kuvistani tämä on neljäs.

(kaikki kuvat: Anna Hast 2011)
Joskus kesällä kerroin, että meillä kävi vieraita joille sain esittää agilityä ja muutenkin esitin itsestäni parhaita puolia. Tämä kuva otettiin silloin.
Ketään erityistä en tiedä haastaa, mutta haasteen saa ottaa vastaan kuka haluaa.

Mutta siinä samassa kuvakansiossa on kuvia näistä mun kavereistakin, laitanpa sitten näitäkin tähän. En ole tainnut näitä ennemmin näin yksitellen esitelläkään.

Tässä on vuohilauman pomo Nelli. Nelli on paljon mua vanhempi, se on syntynyt vuonna 1998. Silloin kun minä muutin tänne, Emäntä tapasi lypsää Nelliltä maitoa. Mutta enää sitä ei ole lypsetty pitkään aikaan.

Emma on vähän arempi kuttu. Sekin on jo aika vanha, vain vuotta nuorempi kuin Nelli. Emman kaksossisko oli Essi, jota ei enää ole.

Pinja on vuohista nuorin, se on syntynyt 2005 eli on vain vuotta minusta vanhempi. Pinja on Nellin kili ja siksi se tuleekin hyvin toimeen Nellin kanssa. Pinjalla ei ole sarvia, tällaisia sarvettomia vuohia sanotaan kuulemma nupoiksi. Kaikki ovat kuitenkin ihan samaa rotua, suomenvuohia. Pinja on kova tyttö karkailemaan, se pompahtaa tuosta vaan aitojen yli, käy muualla herkuttelemassa ja hyppää sitten takaisin.

Ja tässä on Mila. Se on rodultaan shetlanninlammaskoira ja sekin on minua vanhempi, jo 7-vuotias. Mila on kova haukkumaan ja sen haukkumisesta minäkin tiedän olla varuillani, kun se ilmoittaa jos joku tulee pihaan tai tapahtuu jotain muuten epäilyttävää.

Kissoista siellä ei ollut kuvia. Niitä täällä Kartanolla on kaksi, musta Oskari ja harmaa Meirami.

Tässä vielä yksi hassu kuva, joka siitä kansiosta löytyi:

Me vähän leikittiin, mentiin Emännän kanssa pressun alle piiloon! :D

Mun täytyy sanoa, että nyt mua vähän jänskättää. Muistattehan kun mainitsin aikaisemmin, että Emäntä kertoi mulle uskomattoman uutisen? Emäntä sanoi, että nyt mä pian näen sen todeksi omin silmin. Ja ehkäpä se on totta, koska Isäntä rakensi tässä yksi päivä vuohien karsinaan väliseinän, ja nyt näyttää siltä kuin siitä olisi tullutkin kaksi karsinaa! Siinä on kyllä ovi, josta pääsen edelleen kulkemaan vuohikarsinan läpi ulos, kun sieltä takaoven kautta mennään.

Bzzzzz!

2011-11-07T21:52:00.005+02:00

Mitäs sanotte tästä? Nyt on naamias-agilitykisat on käytyänä ja oli ihan kiva reissu.

Se paikka oli mulle ihan uusi ja siellä oli vähän ihmettelemistäkin. Siellä oli paljon heppoja tarhoissa ja siihen pihaan tuli trailereilla monta ponia ja arvatkaas mikä! Yks pikkuinen lammas ja sitä talutettiin narussa ja se mäkätteli! Ja sitten oli myös pari isoa koiraa, mutta niillä ei ollut taluttajia. Ne oli ihan kilttejä koiria enkä pelännyt niitä, mutta hassua se oli, kun niistä toinen oli musta ja melkein mun kokoinenkin!

No se juttu oli tällaisessa maneesissa, sinne mentiin ensiksi tutustumaan niihin agilityesteisiin. Paria estettä sain kokellakin ja muita haistella.

Sitten käytiin vähän odottelemassa ulkona ja sitten olikin meidän vuoro. Emäntä vähän jarrutteli menoa, minä olisin kyllä suoriutunut vauhdikkaamminkin.

Sitten siinä oli vähän taukoa ja odoteltiin. Mulla meinas tulla nälkä ja yritin kerjätä itselleni herkkuja, mutta en vaan saanut.

Ulkona vasta herkkutarjotin olikin! Mutta siitäkään en saanut maistaa, haistaa vain.

Sitten vihdoin oli palkintojenjako. Saatiin kaikki samanlaiset rusetit.

Ja lisäksi mä sain vielä tällaisen kunniakirjan.

Tässä näette vielä kunnolla noi mun tuntosarvet ja otsapannan.

Olipas se mukava hulluttelupäivä. Emäntä kehui että minä käyttäydyin oikein nätisti siellä. Mikäs siinä oli käyttäytyessä, kun ei sattunut mikään arsyttämään. :D

Hämmästellen

2011-11-02T10:58:00.005+02:00

Käytiin tässä yks päivä lenkillä, ja tien varrelle olikin ilmestynyt jotain uutta! Kahdessa paikassa oli tällaiset kaiteet tullu. Vähän niitä ihmettelin, kun ei niitä edellisellä kerralla oo siellä ollut.

Uskalsin kuitenkin niiden välistä käpsytellä, kun Emäntä vakuutti ettei niissä ole mitään pelättävää.

Eilen illalla Emäntä sovitti mulle jotain uutta loimea ja vielä kummallisempaa, laittoi myös sellaiset siivet selkäät! Ihme juttu. Me ollaan kuulemma menossa naamiaisiin. Mutta mun asusta puuttuu vielä otsapanta. Kuviakaan ei vielä siis otettu, kun tallissa vaan soviteltiin. Ehkäpä ensi kerralla sitten pääsen kertomaan enemmän.

Kierroksia

2011-10-25T21:59:00.005+03:00

Nyt ei olekaan oikein mitään erikoista tehty hetkeen. Tässä yks päivä oli kaunis auringonpaisteinen päivä ja mä innostuin vähän juoksentelemaan tarhassa.

Ja tuli siinä muutama koikkaloikkakin heitettyä.

Ai mutta onhan mulla yks uus juttu, tällainen otsapanta. Yhden kerran on ajolenkillä kokeiltu. Emäntä sanoi, että muuten on hyvä, mutta kun mulla on otsallakin jo paksu talvikarva, niin tämä panta ihan uppoaa mun turkkiin. ;)

Emäntä kertoi mulle yhden niin uskomattoman jutun, että en kyllä usko sitä ennen kuin näen ihan omin silmin! Ja ihan varmana kerron sitten teillekin, kunhan itse näen sen todeksi! Siihen vaan menee kuulemma vielä hetki. Enpä malttaisi odottaa!

Syömään!

2011-10-12T14:39:00.006+03:00

Elämäni parhaita asioita on syöminen, tietenkin! Heinäähän mä muuten syön, mutta iltaisin saan puuroa. Pyysin Emäntää kertomaan, mitä kaikkea siinä mun ruuassa onkaan.

Ja näitä kaikkea siinä on:

Kivennäistä 1 dl
Biotiinia 3 ml
Pellavarouhetta 25 ml
Valkosipulia 5 ml
Merilevää 6 ml
MSM:ää 1 ml
Vettä 6 dl
Tuota valkosipulia ei ollut puurossa kesän aikana, mutta nyt taas on. Ja jotain vitamiiniakin mä olen välillä saanut, mutta en tällä hetkellä.

Mutta ihan parasta on nämä herkut!

Välillä saan vähän kuivia leivänpalasiakin, kun niitä vuohille annetaan.

Viikonloppuna käytiin pari kertaa ajelemassa. Ekalla lenkillä oli ihan mahdoton tuuli! Mennessä tuuli niin kovasti vastaan, että en meinannut päästä eteenpäinkään. Käytiin vähän kauempana asfalttitielläkin saakka. On me siellä suunnalla käyty talvella joskus, mutta ihan samaa reittiä en ole ennen mennyt. Siellä kävi muutama lapsi mua rapsuttelemassa matkan varrella.
Toisena päivänä olikin mukavampi sää ja tehtiin metsälenkki. Sitä reittiä ei voi talvella mennäkään ja Emäntä sanoi, että mennään nyt vielä sieltä, kun ei ole lunta.

Siellä on yksi talo jonka vierestä mennään ja siellä olikin tällä kertaa monta autoa pihassa ja me pysähdyttiin siihen. Sieltä talosta tuli tosi monta lasta mua katsomaan ja rapsuttelemaan.

Onnenpotku?

2011-10-04T12:01:00.006+03:00

Nytpäs vasta muistin, että sain tässä jokin aika sitten Sussulta blogitunnustuksen. Kiitos!

"Tunnustuksen tehtäviin kuuluu kiittää tunnustuksen antanutta, vastata 10 kysymykseen ja jakaa tunnustusta eteenpäin 10 ihanaan blogiin sekä tiedottaa kyseenomaisia blogeja asiasta. Tässä kysymykset ja vastaukseni niihin:"

1. Suosikkiväri: Vihreä on yleensä syötävää! :D
2. Suosikkieläin: Voisiko se olla mitään muuta kuin minä itse, poni!?
3. Suosikkinumero: En minä numeroista perusta, Emäntä tosin sanoo usein, että minä olen ihan YKKÖSponi!
4. Suosikki alkoholiton juoma: ??? Enhän minä juo kuin vettä, paitsi kun reissataan, silloin saan omppumehua! :D
5. Facebook vs. Twitter: Miitää??
6. Intohimoni: Syöminen!
7. Saada vai antaa lahja: Syötäviä lahjoja mulle kiitos! :D
8. Suosikkikuvio: Kavionjälki!
9. Suosikkiviikonpäivä: Lauantai ja sunnuntai, silloin Emäntä puuhaa mun kanssa enempi kuin muina päivinä.
10. Suosikkikukka: Voikukka maistuu parhaalle!

Sitten pitäisi jakaa näitä tunnustuksia kymmenelle muulle. Mutta mullahan on tässä nyt pieni ongelma, kun en minä lue mitään! Emäntä kyllä lukee noita jotka tuossa vieressä ovat linkitettynä, ja sanoo että niistä vois vaikka kaikki saada palkinnon.

Kuvauslenkillä

2011-10-02T15:17:00.005+03:00

Eilen oli aivan mahtava auringonpaisteinen päivä ja me käytiin Emännän kanssa pitkällä ajolenkillä. Emännällä oli kamera mukana ja pysähdyttiin monta kertaa. Silloin oli ihan mukavaa, kun Emäntä meni minusta kauemmas sen kameransa kanssa, ja mä sain syödä. Vaikka kuolainten kanssa se on vähän hankalaa. Mutta oli niin mukava retki, ei ollut yhtään ötököitäkään enää metsässä.
Ihan alkumatkasta tuli pelottava juttu! Rekka tiellä vastaan, mä meinasin että käännyn ja juoksen takas kotiin, kun niin lähellä vasta oltiin. Ehdin jo kääntyä, mutta sitten Emäntä nousi kärryistä ja piteli mua sen aikaa, että rekka meni ohi.
Ensimmäinen pysäkki oli pellolla, ai kun oli mehevää heinää!

Ja sitten tiellä, tässä en päässyt syömään.

Matka jatkui metsätielle. Vähän ennen tätä kohtaa on talo ja sieltä haukkuu aina yks koira mulle. Mutta en minä sitä pelkää.

Tässä pysähdyttiin kanssa, Emäntä meni vähän kauemmaksikin kuvaamaan. Maistelin tuossa kanervia.

Siellä metsässä tuli vastaan muutama koira ja ne kovasti minulle haukkuivat, mutta en minä niitä pelännyt. Emäntä kehui miten hienosti olinkaan.
Tällaisen kuusen vierelle pysähdyttiin myös, maistelin tuota sammaltakin vähän, mutta kyllä heinä on parempaa.

Poikettiin vähän reitiltä ja käväistiin yhden autiotalon pihassa. Sinne meni tällainen hämärä polku vain.

Sieltä autiotalolta näkyikin jo meille kotiin. Mutta ei kuitenkaan menty siitä peltojen poikki, vaan palattiin sinne polulle mistä on ennenkin menty.

Agilityvieraita

2011-09-30T07:09:00.006+03:00

Meillä kävi taas tässä yks päivä vieraita. Niitä oli kaksi ponia, toinen oli isompi ja toinen pienempi, mutta sekin oli silti minusta suurempi.
Ne tuli meille kokeilemaan agilityä ja minä näytin niille ensiksi, miten se rata mennään. Mutta sitten Emäntä laittoikin minut tarhan puolelle ja katselin vaan siitä kun ne harjoittelivat.

Se musta pienempi poni oppikin tosi nopeasti ja kyllä se isompikin.

Se on kyllä jänskä juttu, että me pienet ponit ollaan näissä jutuissa isompia rohkeampia. :D

Nyt on ollu niin epävakaista säätä, että me ei olla ajeltu kovin usein. Yhden kerran Emäntä vaan halus lähteä, vaikka minä haistoin sateen ilmassa. Ja niinhän siinä kävi, että me kastuttiin ihan märiksi, vaikka minä toin Emäntää kotiin kiitolaukkaa.

Mutta oli tässä yks päivä oikein kauniskin ilma sitten, ja silloin tuli Emännän kummityttö taas mua katsomaan. Ja tällä kertaa käytiinkin ajelemassa niin että molemmat istuivat kärryissä. Sain kehuja kun niin hienosti jaksoin vetää!

Mä oon nyt välillä ollut joitakin öitä jo tallissakin, mutta sitten taas kun on ollut hyvä ilma illalla, olen jäänyt yöksi ulos. Ihan hyvä on nukkua tuossa tallin takana katoksessa, siinä on kuivat turpeet joissa voin maatakin. Ja kuttutyöt on siinä vieressä karsinassaan, se luukku on auki niin että ne voi kulkea sisään ja ulos.
Tässä kurakeleillä Emäntä keksikin kivan jutun. Se vuohien karsinan ovi kun on nyt paikallaan, niin minäkin olen päässyt sitä kautta talliin ja karsinaani. Siis silloin kun olen yöpynyt karsinassa. Ei tarvikaan kävellä sieltä rapakon kautta ja tarhan ovesta kulkea. :D

Kisailua

2011-09-15T12:47:00.009+03:00

Nyt sain kuvia ja voin kertoa mitä kaikkea touhusin viime viikonloppuna!
Ensiksi lauantaina oli kisat! Mua ei pesty eikä edes treenattu edellisenä iltana ja siksi vähän ihmettelinkin, kun sitten traileria alettiin laittaa ja kaikkea. Mutta sinne tutulle tallille mentiin ja sain siellä olla ensiksi hetken aikaa karsinassa.
Joku mulle vieras mies fiksasi mun kavioita vähän ja kuulin miten se neuvoi Emännälle, miten mun kavioita kannattaa raspata.
Siellä oli paljon muitakin heppoja ja siinä odotellessa katselin niitä ja söin heinää. Ne toiset hepat meni ratsastajat selässä jotain ohjelmaa siellä kentällä.
Sitten Emäntä vei mut valjastettavaksi ja sitten kun me oltiin valmiita, huomasin että siellä oli muitakin, vanhoja tuttuja kärryjen kanssa.
Meitä oli ponien sarjassa kolme osallistujaa, ja meidän vuoro oli toisena. Mentiin alkutervehdykseen.

Kisakuvat: Anni Hast

Mutta sitten! Mulla tulikin kakkahätä ihan kesken kaiken ja pakko oli pysähtyä hetkeksi. Sitten jaksoin aika reippaasti mennä sen ohjelman mitä Emäntä multa pyysi. Vaikka on siinä kentällä tosi raskas vetää kärryjä, ja olisin mieluummin vaan kävellyt. Mutta Emäntä maiskutteli ja minä yritin parhaani.

Onneksi siinä ohjelmassa on kohta, jossa saa pysähtyä keskelle kenttää hetkeksi ja vähän huoahtaa.

Kun meidän suoritus oli tehty, odotettiin vielä että kolmas poni meni ohjelman. Sitten oli palkintojen jako ja mä sain valkoisen rusetin. Emäntä sanoi, että menin nyt paremmin kuin keväällä kun oli sama ohjelma. Tässä mun arvostelu:

Kisapäivän iltana mut sitten pestiin ja siitä arvasinkin, että taitaa olla taas näyttely tiedossa. Ja niin sunnuntaina taas matkustettiin. Se olikin se sama paikka, jossa kävin joskus vetämässä kärryjä. Mutta nyt en mennyt sinne valjastuspaikalle, vaan mua puunattiin trailerin vieressä. Matkalta oli tullut mukaan Annika ja Julia, kiitos tytöille mun hoitamisesta ja valokuvaamisesta!
Käytin pitkästä aikaa näitä pinkkejä suitsia.

Mätsärikuvat: Annika Haarajärvi

Sielläkin oli paljon muita heppoja paikalla, mutta en mä saanut oikein tehdä lähempää tuttavuutta kenenkään kanssa.
Se oli mukana näyttely, kun meidän ei tarvinnut kauaakaan odotella, kun oli jo meidän vuoro mennä esiintymään.
Ensin esitin käynnin ja sitten ravin.

Ja sitten jaksoin hienosti seisoa paikallani, kun tuomari katseli mua joka puolelta.

Näytillä käytyäni siirryttiin kehän toiselle puolelle ja siellä odottelin vähän pidemmän aikaa.

Kun kaikki olivat käyneet arvosteltavana, mentiin kaikki takaisin kehään yhteen riviin. Siinä sanottiin sitten pisteet ja minä sain 30 pistettä. Niiden pisteiden mukaan sai joko I, II tai III-palkintoja, ja mä sain II-palkinnon eli sinisen ruusukkeen.

Nyt on ollut aika kurjaa keliä, ja mä olen ollut yöt karsinassa. Päiviksi Emäntä on laittanut mulle sadetakin päälle. Mutta mukavaa on ollut se, että olen päässyt isommalle laitumelle. Siellä kasvaa paljon enemmän heinää kuin tuossa agilityalueella, jossa mä olen laiduntanut aikaisemmin.

Tallikuulumisia

2011-09-13T20:28:00.004+03:00

Mulla olis NIIN paljon kerrottavaa viime päivistä, mutta enpä kerro niistä ihan vielä. Kerron sitten myöhemmin kun saadaan niistä kuviakin.

Mutta tästä tallihommasta mainitsin joskus aikaisemmin. Kun meidän tarhan aitaa siirrettiin alkukesästä niin, ettei tarha enää ulottunut talliin saakka, eikä vuohet päässeet enää karsinaansa. Me oltiin siis koko kesä ulkona ja nukuttiin tarhan katoksessa. Isäntä touhusi ja kaivoi maata tallin ympärillä. Sitten lopulta alkoi näyttää siltä, että kaivannot peiteltiin ja tallin seinien alapuoli oli uusittu. Aita siirrettiin ja me päästiin taas tuonne tallin takana olevaan katokseen ja vuohet pääsi sieltä karsinaansa.

Tallista oli lähtenyt ovetkin pois. Aluksi siellä vuohien oven tilalla oli pari lautaa, joiden välistä vuohet kulki sisälle, mutta minä en siitä mahtunut. Nyt sinne on tullut uusi ovi ja siinä on luukku kuten oli vanhassakin ovessa. Ja siinä luukusta mahtuu mun pää sisälle ja yletyn syömään vuohien tiputtamia heiniä.

Nämä kuvat otettiin tässä yks päivä mun kylvyn jälkeen, siksi mulla on tuo loimi päällä. Muuten en olekaan hetkeen loimitellut. Mutta eilen illalla satoi niin kovasti, että pääsin sitten minäkin karsinaani yöksi. Mun karsinassa ei ollut muutoksia tapahtunut, paitsi tietysti oli uudet puhtaat turpeet siellä. Ja tallin etuovikin on nyt uusi, se aukeaa toiseen suuntaan kuin ennen. Siinä varmaan kuuluisi olla ikkuna, mutta siinä ei ole vielä lasia ja Emäntä huikkasikin mulle siitä aukon läpi hyvät yöt ja huomenet. ;)

Treenit

2011-09-05T19:41:00.002+03:00

Ennen kisoja treenattiin agilityä, nyt saatiin siitä videokin näytille. Tehkääs perässä! :D

Kisatunnelmissa

2011-08-29T20:53:00.008+03:00

No nyt mä olen ollut ihan oikeissa kisoissa! Eikä ollut mitkään harjoituskisatkaan enää, vaan ihan oikeat! Se oli shetlanninponien rotunäyttely ja siellä käyttöluokat. Sinne käyttöluokkiin kun minäkin saan osallistua, vaikken olekaan shetlanninponi. Vaikka enpä minä siellä joukosta juuri poikennut, kun ei mulla oo niitä rotuni mukaisia pilkkuja. Mutta sehän ei mun menoani haittaa yhtään!
Se kisapaikka oli mulle vähän tuttu, mä kävin siellä samalla kentällä joskus esittämässä agilityä. Mutta nyt en käynyt samassa tallissa kuin silloin, vaan Emäntä vei mut sellaiseen valjastuskatokseen ja sen vieressä oli karsina, jossa olin hetken aikaa. Sitten Emäntä ja Annika, joka oli mua taas hoitamassa ja valokuvaamassa, putsasivat mut juhlakuntoon ja mulle laitettiinkin tällä kertaa vaaleanpunaiset suitset. Sitten mentiin kentälle ja hetken odoteltuamme pääsin kisaamaan agilityä!
Minähän olen harjoitellessa tottunut, että ensiksi mennään esteet rauhallisesti että saan tutustua, ja sitten vasta vauhdilla. Mutta nyt en päässyt ollenkaan tutustumaan, vaan pitikin heti mennä vauhdilla, enkä mä oikein hoksannut.

Tämä rengaskin tuoksui vähän omituiselle, en siihen ihan heti tohtinut kunnolla astua.

Mutta sitten sain kiinni homman juonesta ja loppuradan meninkin reippaasti.

Yksi poni kävi siinä meidän luokassa ennen mua, ja yksi poni mun jälkeen. Sitten seurasi palkintojenjako. Mä sain toisena ruusukkeen, ja voi että kun olikin hienon värinen! Sopi niin mun suitsiin!

Sitten Emäntä vei mut takaisin sinne karsinaan ja olin siellä ihan hetken aikaa, kunnes mua tultiin taas putsaamaan ja sitten valjastettiin. Valjaita vielä kiillotettiin kun ne oli jo mun päällä ja Emäntäkin tälläsi itselleen hassun hatun päähänsä. Ja sitten me mentiin sinne radalle ensiksi. Emäntä sanoi, että mennään katsomaan mainoksia, niitä ne isot hepatkin kuulemma käy siellä katsomassa. :D

Radalta siirryttiin sinne kentälle ja sielläkin vähän pyöriskeltiin ja odoteltiin. Mun tuli jo ihan väsy siinä odottaessa. Sitten tulikin meidän vuoro mennä suorittamaan se ajo-ohjelma, jota ollaan pellolla harjoiteltu.

Mutta mua ei olis oikein huvittanut ravata siinä, olis ollut kivempi vaan kävellä tai vaikka pysähtyä katselemaan ympärille.

No onneksi se ohjelma oli aika lyhyt ja sitten taas odoteltiin ja katseltiin kun muut meni. Siellä oli hieno parivaljakkokin, niillä oli tosi iso kärry!

Lopuksi kun kaikki olivat ohjelmansa menneet, mentiin kaikki viisi valjakkoa vierekkäin sinne kentälle odottamaan palkintojen jakoa. Minä sain rusetin kolmantena, ja Emäntä oli tosi iloinen, kun se rusetti oli väriltään valkoinen ja sopi niin hienosti meidän ulkoasuun.

Vähän poseerattiin vielä rusetin kanssa.

Ja tässä on se arvostelu, jonka sieltä sain. Kuvan saa isommaksi klikkaamalla.

Näytillä taas

2011-08-16T09:36:00.011+03:00

No nytpä tuleekin oikein kuvapläjäys! Kävin taas näyttelyssä, Emäntä sanoi että tämä oli tällä tietoa kesän viimeinen mätsäri missä käydään. Jotain muuta kisaa on kyllä tiedossa vielä.

Nyt oli näyttely taas ihan uudessa paikassa. Matkustaessa ei mennyt kovin kauaa ja sääkin oli oikein sopiva. Matkalla pysähdyttiin ja kun päästiin perille, huomasinkin että meidän mukaan oli tullut pari tyttöä. Ne sitten mua hoitelivat ja valokuvasivat. Kiitos Roosalle kuvista!

Meidän piti odotella omaa vuoroa tosi kauan. Siinä kun odoteltiin, mua kävi moni pieni ja isompikin ihminen rapsuttelemassa.

Välillä meinas kyllä tulla ihan aika pitkäksi, kun Emäntäkin vaan jutteli ihmisten kanssa. Siinä oli sopivaa hiekkaa ja meinasin että voisin vähän kierähtää maassa. Mutta ei! Emäntä huomasikin justiinsa, ja nykäisi mut ylös!

Aurinko paistoi nätisti ja Emäntä oli valinnut mulle saman kimaltelevan otsapannan kuin edellisessäkin näyttelyssä.

Mutta sainhan mä sitten vähän toimintaa siinä vuoroa odottaessa. Pääsin kokeilemaan agilityä, en olekaan ennen muita esteitä kokeillut, kuin vaan niitä mitä on kotona. Näistä kuvista kiitokset Tuulialle!

No vihdoin tuli sitten mun vuoro esiintyä. Ensin mentiin käyntiä ja sitten ravia, siinä innostuin ottamaan muutaman laukka-askeleen, mutta ei kai se mitään haitannut.

Ja sitten seisoin paikallani kun tuomari katsoi.

Kurkisti hännän alle mun takajalkojanikin. Se oli tuttu tuomari, on mua katsonut monta kertaa ennenkin. Se sanoi, että minä paranen vanhetessani. :D

Odoteltiin taas sen aikaa, että muutkin ponit kävivät arvosteltavana ja sitten oli palkintojen jako. Mä sain tällaisen sinisen rusetin. Emäntä luuli ensiksi, että se oli II-palkinto, mutta eipäs ollutkaan vaan I-palkinto!

Sitten seurasi ihan paras hetki koko päivänä! :D Mut vietiin ihanalle heinikolle, jopas siinä oli mehukasta apilaa! Meinasin että syön mahani oikein täyteen!

Mutta ei, siinä pitikin vaan poseerata.

Multa otettiin sitten suitset pois ja menin traileriin. Siellä sain syödä rauhassa ja katsella kun hepat vielä kävivät esiintymässä. Sitten me lähdettiinkin kotiin.

Emäntä sanoo, että se on tosi tyytyväinen siihen miten käyttäydyin tuolla, sain ihan täyden kympin käyttäytymisestä!
Tässä mun arvostelu:
Tyyppi: hyvä, ryhdikäs 9
Runko: kaunis pää, sopusuhtainen, loiva lapa, lyhyt lautanen 9
Jalat: hyväasentoiset jalat, tj pihdissä, hieman vennohkot ej:t 8
Kaviot: erittäin hyvät kaviot, ej hieman renkaiset 9
Käyntiliikkeet: melko suorat, takaa väljät, reippaat 9
Juoksuliikkeet: suorat, väljät, reippaat 9
Käyttäytyminen: 10
Esittäminen: 10
Muuta: Jälleen kerran hienoksi laitettu poni ja esittäjä

Kimallusta

2011-08-01T10:25:00.007+03:00

Kävinpä taas näyttelyssä lauantaina. Paikka oli ihan uusi mulle, en ole siellä ennen käynyt. Siellä oli paljon muitakin poneja ja muutama isompikin heppa. Päivä oli oikein lämmin ja aurinkoinen ja Emäntä laittoikin mulle hienosti auringonpaisteessa kimaltavan otsapannan ja kimalletta myös harjaan ja häntään.
Tällä kertaa mua ei hermostuttanut mikään, vaan jaksoin esiintyä ihan nätisti ja Emäntä oli tyytyväinen. Seisoin paikallanikin oikein hienosti, kun tuomari mua katseli.
Nämä kuvat otti Elina Nikkola, kiitos kuvista!

Meitä oli yhteensä 13 osallistujaa siinä ponisarjassa ja olipas yllätys kun tulokset kerrottiin. Minä tulin jaetulle 2. sijalle! Saatiin kaikki rusetit ja sen jälkeen poseerasin vielä kuvattavana ennen kotiinlähtöä.

Tuomari antoi minusta tällaisen arvostelun:
Yleisvaikutelma: 8 Hohdokas
Tyyppi: 8 Pieni, pyöreä
Rakenne: 8 Sopusuhtainen, hyväasentoinen lapa, lihaksikas
Jalat: 8 Kuivat, erittäin hyväasentoiset, pieniniveliset
Kaviot: 6 Pienet, vähän pystyt
Liikkeet: 9 Käynti pitkä, joustava askel, ravi lennokas, hohdokas
Esittäjän ja hevosen yhteistyö: 9 Poni rakastaa esiintymistä ja esittäjä antaa sen esiintyä.

Nyt on viikko kulunut siitä kun se otsapanta-arvonta suoritettiin, mutta pinkin pannan voittaja ei ole ilmoittautunut. Arvottiinpa nyt sille sitten uusi voittaja noista samoista osallistujista. Ja onni suosi nyt Minilauraa, jonka Nuppu-ponille lähtee siis pinkki panta kunhan ilmoittaa osoitteen Emännälle.

Synttärit!

2011-07-30T20:28:00.007+03:00

Mullapas oli torstaina synttärit! :D Ja tuo Emännän laittama onnittelukuva oli ihan paikallislehdessä.
No oikeastihan kaikkien heppojen ikä vaihtuu aina vuodenvaihteessa, eikä mun ihan oikea syntymäpäivä ole tiedossakaan. Mutta Emäntä on päättänyt, että mun synttäreitä juhlitaan 28.7. Se on se päivä, kun minusta tuli Emännän oma poni ja siitä on nyt neljä vuotta aikaa.

Mutta synttäripäivä oli mukava! Aamusta heti sain uuden riimun ja hapsupannan. Iltapäivällä sitten sain porkkanaa ja kututkin saivat oman osansa.
Illalla koitti se paras juttu, me lähdettiin uintiretkelle! Voi että oli lämmintä vettä. Emännän kanssa me vaan kahdestaan siellä järvessä lilluteltiin.

Välillä käväistiin rannalla ja sitten mentiin vielä uudestaan veteen.

Kiitokset uintikuvista Milla Klemetille!

Loppuillaksi mä pääsinkin laitumelle, Emäntä sanoi että sovitetaan niitä synttärilahjaloimia sitten seuraavana päivänä vasta. Olin samaa mieltä.
Ensiksi kokeiltiin tällaista hienoa tähtikuvioista sadetakkia. Sopii hyvin.

Ja tämä raidallinen sopii myös, tämä on vähän paksumpi ja varmaan vaan joskus talvella lenkin jälkeen tätä käytän.

Vaan mitäs sanotte tästä??? Tämä olisi ötökkäloimi ja muuten sopiva, mutta ihmettelenpä vaan, miten pitkäkaulainen on ollut se poni jonka mallilla tämä on tehty? Emäntä nyt kai pohtii, mitä tämän kanssa tehdään. Mutta ei tämä näin ainakaan oikein sovi mulle.

Mulla olis kivaa kerrottavaa jo tämän päivän näyttelyreissustakin, mutta kerronpa siitä vasta sitten kun saan sieltä kuviakin näytettäväksi.

Arvontapalkinnoista toinen otsapanta löysi jo uudelle omistajalleen, mutta nimimerkillä -JK- arvontaan osallistunut ei ole vielä osoitettaan laittanut. Laitapa pikaisesti postia Emännälle, muuten se vaaleanpunainen panta arvotaan uudelleen!

Voittajat ovat...

2011-07-25T21:40:00.009+03:00

-JK- ja Worryrock! Worryrockille lähtee vihreä otsapanta ja -JK-:lle vaaleanpunainen. Onnittelut! Puolueettomana arpojana toimi Isäntä. Laittakaapas osoitteenne Emännälle sähköpostilla: seijap@hotmail.com. Kiitos kaikille osallistumisesta, teitähän tuli lopulta tosi paljon! Ja jos onni ei suosinut tällä kertaa, mutta haluaisit jonkin tuollaisen otsapannan teettää, niin tuohon samaan osoitteeseen voi laittaa postia siitäkin.

Tässä yks päivä näin taas Turren kun se lenkkeili meidän ohi. Olin päivälevolla katoksessa, mutta kuulin jo kaukaa kun Turre mulle hirnui.

Minäpä siitä kovasti reimastuin ja keskeytin päiväleponi. Olin yhtäkkiä ihan täynnä virtaa! :D

Eipä pysyneet ötökät tuossa mun vauhdissani!

Muuten ötököitä kyllä riittää. Emäntä laittelee mulle kaikenlaisia sumutteita ja voiteita ja ties mitä. Tätä hapsujuttua olen myös pitänyt, kun kärpäset tunkee ihan mun silmiini asti.
Emäntä ei ehdi mua aina rapsuttelemaan sieltä mistä tarvisi, mutta saan helpotettua oloani kun meillä on katoksen seinässä tällaiset rapsutusmatot. Kutut tuota enempi käyttävät, kun niillä on se karvanlähtö vähän erilaista kuin mulla. Mutta tuntuu se munkin nahkaani aika mukavalta hinkuttaa tuohon aina silloin tällöin.

Ötököiden takia mulla on nyt kesällä ajolenkilläkin tällainen hapsujuttu naamallani. Tästä tulikin aika hieno kun siihen laitettiin vielä mun nimikin. :D

Arvonta!

2011-07-15T12:29:00.003+03:00

Ajateltiin tuossa Emännän kanssa jo aikaisemmin, että sitten kun mulla on lukijoita 50, niin järjestetään arpajaiset! Nyt lukijoita näkyy olevan jo 51, joten on arvonnan aika. Ja siihen saavat osallistua ihan kaikki, nekin jotka eivät ole vielä lukijoikseni kirjautuneet.
Ja nämä on arvottavana:

Siis otsapantoja tilanteisiin kun haluaa vähän hienostella. ;D Pinkki otsapanta on lyhyempi, sen pituus on 37 cm eli käy shettis-kokoiselle otsalle. Omenanvihreä on pidempi, 41,5 cm joten se olisi cob-kokoiseen päähän hyvä.
Arvontaan voi osallistua kommentoimalla tähän. Otan toki kaikkia kivoja terveisiä vastaan aina muulloinkin!
Jätä kommenttiin osoite tai nimimerkki, niin tiedän sitten kertoa ketkä voittavat. Ja kerro kummanko otsapannan arvontaan haluat osallistua, niin tulisi sitten voittajille sopiva panta.
Osallistumisaikaa on nyt ainakin viikko, tai voipa olla enemmänkin. ;)

Vieraita!

2011-07-08T12:47:00.007+03:00

Voi minä ihan puhkun intoa kertoa mitä kaikkea meillä on tapahtunut viime päivinä!

Ensiksi tuossa muutama päivä sitten Turre meni taas tuosta meidän ohi, ja me juteltiin toisillemme NIIN kovasti, että koko kylä varmasti kuuli. Ja sehän kannatti! Emäntä tulikin hakemaan mut saman tien ja valjasti, sitten kun oltiin valmiita ja lähdettiin tielle päin, Turre tulikin takaisin ja me lähdettiin yhdessä lenkille.
Emäntä otti kyllä kameran mukaan, mutta ei sitten saanutkaan kuvia, höh. Mutta olettehan te Turren kuvan joskus aiemmin nähneet, se on iso suomenhevonen, kiva kaveri. Turre käveli pitkillä jaloillaan niin reippaasti, että mä en meinannut pysyä mukana vaan mun piti ravata vähän väliä. Ja välillä Turre ja sen ratsastaja pysähtyivät odottamaan meitä. Mutta mukavaa se oli! Sitten jossain vaiheessa lenkkiä Turre kääntyikin eri suuntaan ja me jatkettiin Emännän kanssa kaksin kotiin.

Mutta sitten toissapäivänä tapahtui vasta oikein kummia! Meille tulikin heppavieraita ja oikein monta kerralla! Ja ihan uusia tuttavuuksia mulle ne kaikki. Vaikka Emäntä sanoi, että oon mä niistä pari nähnyt aiemmin, niin en minä kyllä muistanut.
Ihan ensiksi tuli yksi nuori poika ja se pääsi mun toiselle laitumelle. Sitten tuli pari ponia, joista toinen oli vähän isompi tytteli ja toinen vain vähän minusta isompi ruunapoitsu. Niin me aitojen takaa tutustuttiin toisiimme. (Tai no oikeastihan me tietysti syötiin ja siinä syömisen lomassa vaan vaan vähän kuikuiltiin toisiamme.)

Alkututustumisten ja syöpöttelyjen jälkeen me päästiin vihdoin asiaan! Agilityyn! Ja näin me treenailtiin.

Tämä ruunapoika se olikin lähes yhtä taitava kuin minä, se oppi nopeasti tämän korokkeen päälle nousemisen. Sen mielestä se taisi olla yhtä upea temppu kuin mitä se on mun mielestä! :D
Sitten ne vaan lähtivät kaikki pois samana iltana, eikä kukaan jäänyt yöksi.

Juhannusretkellä ja sukulaisia

2011-07-01T21:10:00.007+03:00

Viikko sitten oli juhannus, ja me käytiin retkellä! Mutta ei käyty siellä samassa paikassa kuin viime vuonna, vaan ihan uudessa paikassa.
Alkumatka mentiin tuttua reittiä, sitten jatkettiin sellaiselle tielle jota on menty vain pari kertaa ja sitten yhdestä risteyksestä käännyttiin ihan uuteen suuntaan. Siinä menomatkalla vähän sataa ripsautti vettä, mutta auringonpaiste sitten kuivasi meidät. Enempi häiritsi ötökät, välillä piti juosta niitä karkuunkin.
No lopulta sitten tultiin tällaiseen paikkaan. Isäntä oli meitä siellä vastassa, se oli tullut autolla Milan kanssa ja oli laittanut tuonne jo tulet valmiiksi.

Multa purettiin kärryt ja valjaat pois ja pääsin tutkimaan vähän paikkoja.

Eväsreppu oli penkillä ja sen vieressä oli tuollainen rasia. Haistoin heti, että siinä on jotain syötävää! Mutta hitsi kun ei sitä saanut auki!!!

Ei se auennut millään, vaikka kuinka yritin!

No ei ne siinä rasiassa sitten tainneet ollakaan mun eväitä, vaan Emännällä oli mun eväät siellä repussa erikseen. Sain porkkanaa!

Sitten mut sidottiin kiinni puuhun siihen vierelle siksi aikaa kun Emäntä ja Isäntä söivät. Oli siinä mullakin sentään vähän heiniä napsittavana.

Sitten lähdettiin paluumatkalle ja mentiinkin vähän eri kautta. Kun oltiin jonkin aikaa tultu, päästiinkin ihan tutulle reitille. Emäntä katsoi matkamittarista, että reissua tuli yhteensä 11,6 km ja minä jaksoin hienosti! Vaikka normaalisti tehdään sellaisia 4-5 km lenkkejä vaan. Mutta nyt mentiinkin vähän enempi käyntiä ja sainhan mä levätä siinä välillä.

Emäntä on taas käynyt katsomassa mun sukulaisia ja toi niiltä terveisiä.
Tässä ensiksi äiskä.

Ja viime kesänä syntynyt pikkuveljeni. Aika veikeän värinen siitä on tullutkin!

Kolmevuotias pikkuveljeni Masa, on kuulemma aika poika karkailemaan.

Ja iskä!

Mulle on kuulemma taas syntynyt veli- ja siskopuolia, mutta en ole niitä tavannut. Täyssisarusta ei tänä vuonna ollut tulossakaan.

Tässä yksi ilta Emäntä puuhaili kovasti toisella laitumella. Oon päässyt nyt vaan sille pienemmälle laitumelle ja sinnekin vain iltaisin. Mutta siellä isommalla laitumella Isäntä ensiksi kaatoi heinän traktorilla ja sitten Emäntä siirsi mun agilityesteet sinne! Ja sitten teki vielä lopuksi siihen aidan ympärille ja nyt olen päässyt sinne agilityesteiden sekaan vähän syöpöttelemäänkin. :D Eilen kokeiltiin mennä ne esteet läpi ja hyvinhän se sujui, vaikka siellä oli yksi ihan uusikin este. Siitä taitaa tulla kuvia vasta joskus myöhemmin.

Monenmoista puuhailua

2011-06-23T22:31:00.004+03:00

Onpas tässä taas ehtinyt tapahtua kaikenlaista. Olen matkustellut tässä viime aikoina useamman kerran, mutta ei mitään pitkiä matkoja. Kaksi kertaa kävin pitämässä poniagilitykurssia. Se oli yhdessä maneesissa, jossa olen käynyt aikaisemmin pari kertaa näyttelyssä. Siellä oli muutamia muita poneja ja sain näyttää niille miten esteitä mennään. Menin niitä myös tyttöjen taluttamana ja Emäntä katseli kauempaa. Ja siitä kurssista tehtiin lehtijuttukin ja pääsin kuvaan. :D

Ähtärinjärven Uutisnuotta 15.6.2011

Sitten mä matkustin taas yhtenä päivänä sellaiseen mulle ihan uuteen paikkaan. Siellä oli 2 heppaa, toinen oli suomenhevonen ja sille mun piti kertoa, että mun pomoksi se ei pääse. Toinen oli vähän pienempi, se oli aika tavalla saman näköinen kuin minä mutta isompi kuitenkin. Se oli rodultaan islanninhevonen enkä muistakaan sellaista aiemmin tavanneeni.
Siellä oli sellainen pieni kenttä jossa sain ensiki vähän juoksennella ja sitten mut otettiin naruun ja yks nainen mua vähän talutti ja sitten talutti Emäntä. Se oli vähän kummallista taluttelua, piti pysähtyä aina vähän väliä. En olis oikein jaksanut sellaista. Se islanninheppa oli kanssa siinä ja sitä talutti yks toinen nainen. Mutta sitten mut lopulta päästettiin vapaaksi ja arvatkaapas mitä Emäntä ja se toinen nainen sitten tekivät??!! Ne alkoivat taluttaa toisiaan! Joo, ihan totta, toinen otti narun käteen ja toinen sitten talutti. Oli aika omituista... Mutta pääasia oli toki se, että mä pääsin sillä aikaa etsimään syömistä sieltä tarhan reunoilta.

Tässä yks ilta tuli taas Emännän kummityttö pitkästä aikaa käymään. Ja se ratsasti minulla! Menin kuulemma tosi hienosti, ensiksi pyöröaitauksessa ja sitten käytiin ihan tielläkin ja mä menin pari pätkää raviakin.

Mutta sitten, ratsastuksen jälkeen tapahtui kummia. Ja minä toivoin, että näitä kuvia ei näytettäisi koskaan kenellekään, mutta Emäntä halusi välttämättä, että nämä näytetään teille. Tämä on niiiin noloa! Katsokaa nyt!
Ensinnäkin mun tukkani letitettiin. Yäks, eikö näytä tyhmältä?

Mutta sitten Emäntä keksi jotain vielä pahempaa, sovitti tällaista huppua! Onneksi se ei ollut mulle oikein sopiva. Emäntä sanoi, että ei sitä laiteta mun päähäni koskaan enää. Minä näytän paljon paremmalta ilman, oman pörröisen tukkani kanssa!

No ne letit purettiin sitten onneksi saman tien.

Kahdesti näytillä

2011-06-09T13:19:00.022+03:00

Mulla olikin oikein toimintaviikko, kävin kahdessa näyttelyssä ja vain yhden päivän olin kotona niiden välillä.

Ensimmäisessä näyttelyssä oli tuttujakin, siellä hengailtiinkin aika kauan. Se on se kiva paikka jossa kasvaa paljon voikukkia. Jonkin verran sain niitä nytkin syödä, mutta en tietenkään tarpeeksi.

Mä sain sieltä punaisen rusetin. Emäntä kehui, että käyttäydyin tosi nätisti siinä arvostelussa.

Se toinen näyttelykin oli viime kesältä tuttu paikka. Matka sinne kesti taas tosi pitkään. Siellä olikin nyt sellainen luokka, jossa oli vaan meitä pieniä poneja ja kiva niin. En minä niistä isommista niin perusta.
Ennen arvostelua kävin valokuvattavana. :D Kiitos Tiina Salmelalle näistä kuvista!

Sitten olikin pian mun vuoro mennä arvosteluun. Mutta siinäpä minulla pimahti! Ne oli ne samat tuomarit joille hermostuin viime kesänäkin ja taas olisi pitänyt heti jaksaa seisoa paikallaan.

En vaan jaksanut ja kun yritin poistua paikalta niin Emäntä esteli. Meinasi mennä vähän tappeluksi se.

Lopulta sitten pääsin kävelemään ja johan helpotti oloani, raviakin sitten esitin.

Mutta ne tuomarit sanoi, että mulle olis pitänyt antaa miinuspisteitä käyttäytymisestä... Ja Emäntä sanoi mulle, että sinne näyttelyyn ei sitten enää mennä ensi kesänä, kerta mä en tykkää siellä esiintyä edukseni.

Vaan en minä silti ihan viimeiseksi jäänyt ja sain hienon rusetinkin sieltä.

Ennen kotiinlähtöä poseerattiin vielä vähän. :D

Me ollaan nyt oltu kuttutyttöjen kanssa ihan yötäpäivää ulkona. Nukutaan välillä katoksessa ja välillä hiekkakasalla ja välillä ihan missä vaan.

Isäntä pienensi meidän tarhaa vähän, nyt ei päästä enää tallin taakse katokseen, pelkästään tähän tarhakatokseen. Aika myllerrys siellä käy, koiratarhakin siitä vierestä hävisi kokonaan ja nyt näyttää kuin talli leijuisi ilmassa. Hmm...

Kisoissa!

2011-05-24T23:18:00.006+03:00

Nytpä mulla on hienoa kerrottavaa! Kävin ihan ensimmäisissä kisoissani! Ja ne oli Emännällekin ekat kisat.
Mutta aloitanpas alusta. Mut pestiin edellisenä iltana ja sitten matkustettiin taas sinne tallille jossa ollaan käyty usein. Mun kärryt otettiin tietenkin mukaan. Ensiksi mä sain kuljeskella siellä ympäriinsä, katsella ja syödäkin. Siellä oli useita muita heppoja ja ponejakin.

Sitten mut laitettiin kiinni trailerin viereen ja alettiin valjastaa.

Kärryteltiin sitten siellä ympäriinsä, välillä käytiin pellollakin.

Ja yhden lenkin tein tällaisen isomman hepan perässä.

Sitten lopulta koitti se h-hetki, kun me mentiin kentälle ja mun piti mennä se ohjelma, jota ollaan treenattu kotona pellolla ja kerran silloin siellä kentälläkin.

Minä kyllä yritin parhaani, mutta se kenttä vaan on tosi raskas mulle vetää kärryjä. En meinannut jaksaa ravata koko aikaa.

Mutta sain mä silti kehuja sitten kun olin oman suoritukseni tehnyt. Odoteltiin siinä sitten kun muutkin hepat kävi siellä kentällä kärryttelemässä. Me käytiin taas sillä välin siellä pellolla, siellä mun olikin paljon helpompi ravata kuin siinä kentällä.

Lopulta sitten kaikki olivat tehneet suorituksensa ja meidät kutsuttiin takaisin kentälle. Siellä oli se yks pystytukkapoikakin kärryjen kanssa. Me saatiin molemmat rusetit ja sitten ajeltiin peräkanaa kentän ympäri.

Sain siis kolmannen palkinnon siinä kisassa.

Mä tunsin itseni niin hienoksi siellä, mulla oli tämä hieno otsapanta päässä ja me oltiin muutenkin Emännän kanssa ihan sävy-sävyyn.

Tässä on sitten se arvostelu, joka sieltä saatiin. Tuon kuvan voi klikata isommaksi jos haluaa sen lukea.

Kiitos Annille, Tiialle, Tuulialle ja Raulille kuvista!

Vuosihuollossa

2011-05-09T21:57:00.004+03:00

Mulla oli tässä yks päivä taas se hammaslääkäri. Emäntä sanoi, että mulle tehtiin vuosihuolto, kun sain rokotuksenkin siinä samalla. Eihän se mitään mukavaa ollut, mutta ennen sitä oli!

Me siis matkustettiin taas sinne tallille jossa aina käyn hammaslääkärilläni. Mutta tällä kertaa otettiin mun kärryt mukaan ja ajeltiin siinä kentällä ensiksi. Mun piti ravata siitä tosi pitkästi, Emäntä sanoi että harjoitellaan jotain ohjelmaa. Mun kanssa siihen tuli yks toinenkin heppa, sekin on kuulemma poni vaikka on mua paljon isompi. Se olikin aika topakka mamma, en uskaltanut sille inahtaakaan! Ja virtaa sillä kans oli!
No sitten kun me oltiin molemmat menty siinä kentällä jonkin aikaa, me lähdettiin kärryttelemään tielle. Mä en oo ennen niin kovalla tiellä oikeen mennytkään ja se tuntui vähän hassulta. Mutta mentiin vaan käyntiä, paitsi välillä otin vähän ravia kun meinasin jäädä jälkeen.

Välillä käväistiin vähän pellollakin pyörähtämässä, mutta sitten jatkettiin matkaa ja mentiin yhden talon pihaan. Sielläkin oli heppoja, mutta me vaan katseltiin niitä vähän kauempaa eikä menty lähelle ollenkaan.

Mulla oli muuten taas uusi otsapanta. :D Ihan mahdotonta, montakohan mulla niitä jo oikein onkaan?

No sitten tultiin takaisin tallille ja sain olla jonkin aikaa yksin karsinassa. Sitten Emäntä tuli takaisin ja talliin tuotiin paljon muitakin heppoja karsinoihin. Pari poitsua kävi mun karsinaan kurkistamassa, mutta minä tein niille kyllä selväksi, että kuka määrää ja ketä. Sitten tuli se eläinlääkäri ja mulle tehtiin ne jutut. Mun tuli ihan kauhea väsy. Ja väsy mun oli vielä sittenkin kun tultiin kotiin.
Ja väsy senkun jatkui ja jatkui. Emäntä mittasi multa lämpötilaa monena päivänä, mutta vain yhtenä päivänä oli kuumetta. Mutta se kamala väsy, se jatkui monta päivää. Mua ei kiinnostanut mikään, en jaksanut päätäni nostaa. Sitten kun siitä rokotuksesta oli kulunut viisi päivää, aloin vasta piristyä.
Ja arvatkaapas mistä olenkin nyt iloinnut??

Joo-o, olen päässyt laitumelle! Välillä olen ollut siellä vaan illalla, mutta välillä sain olla ihan kokonaisia päiviäkin. Ihanaa kun ruoho kasvaa! Ja mun maha kasvaa myös! :D

Pitääpä vielä kertoa, mitä tapahtui tässä yks päivä kun se mun väsy alkoi olla ohi ja käytiin ekaa kertaa kärryttelemässä. Mä näin Turren! Ja sen kanssa oli toinen heppa, sen nimi taitaa olla Liinu. Turren kanssahan me ollaan ihan tuttuja, mutta se Liinu on hassu! Vaikka se on tavannut mut jo muutaman kerran, niin se vissiin pelkää mua. Eikö ole hassua?
Siitä ajokerrasta seuraavana päivänäkin ajettiin vähän, mutta tosi lyhyen aikaa vaan. Mentiinkin tuossa pellolla ja siinä oli vähän raskasta ravata. Harjoiteltiin kuulemma taas sitä ohjelmaa, tein ympyröitä ja välillä piti pysähtyäkin.

Kevätriemua

2011-04-24T09:17:00.004+03:00

No nyt se on kevät! Tarhassa ei ole enää kovin märkää, vaan maassa voi jo pyöriskellä kun siltä tuntuu. :D

Tässä yksi päivä katselin, kun Isäntä ja Emäntä kiersivät katsomassa kesälaitumen aidat. Aloin jo arvailla, että saattaisin päästä sinne, ja niin pääsinkin! Olipas se hienoa. Siellä oli upea juoksennella.

Ja pomppia!

Siellä laitumella jo ihan vihertää, ja olisin halunnut jäädä sinne syömään. Mutta Emäntä vei mut pian takaisin tarhaan.

Hienoa auringonpaistetta on kyllä nyt ollut! Eilenkin ruokailtiin aamuheinät kuttutyttöjen kanssa kirkkaassa auringonpaisteessa.

Näytillä!

2011-04-20T23:26:00.009+03:00

Nyt on avattu tämän vuoden mätsärikausi! Olikin aika aikaisin tämä ensimmäinen näyttely, mä olen ihan vielä talvikarvassa. Mutta ei se kai haitannut, kun olen syönyt niin hyvin että karva vaan kiiltää. Ja toki siinä auttoi sekin, että Emäntä pesi mut edellisenä iltana ja laittoi taas jotain sumutetta pesun jälkeen. Onneksi Emäntä pesi mut aika nopeasti ja lämpimällä vedellä, muuten olis voinut tulla kylmä, kun ihan myöhään illalla lenkin jälkeen oli se pesu. Ei paistanut enää aurinko, vaan oli melkein pimeää jo. Mutta mä sain sitten päälleni pari loimea ja menin karsinaan kuivattelemaan. Emäntä kävi pari kertaa vaihtamassa mulle kuivia loimia. Mutta silti mun häntä oli vielä vähän kostea aamulla.
Niin aamulla! Käytiin Emännän kanssa vähän kävelyllä ensiksi ja sitten meille tulikin monta tyttöä. Ne laittoivat mulle kuljetussuojat ja sitten mut laitettiin traileriin ja niin lähdettiin matkalle. Kun tultiin perille, ne tytöt taas hoitelivat mua, se oli ihan mukavaa. Kiitokset Annikalle, Fannille, Julialle ja Jasmille hoitamisesta ja kuvista!
Ja sitten päästiin sinne varsinaiselle näyttelypaikalle, siellä oli paljon muitakin heppoja. Siellä oltiin ensiksi ulkona ja katseltiin, sitten mentiin sisälle maneesiin ja siellä pyörittiin. Vihdoin tuli mun vuoro.

Siellä oli tuollainen mukava mies, joka antoi pussillisen porkkanoita! (tosin mä sain siellä syödäkseni niistä vaan yhden palan... ne oli liian isoja paloja mulle)

Siellä pihalla mä tapasin tutun! Tämähän oli se samainen pystytukkapoika, jonka tapasin talvella kun kävin siellä yhdellä tallilla hammaslääkärillä.

Pihalla oli sellainen häkki, jossa oli mulle ihan uusia tuttavuuksia, kanoja! Aika veikeitä olivat, sieltä kuului välillä "kukkokiekuuuuu!"

Sitten meidän piti mennä uudelleen sinne sisälle ja kävellä tosi kauan ympyrässä, mua alkoi jo vähän kyllästyttää. Mutta sitten meidät kutsuttiin riviin, tuollainen vähän isompi ruskea poni kutsuttiin ensiksi, ja minut sitten toiseksi. Sain siis ponisarjan kakkospalkinnon!

Tällaisen rusetin sain! Emäntä oli tosi iloinen, kun pärjäsin paremmin kuin koskaan ennen. Ja kehui mua kun olin käyttäytynyt tosi hienosti! :D

Sitten Emäntä ja tytöt veivät mut takaisin traileriin. Söin siellä heiniä jonkin aikaa, kunnes mua tultiin taas hakemaan. Laitettiin suitset uudestaan päähän ja mentiin takaisin sinne maneesiin. Ihmettelin että mikäs juttu se on, kun vielä kolmannen kerran sinne pitää mennä. Mutta mä sainkin siellä toisen rusetin! Olin voittanut yleisön suosikki -äänestyksen. :D

Tässä ne mun molemmat rusetit, niissä oli niin pitkät nauhat että meni välillä mun suuhun!

Kotimatka sujui sitten ihan mukavasti ja kotona mä sain paaljon porkkanaa. :D

Viikko ennen tuota näyttelyreissua Emäntä toi mulle taas uudet suitset. Luulin että nämä laitettaisiin sinne näyttelyyn, mutta eipä sitten laitettukaan. Näitä sovitettiin ensiksi, mutta leukahihna oli ihan liian pitkä mulle. Muuten nämä on ihan sopivat mulle, vaikka ovatkin shettis-kokoiset ja mun koko on minishettis. Sitten kun Emäntä toi nämä muutaman päivän päästä uudelleen, se hihna olikin ihan sopiva ja nämä oli sitten mulla päässä yhden ajolenkin ajan. Emäntä oli ostanut nämä jostain messuilta ja samalta reissulta tuli mulle yksi uusi harjakin.

Oikein kunnolla karkuteillä!

2011-04-07T19:06:00.003+03:00

Nyt pitääkin päästä hetimiten kertomaan, mitä tänään tapahtui!
No kaikki alkoi siitä, kun mua tää karvanlähtö vähän kutittaa ja mä hinkkasin itseäni tarhan ovea vasten. Niin hups! Se ovi aukesi yhtäkkiä. Mä sitten käpsehdin siitä pihaan.
Tovin siinä tuumittuani ajattelin, että nytpä olisi hyvä tilaisuus lähteä katsomaan niitä naapuritallin poikia! Niin minä karautin matkoihini!
Olipa hienoa viilettää tiellä, pompin ja loikin ja pukittelin oikein sieluni kyllyydestä! Siinä matkan varrella mulle tuli sitten mieleen, että käynpäs morjestamassa yhtä koiraa. Se on sellainen ihan kiltti koira, se käy mua aina haistelemassa jos sattuu olemaan irti kun siitä ollaan menty ohi. No nyt se oli tarhassaan ja kun sitä siinä haistelin, tuli paikalle sen koiran Isäntä. Se tarjosi mulle jotain herkullista syötävää! Päätin sitten, että ei mulla oikeastaan mihinkään kiire olekaan. Ja sitten se laittoi narun mun kaulaani ja talutteli mua siinä pihassa.
Sitten tulikin auto pihaan ja siitä nousi Emäntä. Sillä oli mun riimu ja naru mukana ja niin me lähdettiin kävellen takaisin kotiin. Mulla oli ihan kaikki energiat jo menny siinä pukkihyppelyssä, ei mulla ollu ollenkaan kiirus kotiin. Ja ne naapuritallin pojatkin jäi sitten näkemättä.

Kuttutytötkin kävivät karkuteillä, mutta ne ei hoksanneet lähteä pihasta minnekään ja joutuivat pian takaisin tarhaan. No eipä niillä tainnut olla mitään hyviä kyläilypaikkoja mielessä, kun eivät yleensäkään lähde kotoa mihinkään.

Kevättää

2011-04-04T21:17:00.002+03:00

Mulla on taas uusi otsapanta! :D

Nyt alkaa jo kovasti kevättää! Räystäät tiptiptippuu vettä. Ja mun valjastuspaikalla on lätäkkö, yäks! En halua seistä siinä lätäkössä, onneksi yletyin juuri ja juuri olemaan naruissa vaikka seisoin lätäkön takana. Nyt ei tosin olla muutamaan päivään ajeltukaan, kun on ollut pihassakin niin liukasta. Tosi tarkasti pitää kävellä, kun menen tarhaan ja takaisin.
Mutta tarhassa on ollut vielä paksusti lunta, mutta eipäs ole enää! Isäntä ajoi sinne traktorin ja ensiksi ne Emännän kanssa keräsivät kauhaan mun talven kakkaläjät ja veivät ne pois. Sitten traktori tuli uudestaan ja kaapi lumia pois. Aika mielenkiintoista oli katsella sitä puuhaa ja haistella lumen alta paljastuvaa maata.

Tässä yksi päivä satoi vettä ihan koko päivän! Emäntä laittoi mulle aamulla sadetakin päälle, ja kyllä se olikin tarpeen. Olisin muuten kastunut ihan läpikotaisin. Vuohet möllötti silloin sisällä melkein koko päivän, ne inhoavat sadetta. Ja kun vuohet olivat sisällä eikä muakaan huvittanut oikein tarhassa tallailla, niin mä nautin vuohien seurasta niin, että työnsin pääni vuohien luukusta sisälle ja nojailin siinä. :D

Ajelulla

2011-03-20T17:34:00.004+02:00

Hei hyppää kyytin, nyt mennään!

Kevätaurinkoa

2011-03-16T20:07:00.003+02:00

Oli niin mukava se karkureissu josta viimeksi kerroin, että ajattelin ottaa sen uusiksi. Luulin tilaisuuteni tulleen, kun taas yhtenä päivänä Emännän kanssa mentiin sinne pellolle. Ihan samaan tapaan mentiin sinne kauas pellolle ja sitten lähdin sieltä juoksemaan.
Mutta täh??!!

Emäntä ryökäle, se veti tällä kertaa pidemmän korren! Olikin laittanut portin kunnolla kiinni, en mä siitä uskaltanut lähteä enää pujottelemaan.

No mutta, ei se mun tahtia hidastanut kuin hetkeksi. Päätin sitten loikkia siellä hangessa, oli se vaan mukavaa sekin!

Sattuipas yksi päivä hurja juttu, kun oltiin ajolenkillä. Mentiin taas sitä tietä, jossa näkyy paljon isojen hevosten jälkiä. Mutta tällä kertaa ei nähty pelkästään jälkiä, vaan ne hepat! Ne oli ne naapuritallin isot pojat, joita olen joskus aidan takana käynyt katsomassa. Ne tuli molemmat kärryjen kanssa ja aluksi niitä vähän pelotti ohittaa mua. Minä seisoin ihan paikallani ja Emäntä seisoi siinä mun vieressä.
Mutta sitten kun ne oli ohittaneet meidät, mulle tuli kiirus! Emäntä tuskin ehti kärryihin, kun minä jo lähdin laukkaamaan ja uskokaa tai älkää, minä sain ne kiinni!

Mutta justiinsa kun sain ne kiinni, tultiinkin jo toiselle tielle ja ne jatkoikin matkaansa eri suuntaan kuin me. Höh.

Onhan mulla jotain uutta taas tälläkin kertaa näytettävänä. Kuten kerroin, Emäntä taitaa olla ihan hurahtanut näihin otsapantahömpötyksiin, kun taas tuli uusi. Tämä on nyt mun ajosuitsissa, kimaltelee kyllä ihan kivasti kevätauringossa.

Niin aurinkoa minä olenkin nyt ottanut. Nauttikaahan tekin rakkaat lukijani kirkkaista päivistä!

Karkuteillä

2011-03-04T15:29:00.005+02:00

Ettepäs usko mitä mulle tapahtui tässä yksi päivä! Pääsin karkuteille! Voi sitä vapauden huumaa, se oli mahtavaa!!!
No kaikkihan alkoi siitä, että mentiin Emännän kanssa tuonne kesälaitumelle, sinne jossa oon juossut lumessa aikaisemminkin. Mutta nyt siellä oli mun mielestä lunta liikaa. Kahlasin kuitenkin Emännän perässä sinne pellolle.

Sitten Emäntä päästi mut irti ja pyöräytti narua, että mä lähtisin juoksemaan. Ja minähän lähdin!

Menin samaa reittiä kuin mistä sinne pellolle tultiinkin, ja haa! Emäntä oli laittanut portin vähän huonosti kiinni! Arvatkaapas kuka mahtuu tuolta alta???

Kyllä vaan, sieltä minä sujahdin narujen ali, ja niin olin ihan vapaa! Voi että oli mahtavaa juosta ympäri pihaa, loikkia ja pukitella!

Ehdin vetää jo monta kierrosta, ennen kuin Emäntä sai itsensä hinattua sieltä pellolta myös pihaan. Se meinasi ottaa minua kiinni, mutta en minä nyt niin helposti siitä vapaudestani luopunut.

Mutta sitten lopulta seurasin Emäntää talliin, kun tiesin että siellä saa kuitenkin herkkuja. Enkä ollut väärässä! Porkkanaa sain! Mutta sen jälkeen Emäntä vei mut takaisin tarhaan ja vähän motkotti, että olin antanut sille liikaa liikuntaa. :O

Olipa tässä sen jälkeenkin pari ihmeellistä päivää. Emäntä ja Isäntä lähtivät jonnekin autolla ja mua kävi hoitamassa yksi Emännän kaveri. Se laittoi mut illalla nukkumaankin ja aamullakin se taas tuli ja päivällä. Mutta sitten toisen päivän iltana Emäntä ja Isäntä tulivat takaisin ja Emäntä kävi mua heti rapsuttelemassa.

Lenkkeiltykin ollaan, ja mä hikoan nyt ihan kamalasti, kun mulla on vielä täysi talviturkki eikä enää ole ollut niin paljoa pakkasta kuin vielä hetki sitten. Toisaalta on kiva, kun kevät alkaa. Nyt jo kuuluu ihmeellisiä lintujen ääniä, mitä ei keskitalvella kuulunut.

Pinkkiiii!

2011-02-22T17:47:00.003+02:00

Onpa ollut niin kirpeää pakkastalvea, että Emäntä ei tarjennut ajella mun kanssa kahteen viikkoon! Ulkonakin olen ollut lyhyempiä päiviä kuin yleensä.
Mutta vihdoin pakkanen vähän laskikin ja päästiin kärryttelemään. Tehtiinkin pitkä reissu. Reitti oli melkein kokonaan tuttu, vasta ihan loppumatkasta poikettiinkin mulle uuteen paikkaan. Siellä oli paljon ihmisiä ulkona.

Ja siellä oli lapsia jotka lasketteli isojen lumikasojen päältä pulkilla. En ole ennen sellaisia pulkkia nähnyt, ne vähän pelottivat mua. Varsinkin tuo yksi oranssin värinen, kun se tuli sieltä mäen päältä kerran ihan yksikseenkin.

Hetken sitten katseltiin tuossa ja opin, että ei ne pulkat nyt niin kamalia olekaan.
Paluumatkalla näin pari hiihtäjää ja ne pitivät niin kummallista ääntä, että mun mielestä olisi ollut parempi poistua paikalta pikimmiten. Vaan Emäntä pidätteli mua, sekös mua suututti!

Sitten kun tultiin sieltä pitkältä lenkiltä kotiin, mä sain päälleni tällaisen ihka uuden toppatakin! Eikös oo hienon värinen!? Tätä on sovitettu mulle päälle kerran aiemmin, mutta nyt oli eka kerta kun se jätettiin mun päälle. Olin sitten näin loimitettuna tarhassa iltaan saakka.

Emäntä toi tässä yks päivä mulle terveisiä isältäni Picklesiltä ja pikkuveljeltäni Masalta. Masan oikea nimi on Amazing Poncho ja se on tuossa kuvassa etummaisena menossa. Ovat kuulemma reippaita poikia ja niilläkin näkyy olevan välillä vähän kierrokset päällä. Ihan taidan olla sukuuni tullut minäkin. :D

Tasaluvun bongauskisassa tasalukua ei kai bongannut kukaan, mutta luvun 20001 bongasi Fanny. Onnittelut!

Heijastusta

2011-02-10T20:37:00.003+02:00

Muistettahan kun jokin aika sitten esittelin teille heijastinkaulurini? Se oli muuten ihan kiva ja näkyvä, mutta mua inhotti, kun se piti pujottaa mun pään läpi. Emäntäkin sanoi, että oli vähän hankala irrottaa aina naruja joissa olin kiinni, kun laittoi sitä kauluria mulle.
No nytpä ei ole enää sitä ongelmaa, katsokaas! Emäntä teki mulle uuden, tällaisen joka tulee vain kaulan alle ja ripustetaan noihin lenkkeihin joiden läpi ohjat tulee.

Ja oikeastaan tämä on parempi kuin se entinen, katsokaas miten tämä heijastaa ihan kokonaan pimeässä!

Nyt on mukavasti jo aurinko paistellut useampana päivänä, ja mä olen vähän ottanut aurinkoa. :D

Nytpä minä laitan pienen kisan! Olettehan huomanneet tuon laskurin, joka on tuossa oikealla puolella? Siinä on juuri nyt lukema 19670. Eli kohta se on tasan 20000. Sille joka sattuu olemaan se 20000:s lukija, minä lupaan yllätyksen! Jos siis lukema 20000 näkyy sinun kohdallasi, jätä viesti tuohon kommentteihin. Jos ei se tasaluvun bongaaja huomaa viestiä laittaa, niin sitten se kuka ensiksi ehtii sen jälkeen! :D Vieraskirjaan voi kirjoittaa anonyyminäkin, annan sitten sähköpostiosoitteen johon voit laittaa tarkempia yhteystietoja.

Helmiä

2011-01-31T09:36:00.002+02:00

Kyllä Emäntä on nyt tainnu ihan höpsähtää, kattokaas mitä se mulle nyt teki!

Tässä yks päivä lähdettiin ajelulle, mutta tiellä oli tosi liukasta ja mun piti mennä ihan siinä tien reunassa pelkkää käyntiä vaan. Mutta eipä me pitkälle ehdittykään, kun Emäntä nousi kärryistä ja käännyttiin takaisin kotiin. Kärryistä oli mennyt rengas tyhjäksi! No Emäntä sitten ohjasti mua sieltä kärryn takaa kävellen ja niin tultiin lyhyeltä lenkiltä kotiin. Kun mulla jäi energiaa niin kovasti, niin Emäntä meinasi että mennään pyöröaitaukseen. Mutta eipä saanut sitä ovea auki, kun oli niin paljon lunta! No mentiin sitten laitumelle, mutta sielläkin oli niin paljon lunta, että en jaksanut siellä juosta paria spurttia enempää.
Isäntä korjasi sen kärrynrenkaan jo, mutta ei me ole sen jälkeen vielä ajelemassa käyty, kun pihakin on tosi liukas.

Meille tuli tarhaan vähän uutta ajankulua, kun saatiin sinne pari puuta syötäväksi. Vuohet niitä tykkää enempi nakerrella kuin minä, mutta on niitä havuja välillä ihan kiva maistella.

Uusia vermeitä

2011-01-27T11:59:00.003+02:00

Esittelenpä teille taas vähän uusia varusteitani. :D
Muistattehan kun esittelin viime keväänä tämän villaloimen? Nyt Emäntä on tehnyt siihen sopivan kaulakappaleenkin. Tuo kaulajuttu onkin tosi hyvä, kun lenkillä jos liikun reippaasti, hikeennyn kaulasta. Kun mulle laitetaan tuo villaloimi ja kaulakappale ja vielä joku toinen loimi päälle, niin voin mennä heti lenkin jälkeen ulos, eikä tarvi jäädä karsinaan kuivattelemaan. Tuo villa on tosi lämmin.

Viime talvena en ehtinyt tuota loimea pitääkään, kun ehti tulla jo kevät. Mutta tänä talvena sille on ollut käyttöä joka ajolenkin jälkeen.

Ja tämä toinen juttu onkin aika säteilevä! :D Sain uuden otsapannan, tällaisen oikein kimaltelevan. Tämä tuntuu vähän kummalliselta, kun on niin painava. Saas nähdä mihin tilaisuuteen sitten saan tämän otsalleni. Ei tätä varmasti kotiajelussa käytetä. Emäntä sanoi, että tässä on Swarovskin kristalleja, kuulostaa hienolta. :D

Viime viikonloppu oli mukana! Käytiin peräti kaksi kertaa Emännän kanssa ajelulla. Ensimmäisenä päivänä käytiin taas tuolla kauempana, paikassa jossa on paljon taloja vieri vieressä. Siellä oli yksi mies tekemässä lumitöitä ja pysähdyttiin siihen hetkeksi ja se mies rapsutteli mua. Sitten sieltä talosta tuli joku nainen kameran kanssa ja se otti minusta valokuvia! Sitten kun lähdettiin siitä, pysähdyttiin melko pian uudestaan lapsien luo ja nekin kävivät mua rapsuttamassa. Kotimatkalla Emäntä antoi mun päästellä laukkaa oikein sydämeni kyllyydestä. Oli hieno mennä lujaa, kun ei ollut liukastakaan. Emäntä ehti vilkaista nopeusmittarista, että rikoin jopa entisen nopeusennätykseni. Uusi ennätys on 29 km/h.
Seuraavana päivänä mä olin vähän väsynyt siitä edellisen päivän revittelystä ja ihmettelin kun Emäntä vei mua taas ajolenkille. Mutta mentiinkin sitten vain lyhyempi lenkki ja ihan rauhallisesti, otin vain muutaman lyhyen ravipätkän. Silläkin lenkillä sattui yksi hassu juttu. Tavattiin nainen joka ulkoilutti koiraa, ja se koira oli ihan hassu! Se ei uskaltanut tulla haistamaan mua läheltä, ja sieltä kauempaa se kai luuli, että minä olen koira! Se yritti kutsua mua leikkimään kanssaan! Se oli niin höpsö, ettei tajunnut että en voi sen kanssa leikkiä, kun mulla oli kärryt perässä. Enkä mä muutenkaan koirien leikkejä osaa.

Hankihyppelyä

2011-01-20T07:06:00.007+02:00

Olipa erikoinen tässä yks päivä. Meille tuli jotain naisia, Emännän kavereita kai. Mut vietiin pyöröaitaukseen ja sinne ne tulivat mun kanssani yksi kerrallaan. En oikein ymmärtänyt, mitä ne halusivat mun tekevän. Mutta esitin niille kaikki temppuni, juoksin ja pompin. Siinä ne aina heilutteli narua niin kuin Emäntäkin on joskus aikaisemmin muutaman kerran tehnyt.

Ne teki kaikki samalla lailla, hetken heiluttelivat narua ja minä juoksentelin, sitten ne lopettivat ja kun menin luo, rapsuttivat mua.

Muistattekos kun kerroin aikaisemmin, että Isäntä aurasi kesälaitumelle puuharadan? No nyt se rata on peittynyt lumeen, mutta yhtenä päivänä me mentiin sinne Emännän kanssa. Siinä radan kohdalla oli vähemmän lunta kuitenkin ja siinä oli hyvä juosta. Minä sitten vähän innostuin. :D

Ja kun kerta vauhtiin pääsin, niin menin sitten ihan umpihankeenkin! Olipas hienoa kun lumi vaan pöllysi! :D

Sitten kun sain energiani purettua, muistin mikä siellä laitumella onkin parasta! Syöminen! Ja aloin kaivaa lunta pois.

Löytyihän sieltä alta syötävää! Vaikka vähän jäistä, niin silti nam!

Olipa tuossa viime viikonloppuna yksi kirpeä pakkaspäivä. Olinkin päivän sisällä karsinassa ja vasta illalla muutaman tunnin ulkoilemassa. Tulipas huurua turkkiin!

On mulla onneksi tuo paksu ja pörröinen karva, ei mun kylmä tule. Mutta se on inhottavaa, kun pakkasella lumi tarttuu mun kavioihin isoiksi möykyiksi. Emäntä sitten naputtelee ne möykyt pois kun menen illalla karsinaan.

Hyvää Uutta Vuotta!

2010-12-31T13:27:00.000+02:00

Ystävää muistaen

2010-12-28T20:52:00.003+02:00

Nyt mulla on tosi surullisia uutisia. Paras kuttuystäväni Essi on poissa.
Kuulin kun Emäntä ja Isäntä puhuivat huolestuneina joulun aikaan, kun tutkivat Essiä. Essillä oli joku juttu, jota ei voinut parantaa. Ja nyt Essi on poissa ja meillä kaikilla on ikävä. :(
Essi oli kutuista mun paras kaveri. Yleensä se oli aina mun kanssa ulkona, vaikka muut kutut menivät karsinaan. Muut kutut olivat sille välillä ilkeitä, siksi minun tuli sitä vähän sääli.

Joulutunnelmia

2010-12-26T21:57:00.004+02:00

No nyt on juhlittu joulua. Emäntä toi mulle lahjaksi tällaisen uuden, punaisen sadetakin! :D

Sitä vaan sovitettiin päälle nyt, kun eihän nyt ole sadetakkikelit. Mutta hieno tämä on, ja ennen kaikkea sopivan kokoinen mulle!
Sain toki myös herkkuja; porkkanaa ja pienen palan leipääkin.

Jouluajelulla ei ole nyt käytykään, Emäntä sanoo että on ollut liian kylmää. Tänään oli vähän lämpöisempää, mutta tuuli kovasti ja näin Emännän ja Isännän puuhaavan koko päivän pihassa jotain. Välillä Emäntä kävi kyllä mun luona, otettiin noita kuvia loimen kanssa ja vähän leikittiin.

Tuossa juuri ennen joulua meille tuli tällainen lehti.

Sen nimi on Raudikko ja siinä on juttu minusta! :D

Hyvää Joulua!

2010-12-19T22:01:00.003+02:00

Tässä teille rakkaat lukijani joululahja! Se on kalenteri jonka voit tulostaa ja katsella minua koko ensi vuoden! :D :D :D

Pakkasajoa

2010-12-16T22:01:00.003+02:00

Onpa pidellyt pakkasta!
Me käytiin pakkasesta huolimatta viikonloppuna Emännän kanssa ajelemassa, ehdittiinkin käydä ihan kahtena päivänä kun Emännällä tais olla lomaa tai jotain. Ekana päivänä käytiin ajamassa hienossa auringonpaisteessa ja mä päästelin taas höyryjä. Olipa hienoa laukata tiellä kun lumi narskui kavioideni alla ja kellot kilisi. Niin kellot! Tällaisen Emäntä oli laittanut mun kärryyn.

Kun menen käyntiä, tuosta ei oikeastaan kuulu ääntä, mutta ravatessa ja laukatessa se kilisee, sillä tavalla sopivasti, ettei se ota mun korviin. Emäntä sanoikin, että vaikka se oli tarkoitettu vaan joulukelloksi, sen voisikin jättää siihen ihan pysyvästi niin kesälläkin metsän eläimet kuulevat jos me ollaan metsätiellä ajelemassa. Sehän sopii mulle.

Isäntä aurasi mun kesälaitumen paikalle puuharadan! Sitä me sitten ajeltiin ympäriinsä viimeisimmän ajolenkin päätteeksi. Mullahan oli tuollainen puuharata silloinkin kun pari vuotta sitten opettelin vetämään kärryjä, mutta viime talvena mentiin vaan tiellä.

Pakkassäässä kärryttely on hauskaa puuhaa muuten, mutta mun turpakarvat kerää kuuraa ja pitää välillä pysähtyä ja hinkata niitä etujalkaa vasten, että ne huurut lähtisi pois kun ne alkaa kutittamaan.

Niin olihan mulla tuo toinenkin uus juttu, tai se on ollut jo hetken aikaakin, mutta en oo muistanut siitä kertoa. Siis tuo uusi keltainen kaulaheijastin! Eiks oo hieno, saman värinen kuin Emännän talviajopuku.

ISO KIITOS kaikille teille, jotka äänestitte mua tuossa kisassa josta kerroin aikaisemmin. Sijoituin siinä toiseksi! :D :D :D

Talvitouhuja

2010-12-10T12:20:00.004+02:00

Heissan taas!
En olekaan hetkeen tarinoinut, kun ei Emäntä ole ehtinyt avustamaan mua tässä kirjoittamisessa. En tiedä mitä kiireitä sillä on oikein ollut, mutta pari kertaa on käynyt jopa niin, että Isäntä on hakenut mut illalla talliin, eikä Emäntää ole näkynyt ollenkaan.
Nytpä onkin kertomista ja kuvia vaikka miten paljon!

Siitä on jo jonkin aikaa, kun kävin taas hammaslääkärillä. Se oli taas sillä samalla tallilla ja mä sain siellä ensiksi tutustua muihin heppoihin. Siellä olikin ihan uusia poitsuja vaikka kuinka monta. Toi yks hassu pystytukkapoika oli kovin kiinnostunut minusta...

Se ei meinannu päästää muita ollenkaan mua katsomaan.

Mutta minä tein sille kyllä ihan selväksi, että minun pomoksi se ei pääse, vaikka siellä aitauksessa se näytti olevan kaikkien pomo!

Niin siellä tallissa sain olla taas isossa karsinassa ja sitten tuli se eläinlääkäri ja laittoi minuun jonkin piikin ja taas alkoi nukuttaa ihan hirveästi ja sitten mun suutani ronkittiin, mutta en jaksanut laittaa yhtään hanttiin, kun mua vaan väsytti niin kovasti, etten meinannut jaloillani pysyä. Mutta tehtiin siellä muillekin hepoille samoin, ehdin siinä omaa vuoroani odottaessani kuulemaan vaikka mitä.
Tällä kertaa mä en ehtinyt siellä kunnolla vielä virkistymään, vaan me matkustettiin takaisin kotiin, vaikka olin vielä vähän tokkurassa. Kotona sitten omassa karsinassa vasta virkistyin, mutta sain olla kuitenkin koko illan sitten sisällä.

Ja nyt onkin jo täysi talvi! Minusta on aika kivaa juoksennella välillä lumessa. :D

Välillä paistaa onneksi vähän aurinkokin ja paistattelen.

Ajelullakin ollaan käyty. Välillä on ollut tosi liukasta enkä ole päässyt kunnolla revittelemään. Mutta tässä yks kerta pääsin! Silloin oli satanut lunta ja tie ei ollut yhtään liukas. Silloin mulla oli vähän enempi lastia kärryssä, kun Emännän kummityttökin oli taas pitkästä aikaa mua katsomassa. Ja mentiin ihan pimeällä, mutta se ei mua haitannut kun kärryissä on valotkin. Minähän päästelin sitten oikeen laukkaa niin paljon kuin jaloistani pääsin! Oli se hienoa menoa! Se tyttö katsoi mittarista, että mun nopeus oli 28 km tunnissa! Sillä vauhdilla pääsisinkin pitkälle, mutta enhän minä kokonaista tuntia jaksaisi! Mutta tuollainen pyräys on kiva aina silloin tällöin ottaa, vetristyy lihakset mukavasti.

Kyllähän mä tosin spurttailen välillä tarhassakin, mutta se on vähän erilaista, kun ei ole niin pitkää suoraa kuin tiellä. Tarhassa menen vaan ympyröitä ja kahdeksikkoja ja Emäntä saa ihailla miten hienosti osaan vaihtaa laukan kun vaihdan suuntaa. :D

Mainos!

2010-11-01T20:22:00.005+02:00

Haa! Tämä on mainos! Äänestäkää mua! :D
Pääsin siis taas mukaan Villivarsan Vuoden hevonen 2010 -äänestykseen. Kuvani on uusimmassa numerossa, eli nro 11/10. Kannattaa äänestää, koska äänestäjätkin voivat voittaa palkintoja!
Tässä näkyy se mun kuva ja esittelytekstini. Kuvan voi klikata suuremmaksi.

Ja tässä ohjeet miten voi äänestää, tämänkin saa klikkaamalla suuremmaksi.

Äänestää voi siis sähköpostilla osoitteeseen villivarsa@otavamedia.fi, otsikoksi "Vuoden hevonen 2010" ja mainitse suosikkisi nimi, oma nimesi ja osoitteesi. Äänestysaikaa on 30.11. saakka.

Lunta!

2010-10-28T19:19:00.005+03:00

Yks aamu kun menin tallista ulos, oli maa ihan valkoinen! Ei vielä illalla ollut, mutta yön aikana oli satanut paaaaljon lunta!
Ja sinä päivänä me käytiin Emännän kanssa ajelulla. Mentiin vaan kylätien yli, niin mun ei tarvinnut siinä kivikossa pitkästi mennä. Metsätiellä ei oo kiviä, mutta lunta oli!

Siellä tuli vastaan yks koirakin, oon sen ennenkin nähnyt. En tiedä mitä sillä liikkuu päässä, kun se on aina niin vihainen mulle? Enhän minä kiltti poni sille mitään tekeisi. Onneksi sen omistaja pitää siitä aina tiukasti kiinni, niin ettei se tule mun kimppuun. Huh.
Ja näin mä toisenkin kummallisuuden. Tai ei se sitten ollu mikään kummallinen, kun näin sen kunnolla, ihan ihminenhän se oli. Mutta kun se tuli takaapäin, niin kuulosti omituiselta, sillä oli kepit käsissä jotka piti ääntä: "töks! töks! töks! töks!" Minä olisin pitänyt parempana, että oltais heti sujahdettu kauas, mutta Emäntä pakotti mut kävelemään niin kauan että se ehti meidän ohi.

Minä jo luulin, että pääsen leikkimään sitä kivaa ohitusleikkiä! Mutta ei, vain yhden kerran pääsin sen ohittamaan, sitten ravasin kauas siitä. Käytiin kääntymässä tien päässä ja kun tultiin takaisin, se tuli meitä vastaan.
Ja tässä tullaan jo kotiinpäin.

Valjakkoponi

2010-10-20T15:22:00.004+03:00

Minä! Joo!
Harmi kun ei tullut kuvia, mutta kerron kuitenkin. Käytiin Emännän kanssa sellaisella kurssilla, jossa opeteltiin ensiksi ohjasajoa ja sitten valjakkoajoa.
Siellä oli muitakin poneja ja se paikka oli mulle ihan uusi. Maneesissa se oli, mutta se oli kummallinen maneesi, kun seinät ja katto lepatti ja läpätti kun ulkona oli kova tuuli. Ja musta itsestänikin tuntui välillä, että voisin lähteä lentoon!
No mutta ensiksi oli sitä ohjasajoa, olenhan mä sitä joskus Emännän kanssa kokeillut. Siinä ei käytetä kärryjä, vaan Emäntä kävelee mun perässä ja ohjaa ihan kuin olisin kärryjen edessä. Niin me siellä mentiin ympäri maneesia ja sitten lopuksi mun piti myös mennä ympyrää Emännän ympärillä. Ja sitten tuli se toinen kurssin opettaja ohjiin kiinni ja voi! Sehän laittoi muhun raipalla vauhtia! Eikä Emäntä auttanut mua ollenkaan, vaikka yritin että olisin päässyt sen viereen turvaan. Mutta sitten kun tajusin, että ne tahtoo mun vaan juoksevan siinä ympyrällä, niin sain kehuja.
Se valjakkoajo-osuus olikin helpompi. Olenhan mä Emännän kanssa paljon ajanut. Mutta jotain siinäkin oli erilaista, tuntui että Emäntä piti ohjia jotenkin eri tavalla kuin yleensä. Ja mun piti lähteä ravaamaan ihan heti kun Emäntä pyysi, jos en lähtenyt, niin sain muistutuksen raipan olemassaolosta. Mutta nopeastihan mä senkin hoksasin ja opin ja sain taas kehuja.
Oikein harmittaa, kun ei nyt sitten ole kuvia sieltä. Siellä oli siis muitakin poneja ja oli Bonnie ja Almakin. Mä tapaan niitä nyt ihan vähän väliä. :D

Nyt tuo kylätie, jossa ollaan ajeltu, on ihan kamala, siinä on isoja teräviä kiviä, eikä me mennä sinne enää ajamaan. Mutta käytiin sitten kyläilemässä ja ajamassa siellä tutulla tallilla. Isoilla hepoilla oli ratsastajat selässä siinä kentällä, mutta me mentiin Emännän kanssa ajelemaan pellolle. Ja minäpä annoinkin Emännälle kyytiä! Oli hienoa mennä oikein laukkaa siinä pellolla, se oli aika erilaista kuin laukata tuolla tiellä.
Siitäkään ei vaan kuvia tullut. Mutta tässä teille yksi ajokuva kuitenkin, jonka Isäntä otti kun oltiin yhdessä lenkillä. Tällä haluan muistuttaa taas tosi tärkeästä asiasta: Muistakaa heijastimet!!!

Eilen illalla Emäntä taas tyrkkäsi mun suuhuni sitä kauheaa mönjää! Matolääkettä! Hyi että se voi olla pahaa. Siis tämä lääke oli sitä tosi pahaa, sitä sain edelliselläkin kerralla. Mutta sitä ennen olen saanut vähän vähemmän pahoja, vaikka ei ne hyviä ole mitkään olleet. Tuon tosi pahan jälkeen ei maistu mikään ruoka, menee aikaa ennen kuin sen maun saa suusta pois.

Näytillä taas

2010-10-08T10:30:00.005+03:00

Eipä oo Emäntä ehtinyt mun juttuja kirjoittamaan, vaikka mulla olis ollut kerrottavaa jo monen monta päivää sitten!
Mä kävin taas yhdessä näyttelyssä. Edellisenä päivänä satoi, eikä mua pesty ollenkaan niinku yleensä aina näyttelyä edeltävänä päivänä pestään. Nyt vaan harjattiin kovasti, ja onhan minussa nyt harjaamista, kun talvikarvaa olen kasvatellut.
Aika kauan sitten matkustettiin ja tultiin paikalle jossa olikin jo monta ponia. Nyt mä pääsinkin ihan sellaiseen pikkuponisarjaan, ei ollut niitä isompia ollenkaan siinä. Ja tyttöjä oltiin kaikki. Olihan siellä pari tuttuakin ponia.
Emäntä oli joten kauhean tohkeissaan, sanoi että eksyttiin matkalla ja siksi ei ollut kauheasti aikaa kiillotella mua enää siellä näyttelypaikalla. Mullakin oli sitten vähän kierrokset päällä ja Emäntä antoi mun juosta ympärillään.

Sitten käytiin siellä kehässä kävelemässä kierros ja sitten mentiin odottelemaan. Sitä odottelua kestikin, mun vuoro oli vasta viimeksi. Meitä oli yhteensä 8 ponia siinä sarjassa.
Kun oli mun vuoro käydä kehässä, minä käyttäydyin Emännän mielestä todella hienosti. Emäntä kehui kovasti.

Lopuksi meidät sitten laitettiin palkitsemisriviin ja minä sain hienon rusetin, tulin neljänneksi.

Muita luokkia me ei jääty enää katsomaan, vaan vähän poseerasin kun Isäntä valokuvasi ja sitten lähdettiin takaisin kotiin. Mutta ennen kotimatkaa mä sain juotavakseni sitä omppumehua sangosta ja nyt joinkin hyvällä halulla!

Pari päivää näyttelyn jälkeen Emäntä tuli kertomaan mulle oikein kivan jutun! Siellä ihan näyttelyn lopussa oli jaettu erikoispalkintoja ja tuomari oli antanut mulle erikoismaininnan siitä, että olin "Päivän tyylikkäin". :D Kuulostaa hienolta! Ja kyllä minä tyylikkääksi oloni tunsinkin niissä valkoisissa suitsissa, valkoinen rusetti hännässäni ja kimalletta jouhissani.

Mehuttelua

2010-09-19T20:15:00.003+03:00

Heh, ettepä arvaa mitä mä olen saanut juodakseni muutaman kerran?
Omenamehua!
Tai oikeastaan se on vaan vettä, johon on lisätty vähän mehua, mutta se maistuu hyvältä!
Emäntä kun sanoi, että mun pitäis opetella juomaan sangosta, niin olis hyvä tankata näyttelyreissuillakin. Kun en oo halunnu juoda sangosta, se on ollu jotenkin kummallista. Kotona on vesikuppi ja tarhassa iso sanko, mutta pikkusangosta en ole juonut. Mutta nyt juon, kun siinä on tarpeeksi hyvää juotavaa! :D

Mutta muuten mua on pidetty nälkäkuurilla aina vaan! Kauheeta kun ei saa kunnolla syödäkseen! Oon yrittänyt sitten keksiä itse ratkaisuja tähän ruokaongelmaan. Yksi niistä onnistuu aina aamuisin, kun menen tarhaan ja vuohien karsinan luukku on auki, niin työnnän pääni siitä luukusta ja kerään suuhuni kaikki heinänkorret mihin vaan yletyn. Vuohet on hirveitä tuhlaajia, ne jättää vaikka miten paljon heinää maahan! Ihmeellisiä elukoita!

Nyt on käyty taas Emännän kanssa kärryttelemässäkin pari kertaa, ihan lyhyitä lenkkejä vaan. Lenkeilläkin yritän kovasti saada jotain syötävää suuhuni, mutta Emäntä aina rääkäisee pahasti kun yritän ja patistaa mua vaan eteenpäin jos meinaan pysähtyä. Olen kyllä aika hyvä nappaamaan ohimennen vauhdissa syötävää suuhuni. Mutta Emäntä on huomannut senkin, eikä päästä mua pensaiden lähelle. :(
Yhden hyvän konstin tarhassa olen keksinyt! Verkkoaita on yhdestä kohtaa vähän löysä, ja kun kävelen sitä alareunaa vasten, se painuu maahan ja pääsen syömään siinä ulkopuolella kasvavaa heinää!
Voi kunpa mä osaisinkin hypätä yhtä korkealle kuin Pinja-vuohi. Se on kuin vieteri, se vaan pomppaa doing tarhan aidan yli. Se syö siellä ulkopuolella mahansa täyteen ja sitten hyppää takaisin. Eikä Emäntä taida huomata mitään! Voi kunpa minäkin osaisin tehdä niin!

Emäntä sovitti taas mulle uusia suitsia, tällä kertaa ihan valkoiset. Mitäs tykkäätte? Mä luulisin, että näiden kanssa sopii oikein hyvin se valkoinen häntärusetti, joka on ollutkin mulla joskus näyttelyissä.

Talliin tuli eilen uudet valot! Ne jäävät palamaan hetkeksi sen jälkeen kun Emäntä lähtiessään sammuttaa oikeat valot ja nuo palavat sen aikaa, että saadaan syötyä iltaheinät ja sitten kun aletaan nukkumaan, ne sammuvat. Ihan kivat valot nämä on, tuollaiset värikkäät. Ne entiset jotka oli viime talven ikkunassa, on otettu pois.

Pilkullisten näyttelyssä

2010-09-10T16:00:00.011+03:00

Se tärkeä näyttely sitten oli ja meni. Siitä ei kuulemma sitten tullutkaan niin tärkeä, vaikka kaikki luultiin niin. Minä kyllä käyttäydyin ihan parhaani mukaan, mutta jostain syystä jota minä en oikein ymmärrä, en sitten saanutkaan sieltä virallista arvostelua.
Mutta mielenkiintoista siellä oli! Meitä oli aika vähän siellä paikalla ja melkein kaikki olivat mun sukulaisia. Kaikilla sukulaisilla oli pilkkuja, vain minä ainut yksivärinen. Paitsi oli sitten velipuolen pojan äiti kanssa yksivärinen, mutta se oli eri rotuinenkin.
Mutta tässä kuvia ja tunnelmaa! Ensiksi piti kävellä ja juosta ulkona kovalla alustalla.

Sitten käytiin valokuvattavana ja piti seisoa nätisti paikallaan.

Välillä käytiin siellä lähellä olleessa tallissa ja siellä mua mittailtiin ja otettiin sellaisella laitteella se numero tuolta kaulan sisältä, joka kertoo sen että minä olen se poni joka mun passissa sanotaan olevan. Korkeudekseni mitattiin 92 senttiä! :D Iskä oli muuten 94 senttiä ja pikkuveli Masa 101 cm.

Mä sain esittää siellä myös poniagilityä! Oli aika hieno kun kaikki vaan kattoi mua ja siinä lopussa kun seisoin korokkeen päällä, mulle taputettiin ja otettin kuvia! :D

Ja tässä niitä mun sukulaisia. Ensiksi tietysti Pikseli-iskä!

Ja Masa on mun täyspikkuveli, oli kiva tavata ensimmäistä kertaa! Masa on mua 2 vuotta nuorempi, äidin ensimmäinen Suomessa syntynyt varsa.

Rokki on pikkuvelipuoleni, Rokki syntyi silloin kun mä olin 1-vuotias.

Pikku-Ukko on kanssa mun velipuoleni, ja on saman ikäinen kuin minä. Me matkustettiin silloin yhdessä sieltä Tanskasta Suomeen. Ukko ja Rokki ovat täysveljeksiä. Niiden äiti on korkeampi kuin mun äiti ja siksi noi veljet onkin paljon minusta isompia.

Pikku-Ukosta on tullut jo iskä, tämä on siis veljenpoikani Allu.

Kaikki ylläolevat kuvat otti Tuulia N.

Tässä vielä Krista Keski-Heikkilän ottamia kuvia. Tässä mä odottelen näyttelypäivän aamuna edustusloimeeni pukeutuneena.

Nuo tuomarit oli ihan sieltä mun syntymämaastani Tanskasta asti.

Ja tässä oli se päivän paras hetki, kun agilitynäytöksen lopuksi yleisö taputti mulle! :D

Se näyttelypäivä oli kyllä tosi pitkä, piti odotella joka välissä. Sen mun agilitynäytöksen jälkeen piti taas odotella ja sitten mä menin uudestaan sinne maneesiin. Ne tuomarit katsoi mua taas, sitten käveltiin ja ravattiin Emännän kanssa. Ja sitten oli kumma juttu, mitä ei oo tapahtunut missään näyttelyssä ennen. Mut päästettiin irti! Mä sain juoksennella siellä maneesissa pitkin poikin, ihan niinkun mua huvitti. Mutta piehtaroimaan en saanut mennä. Sitten mut otettiin kiinni ja mentiin taas ulos odottelemaan. Ja sitä odottelemista tosiaan kesti! En saanut edes syötyä ruohoa kunnolla, kun oli koko ajan kuolaimet suussa.
Lopulta mentiin sitten ihan kaikki ponit yhtä aikaa sinne maneesiin ja meille sanottiin arvostelut. Mun arvosanaksi tuli 7. Emäntä sanoi, että jos näyttely olis menny niinkuin alunperin piti mennäkin, niin olisin päässyt sillä arvosanalla kantakirjaan. En mä tiedä mitä se sellainen kirja tarkoittaa, mutta jotenkin hienolta se kuulostaa.

Mähän olin ollu laihdutuskuurilla jo yli kaksi viikkoa ennen sitä näyttelyä. Silti ne tuomarit sanoi, että mä olin liian pullea! Mutta Emäntä oli luvannu mulle jo aikaisemmin, että sen näyttelyn jälkeen pääsen sitten taas laitumelle. Ja niin pääsinkin! Heti kotiin tultuani. Ja seuraavalla viikolla aina iltaisin. Mutta sitten Emäntä totesi, että nyt riittää. No olihan mun maha vähän taas pullistunut... Ja nyt en oo päässyt enää laitumelle ollenkaan, tarhassa vain olen kaikki päivät. Mutta lomaillut olen, ei olla kärrytelty nyt kolmeen viikkoon! Talutuslenkillä on käyty kyllä muutaman kerran. Sekin on ihan mukavaa vaihteeksi, alkoi vähän se kärryjen vetäminen jo tympimään.

Ja taas näytillä

2010-08-27T08:17:00.008+03:00

Nyt olin sitten toisessa näyttelyssä, ja vielä on jäljellä yksi.
Tämä missä nyt olin, oli ihan uusi paikka mulle. Matka ei kestänyt kovin kauaa. Mä sain päähäni ne uudet hienon väriset suitset ja monet ihmiset kävivät mua rapsuttelemassa siellä. Sain aika kivasti katsottua paikkoja siellä, kun käveltiin ympäriinsä kun odotettiin meidän vuoroa.
Ja päästiin kävelemään siellä maneesissakin jo ennen meidän vuoroa, siellä oli yhtä aikaa se yks tuttu iso poikakin. Mutta ei meitä päästetty oikein lähelle toisiamme.
Emäntä sanoi, että mä käyttäydyin siellä oikein nätisti. Mutta tällä kertaa se mun parina ollut poni oli vaan hienompi, ja se sai punaisen rusetin ja mä tuollaisen sini-vihreän.
Tässä kuvia!

Kuvat: Mervi Mäki-neste

Kuvat: Tuulia N. http://valokuvia.viuhka.fi

Kuvat: Aino Ruohola http://ainoruohola.kuvat.fi/kuvat

Kuva: Meeri Koski http://meerin.kuvat.fi/kuvat/2010/2010-08-22/

Sitten kun oltiin tultu jo tuolta näyttelystä kotiin ja olin hetken tarhaillut, tuli Emäntä antamaan mulle paaaljon porkkananpaloja! Ja kertoi että olin voittanut yleisön suosikkiponi -äänestyksen! Sain siitä ison hienon rusetin! Mutta parasta oli kuitenkin ne porkkanat! :D

Eilen Emäntä kertoi mulle aika huikean uutisen. Mä oon aina luullut, että mulla on iskän puolelta sisaruspuolia ehkä jotain kymmeniä. Mutta nyt kuulinkin, että iskän entisessä kotimaassa Iso-Britanniassa mulla on yli 100 sisaruspuolta! Ajatelkaa! Niin paljon poneja, en osaisi edes laskea niin moneen. Kylläpäs mä kuulunkin iiiiisoon sukuun!

Näyttelyssä

2010-08-21T17:54:00.009+03:00

Käytiinpä taas näyttelyssä! Sinne oli tosi pitkä matka, en oo matkustanutkaan niin pitkästi vielä koskaan. Tai no tietysti silloin vauvana, kun tulin sieltä syntymämaastani Tanskasta tänne Suomeen, mutta silloin mä olin niin pieni, että en muista siitä oikein mitään.
Mutta nyt siis matkustin trailerissa ja luulin pari kertaa, että tultiin jo perille, kun pysähdyttiin. Mutta Emäntä vaan avasi trailerin yläluukin hetkeksi ja odottelin siellä trailerissa, sitten luukku laitettiin takaisin kiinni ja jatkettiin matkaa.
Lopulta tultiin perille ja siellä oli muitakin heppoja. Mut laitettiin tuollaiseen katokseen kiinni. Se tais olla ravirata, koska samanlaiset katokset oli sielläkin, missä kävin kärryttelemässä ja josta kerroin viimeksi.

Emäntä puunasi mua, ja sitten käytiin vähän katselemassa paikkoja. Voi että olis ollut ihanaa nurmikkoa syötäväksi, mutta en vaan päässyt! Mulla olikin hirvee nälkä, tiesittekös että Emäntä on pitäny mua laihdutuskuurilla! En oo päässyt ollenkaan laitumelle, tarhassa vaan pitänyt olla.

Siellä oli paljon muitakin heppoja, yksi mun kokoinen ihan valkoinen ponikin!

Sitten oli meidän vuoro mennä sinne arvosteltavaksi. Ja ne tuomarit katseli mua.

Mutta sitten mä päätin, että koska se oli show, niin minäpäs pidän kunnon näytöksen! Siinä oli yks kukkakin jonka siinä huomasin, mutta en ehtinyt saada siitä mitään suuhuni, kun Emäntä nykäisi mut pois.

Sitten käytiin taas kävelemässä siellä ympäriinsä ja hetken päästä mentiin uudestaan sen tuomarin luo ja se laittoi mulle tosi ison rusetin!

Se rusetti oli niin iso, että ei mulla oo koskaan ollut noin isoa! Nauhatkin ylettyi ihan suuhun asti.

Sitten koitti ihan paras juttu! Emäntä otti suitset multa pois ja sain päälleni viilentävän märän pyyhkeen ja pääsin vihdoin syömään sitä ihanaa mehevää ruohoa!

Nuo kaikki ylläolevat kuvat otti Isäntä.

Tässä vielä muutama muiden ottama kuva.

Kuva: Kaisa Rautio

Kuva: Kaisa Rautio

Kuva: Tarja Kivirinta

Kuva: Mia Mäki-Maunus

Niin sitten lopulta me päästiin lähtemään sieltä kotiin ja kotimatka kesti melkein yhtä kauan kuin menomatkakin, vaikka silloin ei pysähdytty kuin kerran.
Sieltä tuli sitten mun arvostelukin myöhemmin, siinä lukee näin: Hyvä ponityyppi. Kaunis ja ilmeikäs pää. Hieman lyhyt lautanen, pitkä ja pysty lapa. Jaloissa saisi olla enemmän luustoa. Lihaksikas ja pyöreä runko. Ulkokierteiset jalat. Kevyt, mutta hermostunut. Tempperamenttinen. Ei lasten käsiteltävissä.

Mutta on tässä riittänyt toimintaa näyttelyn jälkeenkin. Heti seuraavana päivänä mulle sovitettiin uutta satulaa. Tuo oli aika omituinen, tosi kevyt. Ja sitten se yks tyttö tuli ja ratsasti mulla mun tarhassa! En oo ennen tarhassa ollutkaan ratsastaja selässä. Se oli aika hassua ja vuohetkin oli ihan ihmeissään.

Ja seuraavana päivänä tuli yks mies mun kavioita vuolemaan. Kyllä mä sen muistan, se kävi viime kesänäkin pari kertaa. Yleensä Emäntä vuolee mun kaviot, mutta tuo mies kuulemma osaa tehdä sen paljon paremmin. Nyt on se yks tärkeä näyttely tulossa, joten nyt pitää sitten olla oikein hienot kaviotkin.

Ja tänään Emäntä sovitti mulle uusia suitsia! Eikös oo makean väriset! Nämä on ihan mua varten tehdyt, ei oo kenelläkään muulla samanlaisia.

Toimintaviikko

2010-08-08T14:53:00.008+03:00

Onpas mulla ollut taas toimintaa! Tässä yks ilta mentiin Emännän kanssa kärryttelemään. Ihmettelin jo lähtiessä, että ihanko totta sateella pitää lähteä. Kun siinä valjaita laittaessa alkoi satamaan. Niin vaan mentiin ja matkalla alkoi sataa vielä lujempaa. Emäntä oli hölmö, eikä kääntynyt takaisin, vaan aina vaan kotoa poispäin mua ohjasi. Oltiin molemmat ihan märkiä. Sitten viimein Emäntä ohjasi mut kääntymään ja tulinkin kiireen vilkkaa takaisin kotiin. Onneksi pääsin sitten karsinaan kuivattelemaan. Mä en tykkää sateesta yhtään. Vaikka joskus on kyllä pakko, jos on kauhee nälkä ja ruokaa vaan laitumella. Muuten mä oon aina sateella katoksen alla, se on kiva paikka.

Sitten mä yks päivä kävin taas valmennuksessa, se olikin jo tuttu juttu viime kerralta. Se sama tyttö tuli mun selkääni ja mä kannoin sitä siellä kentällä ilman taluttajaa. Ja nyt sain mennä jo ihan raviakin!

Kerran kyllä meinasi käydä hassusti, kun mä vähän peräpäätä siinä heitin, niin kuin mulla on tapana ja se tyttö kiljaisi ja kävi jotenkin omituisesti mun kaulalla, mutta meni sitten takaisin paikalleen satulaan.

Yhden päivän ehdin olla välissä ihan kotosalla, mutta sitten matkustettiin taas. Sekin oli ennestään tuttu paikka ja siellä tuttu poni. Mentiin nimittäin sinne raviradalle taas ja siellä oli Bonnie ja sen Emäntä.

Ajettiin taas sellainen lenkki ensiksi ja oli ihan kiva nähdä muitakin maisemia kuin vaan nämä kotinurkat. Siinä vieressä meni myös jokin kummallisuus joka piti kovaa ääntä ja mä vähän säikyin, mutta ihan vähän vaan. Emäntä sanoi, että se oli juna! Ei meillä täällä kotona sellaisia mene.

Sen jälkeen me mentiin sinne ihan raviradalle ja siellä päästelinkin kunnolla laukkaa. Bonnie ravaa niin kovaa, että en mä pysy sen vauhdissa ravissa, vaan mun pitää laukata.
Ja siellä radan keskellä oli isoja heppoja! Niillä oli siellä laidun! Piti vähän niitäkin pysähtyä välillä katselemaan.

Emäntä on käynyt nyt vähän väliä tuolla mun laitumen vieressä olevan pellon päässä. Siellä kasvaa jotain, joka näyttää ainakin mun laitumelta päin katsoen tosi herkulliselta. En vaan ole päässyt maistelemaan, kun on tuo aita välissä. Emäntä sanoi, että mun kakka on tosi hyvää kasvualustaa! :D

Synttärit

2010-07-30T11:42:00.006+03:00

Mulla oli sitten synttärit keskiviikkona. Mutta Emäntä unohti ne! Enkä minäkään muistanut, kun mulla ei ole kalenteria ja yleensä Emäntä huolehtii tuollaiset asiat.
Mutta ei se mitään, oikeastaan sain juhlia sitten kahtena päivänä. Nimittäin silloin synttäripäivänä pääsin taas käymään tallilla ja järvessä! Tapasin siellä taas yhden ison ponipojan, joka on ihan ihastunut minuun. Me pidettiin vähän hauskaa siellä kentällä. Emäntä talutti mua ja sitä poitsua talutettiin myös. Me käveltiin ja vähän juoksenneltiin ja piehtaroitiin! :D Oli kivaa! Mä piehtaroin ensiksi ja sitten se poitsukin heti sen jälkeen kävi maassa. Se teki vaan sellaisia pikapyrähdyksiä, ei tainnu ehtiä kunnolla edes nauttia hommasta. Ja kyllä mä välillä vähän pössöttelinkin, koikkelehdin niin että Emännällä oli pysymistä narun perässä. :D
Ja uimassa käytiin siis myös! Mutta nyt me mentiin sinne ihan kahdestaan vaan Emännän kanssa. Tällä kertaa en kunnolla uinut, vaan lilluttelin vaan siellä vedessä ja Emäntä pesi musta pois niitä piehtaroidessa tulleita hiekkoja. Kuviakaan sieltä ei tullut, kun ei ollut ketään kuvaamassa.

Eilen sitten Emäntä vasta muisti, että mulla olis ollut synttäri. Ja sain lahjaksi porkkanoita!

Mutta arvatkaa mitä tekivät mun kuttukaverit! Tulivat osingolle ja työnsivät mut ihan pois kupilta. Törkeetä!

Onneksi Emäntä puuttui asiaan ja otti kupin käteensä ja antoi siitä mulle ja ajoi samalla vuohia pois.

Sitten tuli vielä Isäntäkin ja antoi leivänpalasia, minä pidin siinä vaiheessa varani, että saan varmasti oman osani!

Niin mullahan se synttäripäivä ei ole ihan oikea synttäripäivä, vaan se on se päivä kun minusta tuli Emännän oma poni. Siitä tuli nyt kolme vuotta ja minä olen nyt neljävuotias. Kylläpä aika kuluu nopeasti!

On mulla ollut kaikenlaista toimintaa tässä muutenkin. Yks ilta kävi yksi tyttö ohjastamassa mua kärryiltä. Sama tyttö joka kävi ajamassa viime vuonnakin kerran. Emäntä käveli välillä vieressä ja välillä istui kärryyn. Mä olen jo niin iso tyttö, että jaksan jonkin matkaa vetää ihan kahtakin ihmistä kärryissä.
Yks ilta kävi kaksi vähän pienempää tyttöä, toinen niistä oli se Emännän kummityttö, toista en ollut ennen nähnytkään. Ne molemmat sitten ratsasti mulla. Ensiksi mentiin pellolla ja Emäntä talutti. Sitten mentiin pyöröaitaukseen ja siellä mun piti mennä ilman talutusta. Mutta minähän opin sen jo!

Yksi ajoreissu oli erikoinen. Mentiin alkumatkasta ihan tuttua reittiä, mutta sitten mä haistoin jotain erikoista. Haistoin jonkin toisen eläimen, ja se alkoi vähän pelottaa mua. Pysähdyin ja yritin kääntyä takaisin, mutta Emäntä vaan pakotti eteenpäin. Minä en ymmärrä, miten Emäntä ei tajua tuollaisia asioita!? Eikö ihmisillä ole hajuaistia ollenkaan? No sitten kun pääsin hetken matkaa eteenpäin, Emäntäkin sen tajusi. Siinä tiellä oli omituisia jälkiä, ne näytti vähän samalta kuin vuohien jäljet. Mutta ei kuttutytöt ole siellä asti käyneet. Emäntä sanoi, että siitä oli mennyt peura tai kauris ihan hetki aikaisemmin! En tiedä yhtään, millainen eläin se oikein on.

Ratsuvalmennusta

2010-07-18T19:45:00.008+03:00

Hip hei! Nyt minä olen käynyt elämäni ensimmäisessä ratsuvalmennuksessa. Mentiin Emännän kanssa sinne tallille taas. Siellä oli muuten yksi aivan hurmaava poitsu ja mä pääsin sen viereiseen karsinaan hetkeksi aikaa.
Kävin myös kävelemässä ulkona, välillä talutti Emäntä ja välillä tytöt ja sitten myös se valmentaja-nainen. Se ei antanut mun syödä, vaan mun piti kävellä sen vierellä ja pysähtyä kun se pysähtyi. Nopeastihan minä hoksasin, mitä se haluaa.
Sitten Emäntäkin talutti mua samalla tavalla ja kehui välillä, miten hienosti osasin pysähtyä oikeaan aikaan.
Sitten minut satuloitiin ja menin sinne kentälle ja selkääni nousi se sama tyttö, joka on mulla kerran ennenkin käynyt ratsastamassa. Se valmentaja sitten talutti mua ja neuvoi tyttöä. Sitten yhtäkkiä se nainen katosi mun viereltä ja minäkin pysähdyin sitten paikoilleni. Olipas se outo tilanne! Mutta sitten se tyttö pakotti minut liikkeelle ja minäkin huomasin, että voihan sitä liikkua, vaikkei kukaan kuljekaan vieressä. Tuntui vain niin hassulta, että pitikin mennä sen selässä olevan ratsastajan mukaan, eikä vieressä kulkevan taluttajan!

Menin sitten ihan kahdestaan sen ratsastajan kanssa jonkin aikaa siellä kentällä. Sitten tyttö pyysi mua pysähtymään ja nousi satulasta ja sain kehuja. Semmoinen oli ensimmäinen oikea oppituntini. Saas nähdä tuleeko näitä lisää.

Edellisenä iltana ennen tuota valmennusta sattui erikoinen juttu. Emäntä valjasti mut ja luulin että lähdetään ajelulle. Mutta sitten kun Emäntä otti kärryt, niissä olikin rengas ihan tyhjä. Se oli ihan rikki. Niin Emäntä purki multa valjaat pois, mutta jätti osan päälle ja mentiinkin tuonne pellolle kävelemään, niin että Emäntä vaan käveli mun perässä ja ohjasi sieltä. Sen homman nimi on ohjasajo. Se oli aika omituista, kun ei ollutkaan kärryjä vedettävänä, mutta muuten olo oli ihan kuin kärryjen edessä. Kierreltiin sitten tuolla pellolla ees taas ja ympäri.

Ja sitten pari päivää sen jälkeen mä opin taas jotain uutta. Mutta se tapahtui kärryjen edessä, Isäntä varmaan korjasi sen kärryjen renkaan siinä välissä. Käytiin siis kärryttelemässä siellä yhdellä tiellä, missä on tosi kiva ravata. Kun ravasin siellä, niin Emäntä usutti mua vaan lisää ja vihdoin minä hoksasin, mitä se haluaa. Vaihdoin ravista laukaksi, ja kylläpä Emäntä kehui! Niin kävi useamman kerran sen lenkin aikana, ja nyt minä tajusin, että Emäntä voi pyytää mua paitsi ravaamaan, myös laukkaamaan.

Virtahepo?

2010-07-12T18:54:00.011+03:00

Hah haa, ei vaan järvihepo! Minä! Kävin siis elämäni ekan kerran uimassa! Olipas se mukava kokemus helteisenä päivänä. Kävisin vaikka joka päivä, jos vaan Emäntä veis.

Matkustin siis trailerilla sinne tallille jossa on ennenkin käyty. Vähän sain siellä ensiksi pihalla käveleskellä ja katsella ja syödä ruohoa. Sitten piti mennä joksikin aikaa karsinaan, jossa onneksi oli syötävää ja vettäkin sain. Sitten kuulin kun isoja heppoja tuotiin talliin, vaan enhän mä sieltä korkeasta karsinasta mitään nähnyt. Mutta pääsin sitten tutustumaan niihin siihen tallikäytävälle. Ja sitten me mentiin kaikki ulos ja tyttöjä meni ratsastamaan niillä hepoilla. Mun selkään ei tullut ketään ja vaikka olis tullutkin, niin eipä siellä olisi pysynyt! Mä olin niiiin intoa täynnä, että oli ihan pakko heittää vähän peräpäätä ja sitten vielä ihan juosta Emännän ympärillä, kun ne muut hepat meni jo kaukana.
Emäntä oli kyllä mulle puhunut uimisesta, mutta enhän mä tiennyt mitä se on, kun en ollut ennen käynyt. Mutta kun arvasin, että jotain kivaa se on, niin en malttanut odottaa! Niin me sitten kuitenkin mentiin sen pellon poikki ja tultiin sinne järven rantaan ja siellä oli jo pari heppaa vedessä ja minäkin sitten menin. Emäntä meni edellä ja näytti, että sinne on ihan turvallista mennä. Ja kun päästiin pidemmälle, niin minäpä kokeilin uimistakin ja osasin! Oli kiva vähän purskutella sitä vettä suussakin ja tykkäsin vaan seisoskella ja katsoa kun ne toiset meni sinne tosi syvälle. Lopulta sieltä vedestä oli sitten kuitenkin noustava pois. Sitten käveltiin takaisin tallille ja jonkin aikaa karsinassa lepäiltyäni lähdettiin kotimatkalle.
Kotimatka olikin vähän erilainen, kun Emäntä jätti tällä kertaa sen trailerin yläluukun takaa auki. Oli ihan hassua, kun aurinko paistoi siitä sisään ja kuulin kaikki äänet niin hyvin.

Mutta on täällä tapahtunut muutakin.
Emännän kummityttö kävi taas, ja ratsastikin mulla. Se harjaili ensiksi mua, ja mulle laitettiin taas uusi otsapanta päähän. Ihan nätti tämä on. Emäntä sanoi, että teki tämän yhtä näyttelyä varten, mutta sitä ei kai sitten kuitenkaan laitetakaan sinne. Mutta nyt se oli siis sen ratsastuksen ajan mun otsalla.

Mutta muuten mun otsallani on viime päivät ollut jotain ihan muuta!

Tuollaiset hapsut Emäntä sitten laittoi mulle, ja riimu on ollut nyt koko ajan mulla päässä kun olen ulkona ollut. Välillä noi hapsut kyllä menee ihan hassusti, kun kutittaa ja hinkkaan vähän korvantaustojani. Mutta eipähän enää ole sitä mustanaamiota tullut mun kiusakseni. :D

Tuossa viime viikolla yksi päivä katselin, kun Emäntä ja Isäntä touhusivat tuossa mun laitumen vieressä. Isäntä olikin siinä jo monena päivänä ajanut traktorilla ja sitten tuli Emäntä ajelemaan autolla. Tottahan minä tiedän, mitä ne siinä tekivät. Tietenkin mulle ruokaa! Siis heinää. Isännän traktorin perässä oli metelöivä kone, josta tippui sellaisia isoja heinäpaloja ja Emäntä sitten keräsi niitä siihen auton lavalle ja vei ne latoon. Sain mä vähän niistä maistiaisiakin. Mutta on tuo tuore heinä vaan parempaa, niin kauan kuin sitä vaan riittää mulle syötäväksi.

Nyt on kyllä ollut niin tosi kuumaa, että ei me jakseta vuohien kanssa tehdä mitään. Välillä käydään syömässä laitumella, mutta sitten tullaan katoksen varjoon nukkumaan. Kiva kun saan nukuttua ihan rentona, kun vuohet pitää vahtia.

Emäntä halusi, että kerron vielä yhden tärkeän asian. Mä olen menossa rotunäyttelyyn! Ihan ensimmäistä kertaa! Sinne voi kuulemma tulla ihan kaikki ponit ja hepat, jotka on pilkullisia. Ja tietysti tällaiset niin kuin minä, joiden kuuluisi rotunsa mukaan olla pilkullisia, mutta ei vaan ole. Sen täytyy kyllä olla tosi erikoinen juttu, kun Emäntä puhuu siitä jo nyt, vaikka siihen on vielä pitkä aika.

Laavuretkellä

2010-06-30T15:52:00.004+03:00

Pääsin juhannuksena laavuretkelle! Ihmettelin, että mitäs nyt oikein tapahtuu, kun Emäntä otti ajelulle kärryyn mukaan repun ja mulle laittoi riimun suitsien kanssa yhtä aikaa päähän. Lähdettiin sitten kärryttelemään ja Isäntä kulki kävellen Milan kanssa osan matkaa meidän kanssa. Mentiin samaa reittiä kuin usein ennenkin, mutta sitten ei käännyttykään yhdestä kohtaa takaisin, vaan jatkettiin aina vaan eteenpäin. Vastaan tuli yksi mäki ja siinä Emäntä nousi pois kärryistä. En olisikaan jaksanut sitä vetää, se mäki oli niin jyrkkä. Sitten me lopulta tultiin perille ja Emäntä laittoi mut kiinni kahden puun väliin ja riisui siinä kärryt ja valjaat pois.

Isäntä teki tulen siihen kivien keskelle ja minä tutkin tarkasti joka paikan. Se laavu oli sellainen vähän niinkuin meidän tarhakatos, kolmiseinänen matala rakennus.

Eväsrepunkin kävin tutkimassa, mutta ei ollut edes porkkanaa mulle! Yksi keltainen paksu pötkylä siellä oli, jota arvelin ihan syötäväksi, mutta sitten Emäntä ajoikin mut pois siitä repulta.

Milakin oli mukana ja sille oli kyllä varattu evästä, vaan ei mulle! Kun aikani kerjäsin, niin sainhan mä sentään jotain keksinmurusia. Muuten piti vaan maistella sitten kaikki metsän varpuja.

Mutta olipas siellä hämmästyttävää nähtävää! Laavulta lähti polku lammelle ja käytiin sen rannalla katselemassa. Minä hämmästelin ja kummastelin!

Ja ihmettelin! En ole koskaan ennen tuollaista isoa vettä nähnyt noin läheltä, mutta vielä ihmeellisempää oli, kun siellä veden pinnalla liikkui jotain! Jotain valkoista!

Se oli joutsenperhe!

Sitten kun Emäntä ja Isäntä saivat ne eväänsä syötyä, alettin tehdä lähtöä. Mut valjastettiin taas siinä puiden välissä ja sitten lähdettiin kotimatkalle. Matka tuntui aika pitkältä ja menin vaan vähän ravia ja muuten käyntiä sitten vaan. Matkalla näin yhdessä paikassa lampaita! Ne on vähän niinkuin vuohia, mutta niillä ei ole sarvia eikä partaa ja niiden karva on erilaista. Ne lampaat ei olleet ollenkaan kiinnostuneita minusta, kun niillä tais olla just ruoka-aika.

Muistattekos kun kerroin siitä hyttyshupusta? Silloin kun Emäntä sen ensimmäisen kerran laittoi mun päähäni, niin riisuin sen melkein heti pois, kun se niin kutitti korvantaustaani. No, Emäntä ei tajunnut, että en sitä halua pitää, vaan yritti taas uudestaan. Tällä kertaa laittoi siihen päälle riimun (joka muuten oli ihan poikien värinen). Mutta minä riisuin silti sen hupun sieltä alta. Emäntä kovasti ihmetteli, että miten olen siinä onnistunut. Olenhan minä näppärä tyttö! Mutta ei Emäntä luovuttanut, vaan seuraavana aamuna tuli taas riimun ja hupun kanssa. No sitten se huppu olikin sinä riimussa kiinni ja mun piti sitten ottaa se koko riimukin pois. Ja nyt ei ole enää sitä huppua näkynyt! :D

Mulla on muuten aika ihana kiiltävä kesäkarva nyt! Pääsin nyt vähän aikaisemmin eroon talvikarvasta, kuin mitä viime kesänä.

Juhannusterveiset

2010-06-25T12:08:00.003+03:00

Hyvää juhannusta kaikille!
Nyt onkin kesä parhaimmillaan, kaikki kukat kukkii ja saan syödä niitä mahani täyteen. Emäntä toi tänään mulle herkullisia kukkia, yritti laittaa niitä mun päähäni! Mutta hetihän mä huomasin, että syötäväksi ne oli tarkoitettu ja tiputin ne päästäni ja pistelin suuhuni.
Kyllä on muuten kärpäsiä ja muita ötököitä! Pörräävät mun ympärillä ihan jatkuvasti, vaikka Emäntä joka aamu mut sumuttelee jollain aineella jonka pitäisi pitää ötökät loitolla.

Agilityopena

2010-06-20T18:26:00.007+03:00

Taas mulla on mukavaa kerrottavaa! Mä pääsin agilitykurssin opeksi!
Edellisenä iltana valmistauduttiin melkein niinku näyttelyyn lähtöä; vuoltiin kaviot, ajettiin lenkki ja sitten kylvettiin. Mutta aamulla ei laitettukaan mitään kimalteita ja kun menin traileriin, huomasin että siellä on ne mun agilityesteet.
Sitten matkustettiin jonkin aikaa ja tultiin paikkaan, jossa oli muitakin poneja. Mun piti odottaa trailerissa ensin niin kauan, että ne esteet oli tyhjätty ja sitten Emäntä otti mut ulos ja sain mennä hetkeksi talliin karsinaan.
Siellä mä kovasti mietin, että mitä tuttua siinä paikassa oikein on. Ja lopulta muistin, että mä käväisin siinä tallissa viime kesänäkin, silloin kun mä olin esiintymässä agilitynäytöksessä. Se onkin jännä talli, kun siellä ei ole isoja heppoja ollenkaan, kaikki poneja vaan!
No sitten hetken päästä mentiin ulos kentälle ja sinne tuli monta ponia taluttajineen. Ne oli pikkuisen mua isompia, paitsi yksi oli mua pienempi. Se pienempi oli aika hienon värinen kun siinä oli valkoista ja mustaa.
Mä sain näyttää miten ne esteet mennään ja sen jälkeen ne muut ponit alkoivat harjoittelemaan niitä.

Välillä mäkin harjoittelin, tämä koroke on vielä aika uus juttu mulle. Tai kyllä mä jo osaan siihen nousta, mutta Emäntä tahtois vielä mun tekevän siinä toisella jalallani jotain.

Se paikka oli sellainen hiekkakenttä ja mulla oli jo heti aluksi suunnitelma. Päätin että sitten kun Emäntä keskittyy johonkin muuhun hetkeksi, kokeilen piehtaroida siinä! Ja sitten mä huomasin tilaisuuteni tulleen kun Emäntä juttelin yhden naisen kanssa! Ihan kiva siinä oli vähän rentoutua välillä.

Mä tein tuttavuutta niiden muiden ponienkin kanssa välillä, mutta kaikille tein kyllä ihan selväksi, että eivät pääse mun pomoksi.

Sitten lopuksi kun kaikki oli harjoitelleet tarpeeksi, ne meni kaikki sen agilityradan yksitellen läpi ja me muut katsottiin. Minäkin menin sitten ihan viimeksi, silloin mentiinkin Emännän kanssa vauhdilla!

Lisää niitä kurssin kuvia löytyy täältä.

Muuten mun elämäni on nyt viime päivinä ollut aika tällaista:

Viime yökin oli tuollaista! Yleensähän Emäntä vie mut öiksi talliin ja saan nukkua karsinassa. Mutta eilen Isäntä ja Emäntä puuhasivat tallin tuntumassa kauan aikaa, minä sitten uteliaana päätin lopulta selvittää asian. Menin kurkistamaan tallin takaovesta, siitä josta vuohet kulkevat karsinaansa. Se ovi olikin kokonaan auki ja Emäntä suihkutteli siellä sisällä vettä niin että minäkin sain päälleni suihkauksen! Huh! Taisi siis olla pesuhommat menossa. Ja illalla sitten en päässytkään karsinaan, vaan Emäntä toi mun iltaruuan ja heinätkin ulos. Niin me kuttujen kanssa vietettiin yö tarhan katoksessa ja sitten jo varhain aamulla menin laitumelle syömään. Sitten kyllä aamulla ja päivälläkin vielä väsytti ja makoiltiin koko porukka.

Ponivieras

2010-06-11T19:46:00.003+03:00

Meillä kävi ponivieras! Ihan uusi kaveri, jota en ole ennen tavannut. Mutta sen kanssa tuli ihan tuttu ihminen, se Bonnien Emäntä joka oli mukana silloin kun käytiin ajamassa siellä raviradalla.

Ponityttö on nimeltään Alma ja on minua vuoden nuorempi. Mutta ihan tsäpäkkä pakkaus, ei päästänyt mua tuosta vaan pomoksi.

Sen jälkeen kun oltiin vähän ensiksi tutustuttu pihassa, me mentiin harjoittelemaan agilityä.

Alma vähän pelkäsi joitakin esteitä ja mä yritin näyttää sille, ettei niissä ole mitään pelättävää vaan ne on ihan kivoja juttuja mennä.

Siellä oli yksi ihan uusikin, tällainen koroke jolle piti nousta. Aluksi en meinannut tajuta mitä siinä pitää tehdä, mutta sitten kun Emäntä yhden kerran nosti mun jalan siihen, hoksasin homman idean.

Toi koroke oli vaan vähän liian pieni, mun jalat meinasi mennä siitä yli. Pari päivää tuon jälkeen pihaan ilmestyikin uusi, isompi tuollainen este ja sitä olen nyt aika monta kertaa harjoitellut.

Keinulautakin oli Almalle aluksi vähän pelottava.

Kun oli jonkin aikaa treenattu, pääsin yksikseni pyöröaitaukseen eli piehtarointipaikalle!

Sitten loppuajan kun Alma vielä vähän treenasi, mä sain katsella sieltä pyöröaitauksesta.

Täytyy sanoa, että oli kyllä mukava päivä! Musta olis ihan kiva, jos mulla kävis enempikin vieraita, varsinkin tällaisia oman kokoisiani joiden kanssa voitais mennä tuota agilityä.

Toimintaviikko

2010-06-05T23:49:00.009+03:00

Onpas mulla nyt ollut niin paljon kaikenlaista, etten ole ehtinyt kertomaankaan! Koko viikko kaikenlaista.
Mutta ihan ensiksi kerron taas näyttelyreissusta, siitä on paljon kuviakin!
En oikein osannut odottaakaan mitään näyttelyreissua, kun edellisenä iltana satoi vettä ja mua ei pesty eikä puunattu ollenkaan. Sitten aamulla Emäntä harjaili ja laittoi kimalletta harjaan ja siinä vaiheessa kun trailerikin ajettiin pihaan ja mulle laitettiin kuljetussuojat jalkaan, aloin ymmärtää että lähtö on taas edessä. Mutta minäpä vähän jekutin Emäntää! Pääsin hetkeksi syömään pihaan ruohoa ja siitähän minä lähdin! Juoksin karkuun ja riimukin tippui siinä matkalla. Sain ihan hyvän aikaa syödä heinää tuolla pihamaalla, mutta sitten tuli Isäntäkin minua metsästämään ja annoin lopulta ottaa itseni kiinni.
No sitten matkustettiin ja lopulta saavuttiin sinne näyttelypaikalle. Se olikin sama jossa kävin viime kesänä, muistin pian ne mehevät ruohikot ja voikukat. Siellä oli muita poneja ja heppoja vaikka miten paljon ja mulla oli hyvin aikaa tutustua ja katsella ympärilleni ja sain aika kivasti syötyä niitä voikukkiakin! :D

Sitten kun oltiin aikamme pyöritty siellä, mentiin sinne näyttelyelueen vierelle, sinne tuli yhtä aikaa paljon poneja, jotkut oli vähän isompiakin kuin minä. Siellä piti odotella kauan, mutta ei mulla tullut aika pitkäksi kun oli niin paljon nähtävää.

Lopulta oli sitten meidän vuoro mennä sinne aidan toiselle puolelle ja ensiksi me käveltiin siellä, sitten ravattiin ja sitten seisottiin vaan paikallaan.

Huomaattehan toki, että nyt mulla oli nämä uudet suitset päässä ekaa kertaa!

Tuo nainen kävi katselemassa mua vähän joka suunnasta.

Sitten meidän piti mennä hetkeksi sivuun odottamaan kun mun parina ollut poni meni sinne kävelemään ja juoksemaan. Sitten meidät kutsuttiin siihen vierekkäin seisomaan. Se mun pari oli aika samannäköinen poni kuin minäkin, mutta Emäntä kertoi, että se oli rodultaan shetlanninponi.

Sitten se minua katsellut nainen toi mun suitsiin punaisen rusetin! Emäntä oli oikein onnellisen näköinen ja rapsutteli ja kehui mua. :D

Sitten me mentiin sinne aidan taakse taas odottelemaan ja jonkin ajan päästä me käytiin vielä uudelleen siinä kiertämässä kävellen tuo sama lenkki. Silloin siinä oli monta ponia yhtä aikaa ja kaikilla niistä oli samanlainen punainen rusetti kuin mullakin. Ja yksi vähän isompi poni sai sitten vielä sellaisen isomman rusetin.
Sitten mut vietiinkin takaisin traileriin ja pian alkoi kotimatka. Kotimatkalla satoi vettä ja sitä tuli traileriinkin ja mä vähän kastuin. Ja mun massukin oli vähän sekaisin, olin kai syönyt liikaa niitä voikukkia. Oli siis ihan mukava päästä takaisin kotiin ja illan mä vietinkin omassa karsinassa sisällä ja lepäilin vaan.

Sieltä näyttelystä Emäntä sai sellaisen paperin jossa lukee näin: Liikkeet: Suorat, väljät käyntiliikkeet. Terhakka, väljä ravi. Rakenne: Kompakti, sopusuhtainen ponineiti, hieman väljä pään liittymä, kaunis pää, etujalat hyväasentoiset, takajalat hieman pihdissä. Muuta: Esiintymismeikki viimeisen päälle ja tulisesta silmästä huolimatta täysin esittäjän hallinnassa.

Tässä vielä yksi video siitä kun mä juoksen siellä.

Näyttelystä ehti kulua vain pari päivää, kun taas tapahtui jotain uutta jännää. Yks tyttö joka ei ole meillä ennen käynyt, tuli ratsastamaan minulla! Ja kun me oltiin vasta menossa tuonne tielle, niin siellä tulikin Turre ja se Turren kaveri vastaan, niillä oli myös ratsastajat selässä. Vähänkö oli hienoa kun sattuikin niin, sain näyttää Turrelle että kyllä minäkin osaan! Mutta ne jatkoivat toiseen suuntaan, me mentiin sinne mistä ne olivat juuri tulleet. Emäntä talutti pitkällä narulla ja takaisin tullessa vähän ravattiinkin. Kotiin tultua mentiin pyöröaitaukseen ja Emäntä meinasi, että mun olisi muka pitänyt siellä liikkua, vaikka Emäntä seisoi paikallaan! Eihän se käynyt, en muuten ottanut sitten askeltakaan. Vasta sitten kun Emäntä laittoi taluttimen takaisin ja käveli vierellä, menin vähän matkaa. Mun olis niin tehnyt vaan mieli piehtaroida siinä hiekassa! Lopulta ne tajusivat ja mentiin ottamaan satula pois ja sitten pääsin takaisin sinne hiekalle ja sain pyöriskellä oikein kunnolla.

Ja eilen taas matkustettiin! Käytiin siellä tallilla jossa on käyty ennenkin, se alkaa olla mulle jo ihan tuttu paikka. Mutta nyt siellä oli ihmisiä vaikka miten paljon! Lapsia varsinkin tosi monta ja ne halusivat mua rapsutella. Emäntä laittoi mulle siinä tallikäytävällä valjaat ja kärryt ja sitten mentiin vähän ajamaan sinne kentälle. Sen jälkeen mentiin sinne pihaan ja sieltä nousi yksi tyttö Emännän kanssa kärryihin. Mutta sitten, ettepäs tiedä mitä siellä oli! Mentiin tietä ja siinä vieressä oli tarhassa yks poikaheppa! Se taisi ihastua heti minuun ja täytyy sanoa, että niin kyllä minäkin siihen! Oi ja voi, jos ei olisi ollut aitaa välissä! Olisin halunnut jäädä siihen vaan ihailemaan sitä heppaa, mutta Emäntä veti mua eteenpäin. Käytiin kääntymässä ja sitten taas menin sen hepan ohi. En paljon huomannut ketä kyytiin sitten tuli, kun mulla oli vaan niin kiire katsomaan sitä heppaa taas. Pari kertaa se vielä oli siellä, mutta sitten se vietiin siitä pois, kauas toiseen tarhaan. Ja mun piti mennä siitä vielä tosi monta kertaa, lapset vaan vaihtui aina sinne kyytiin ja Emäntä talutti. Kun sitä oli jatkunut jo tosi kauan, mua alkoi vähän nälättää ja yritin pysähtyä syömään. Emäntä ei antanut, mutta sitten pari viimeistä lenkkiä tehtiin vähän eri suuntaan ja sitten mentiin takaisin talliin. Lapset harjasi mua siellä ja tarjosivat mulle ihan kokonaisen porkkanan, paloiteltuna tietenkin. Sitten pääsin karsinaan ja Emäntä toi mulle sinne tuoretta ruohoa. Lepäsin siellä hetken, sitten Emäntä tuli ja laittoi mulle ne kuljetussuojat ja pääsin vielä hetkeksi ulos syömään ruohoa ennen kotimatkaa.

Tänään katselin laitumelta, kun Emäntä ja Isäntä puuhasivat tuolla pihalla. Laittoivat ne mun agilityjutut tuonne taas ja ennen talliin menoa käytiin Emännän kanssa siellä vähän kokeilemassa niitä. Hyvin mä ne muistin, paitsi yksi juttu siellä oli uusi, sellainen matto jonka päältä piti kävellä. Ihan kivaa oli taas kokeilla niitäkin.

Sukulaisia

2010-05-27T16:17:00.004+03:00

No nyt mä esittelen teille perhettäni. Sanoinhan viimeksi, että mulle on syntynyt taas uusi pikkuveli. Tässä se nyt sitten on!

Toi äiti on siis munkin äitini Natali. Aika hauskan värinen tuo uusi veikka. Saas nähdä muuttaako se vielä väriään. Ei siitä taida kuitenkaan tulla yhtä pilkullista kuin äitimme on.
Tässä on viime vuonna syntynyt veikka, sen nimi on Rituli. Se on väriltään tuollainen ruskea, eikä ole pilkkuja silläkään. Rituli kaipaisi kuulemma uutta rapsuttelijaa nyt kun äidillä on tuo uusi varsa.

Mutta näissä on pilkut! :D Tässä vasemmalla on siis meidän kaikkien sisarusten iskä Pickles. Ja sitten toi oikealla oleva on se kaksi vuotta sitten syntynyt pikkuveljeni Masa. Eiks ole aika hassua, että vaikka me ollaan kaikki sisarukset isän ja äidin varsoja, niin silti vain Masa näyttää siltä miltä meidän rotuisten kuulemma pitäisi näyttää?

Kuva: Anneli Aho

Nytkin on taas moni luullut, että minä olen rodultani shetlanninponi. Mutta enpäs olekaan, vaan knabstrup-poni! Uskokaa vaan, meitä voi olla tällaisia pilkuttomiakin. Emäntä joskus hassuttelee ja sanoo, että minä olen yksi iso pilkku koko poni! :D Meidän rotuisia voi olla ihan isoja heppojakin ja monen kokoisia poneja. Meidän kokoluokka on miniatyyri, eli ollaan kaikista pienimpiä.

Onhan mulla sitten vaikka miten paljon sellaisia sisaruksia, joilla on sama iskä mutta eri äidit. Niissäkin on sekä pilkullisia että pilkuttomia. Mutta niitä on niin monta, että en taida olla kaikista kuullutkaan vielä.
En mä kyllä noita täyssisaruksianikaan ole vielä itse tavannut, mutta Emäntä on kertonut niistä. Sen jälkeen kun muutin tänne Emännän omaksi poniksi, olen tavannut vain iskän kerran yhdessä näyttelyssä. Olisipa kyllä kiva tavata äitiäkin joskus! Vieläköhän se tuntisi minut?

Näyttelyssä

2010-05-25T22:08:00.003+03:00

Nyt on tämän kesän ensimmäinen käyty!
Edellisenä iltana mut taas pestiin ja puunattiin. Sitten aamulla käytiin kävelylenkillä ja sen jälkeen laitettiin kimalletta harjaan ja häntään. Tunsin itseni jo siinä vaiheessa niin hienoksi tytöksi ja alkoi vähän jo jänskättääkin.
Sitten matkustettiin, eikä siinä kovin kauaa kulunut. Kun päästiin perille, niin kuulin jo trailerin sisälle, että nyt on muitakin heppoja lähellä ja meinasin ihan hermostua kun en heti päässyt ulos niitä katsomaan.
Sitten kun lopulta olin valmis, suitset päässä ja Emäntä lähti mua taluttelemaan, niin tapasin siellä tuttujakin. Siellä oli se Bonnie, jonka kanssa olin ajamassa siellä raviradalla! Ja sen kanssa oli joku nuorempi tyttö, se oli kyllä ihan saman värinen kuin Bonnie.

Jonkin aikaa siinä odoteltiin ja sitten me mentiin Bonnien kanssa sellaiseen isoon rakennukseen sisälle. Emäntä sanoi, että se oli nyt sitten se maneesi, josta se mulle jo talvella puhui.
Mutta enpä mä ehtinyt sitä kummastelemaan, mä vaan seurasin kiltisti mihin Emäntä mua talutti. Me kierreltiin siellä vaikka miten, välillä ravattiin ja seisottiin paikallaankin.
Sitten lopulta me saatiin rusetit, mä sain punaisen rusetin ja se joku nainen, joka oli mua katsellut siinä aiemmin, sanoi että esiinnyin hienosti.

Kuvat: Tuulia N. http://valokuvia.viuhka.fi

Sitten me mentiin ulos ja siellä alkoi sataa ja mut laitettiin hetkeksi traileriin sateensuojaan. Sain toki siellä heiniä syödäkseni, muuten oliskin tullut aika pitkäksi. Mutta sitten mulle laitettiin uudestaan suitset ja käytiin uudestaan siellä maneesissa kävelemässä. Käveltiinkin monta kierrosta ja siellä oli tosi monta muutakin heppaa ja ponia. Lopulta tultiin sitten ulos, mä menin traileriin ja matkustettiin takaisin kotiin.
Emäntä sai sieltä sellaisen paperin mukaan ja siinä lukee näin:
Käynti: edestä hiemat kerivät, takaa erittäin väljät, pihtiset. Ravi: etujalat suorenee. Takaa väljät, lyhyet. Pyöreä, melko sopusuhtainen runko, lyhyt leveähkö kaula, hentoluiset jalat. Hyvin esiintyvä.
Emäntäkin kehui, kun mä osasin käyttäytyä niin hienosti siellä. Mikäs siinä oli käyttäytyessä, kun ei sattunut mikään hermostuttamaan. Emäntä alkaa varmana oppia jo, miten mut voi pitää tyytyväisenä!

Olen kuullut uutisen iloisesta perhetapahtumasta! Mulle on syntynyt nyt kolmas pikkuveli! Emäntä kertoi siltä jo terveiset ja lupasi näyttää seuraavalla kerralla sitten kuviakin!

Hammaslääkärillä

2010-05-19T19:15:00.004+03:00

Eipä ollu kovin mukava reissu mulla viime viikolla. Käytiin siellä tallilla jossa käytiin kentällä ajamassa ihan hiljattain. Ensiksi luulinkin että se on kiva reissu, kun pääsin kentälle vähän juoksentelemaan ja pääsinpä sitten karkaamaan sieltä. Ajattelin että Emäntä tarvisee vähän liikuntaa ja minä tuoretta ruohoa. Niitä me sitten saatiinkin!
Mutta sitten Emäntä nappas mut takaisin kiinni, jouduin karsinaan ja siellä odottelemaan jonkin aikaa. Sitten pääsin sieltä ja se lääkäri pisti mua! Yritin vähän laittaa vastaan, mutta se oli ohi ennen kuin ehdin kunnolla protestoimaan. Ja sitten mua alkoi väsyttää ihan kamalasti. Mä muistin sen tunteen jo edelliseltä kerralta, se on kuulkaa omituista kun alkaa huojuttaa eikä jaksa välittää mistään mitään, pitää vaan yrittää pysyä jaloillaan.

Sitten ne ottikin mut käsittelyyn! Mun pää oli Emännän kainalossa ja suuhun työnnettiin vaikka mitä.

Ja sitten vaihdettiin puolta ja sama homma toiselle puolelle.

Sitten kun se oli ohi, mä olin kyllä aika huojentunut. Mutta sitten muhun laitettiin vielä toinenkin piikki! Emäntä kertoi, että se on siksi etten sairastuisi influenssaan. Joo, enpä kyllä tahtoisikaan sairastaa!

Sitten sain mennä lepäämään karsinaan ja siellä olinkin monta tuntia ennen kuin virkistyin.
Mutta sitten olikin talli täynnä tyttöjä ja ne kävivät mua tervehtimässä. Ja Emäntä oli ottanut mun satulan mukaan, sitä sitten kokeiltiin ja kannoin yhtä tyttöä vähän aikaa selässänikin. Emäntä kehui kovasti, kun menin niin hienosti. Eli ei se ihan kokonaan tylsä päivä ollutkaan! :D
(kuvat otti Jasmi Joensuu)

Nyt mä olen päässyt jo laitumelle ihan pidemmiksi aikaakin. Aluksi sain totutella vaan lyhyitä aikoja, mutta nyt kun olen tottunut, saan syödä vihreää ruohoa mahani täyteen. Välillä saan käydä syömässä pihassakin ja Emäntä harjailee mua siinä samalla kun syön. Multa onkin aika hyvin lähtenyt jo talvikarva, paljon paremmin kuin vuosi sitten tähän aikaan. Kylläpä sitä olisikin tässä helteessä kuuma täydessä talvikarvassa!
Mutta kun tulee kesä, tulee myös ötökät! Muistattekos viime kesänä kun mulla oli hetken aikaa se kärpäshuppu? No sehän ei oikein pysynyt mun silmien suojana ja nyt Emäntä toi mulle ihan uuden hupun! Tämä peittää korvatkin, mutta on aika mukavan kevyt kuitenkin. Mutta korvat näyttää vähän hassuilta kun ne on liian pitkät.

Emäntä sanoi, että nyt mä oon sitten mustanaamio. Mitähän se sillä oikein tarkoitti?

Ajoreissulla

2010-05-11T21:47:00.006+03:00

Kyllä mä nyt oon nähny maailmaa ja saanu uusia kokemuksia. Kattokaas missä kävin!

Joo-o, ihan Lapuan raviradalla! :D
Matkustettiin sinne taas trailerilla ja kun tulin ulos sieltä, niin näin heti tuon toisen ponin. Jotakin siinä oli tuttua ja kävin haistamassa, mutta en silti ihan heti muistanut. Mutta sitten kun näin sen trailerin missä se oli tullut sinne, niin muistin! Siinä samassa trailerissahan me matkustettiin vuosi sitten yhdessä näyttelyyn. Eli sehän oli Bonnie-niminen shettistyttö, ihan saman ikäinen kuin minä!
Mutta Bonniella oli vähän erilaiset valjaat kuin mulla ja erilaiset kärrytkin. Bonniesta kun voi tulla ihan oikea raviponi. Minusta ei tule, minä olen vaan Emännän oma kärryponi. Mua ei kuulemma huolittaisi oikeisiin raveihin rotuni takia. Mutta muuten vaan ajelua ei voi kukaan estää! Ei edes tuolla raviradalla käymistä! :D

Mutta ensiksi me mentiin ajamaan sellainen lenkki pienellä tiellä, se oli ihan kivaa. Välillä mä menin edellä, välillä Bonnie ja välillä mentiin vähän vierekkäinkin. Tässä Bonnie menee edellä.

Ihan alkumatkasta mä näytin Bonnielle hauskan leikin jonka oon keksinyt. Siihen tarvitaan vaan lenkkeilevä ihminen, joka kulkee kävellen ja samaan suuntaan kuin minäkin. Tällä kertaa niitä lenkkeilijöitä oli kaksikin, mutta yksikin riittää. Se on sellainen ohitusleikki. Jos se lenkkeilijä tulee mun takaa, niin mä menen käyntiä ja päästän sen ohittamaan minut. Sitten kun se ehtii jonkun matkan päähän minusta, niin otan ravispurtin ja menen sen ohi. Sitten taas käyntiä niin kauan että se ehtii mun edelle. Sitä leikkiä voi jatkaa vaikka miten pitkästi. Se on tosi hauska leikki, Emäntä ja se Bonnien Emäntäkin kikattivat kovasti kun me leikittiin sitä.

Sitten sen lenkin jälkeen me käytiin vielä ihan siellä raviradalla ajamassa. Se rata oli vähän liian pehmeä ja mentiin sitten vaan yksi kierros siinä. Sitten meidän kuskit vaihtoivat toisinpäin, niin että mun Emäntä ajoi Bonniella. Silleen mentiin vaan loppukäyntejä vähän edes takaisin sitä pitkää suoraa.
Kyllä mä olin väsyksissä sen lenkin jälkeen. Mä en yleensä ihan niin paljon ravaile kun lenkkeilen, mutta enhän mä nyt malttanut paljoa jälkeen jäädä, kun oli ihan ensimmäinen kerta että mulla oli ajokaveri!

Naamiaisissa

2010-05-04T19:29:00.003+03:00

Ettepäs varmaan olis arvanneet, jos olisin arvuutellut, että missä kävin viime sunnuntaina. Naamiaisissa! Ihan oikeesti!

Emäntä alkoi puhua mulle siitä jo muutama päivä ennen ja sovitti mulle hassua viittaa. Ja jalkaan kokeili hapsukoristetta. Mutta lauantai-iltana koitti tositoimet ja alkoi se pesu ja puunaus. Mut siis pestiin ekaa kertaa tänä keväänä, eikä se ollu mitään kivaa kun oli kylmä tuuli. Onneksi oli sentään lämmintä vettä ja Emäntä toimi ripeästi ja sitten sain peräti kaksi loimea päälleni ja menin karsinaan kuivattelemaan. Yöksikin vielä laitettin yksi loimi, kun en ollut ehtinyt kokonaan kuivaa.
Aamulla käytiin ensiksi kävelyllä ja sitten Emäntä laittoi mulle kimalletta harjaan ja häntään ja matkustusvaatteet päälle ja niin sitä mentiin.

Perille päästyäni näin siellä joitakin muitakin heppoja, mutta mut vietiin sinne ihan outoon talliin ja siellä karsinassa sitten puettiin ne mun naamiaisvaatteet päälle ja Emäntä puki kans (se oli ihan hassun näköinen, en olis tuntenu muuta kuin äänestä). Ja sitten mentiin ulos ja piti odotella.

Mä meinasin siinä ihan hermostua, että seisomaanko tänne vaan tultiinkin. Sitten maltoin vähän rauhoittua, kun Emäntä tajus, ettei vaan seisota paikallaan, vaan kävellään ja katsellaan vähän ympärillemme. Oli siellä niin paljon näkemistä! Yks toinen siellä oli mun kokoinen poni, muut olikin sitten isompia.

Mentiin sitten sinne kentälle ja siellä käveltiin, se oli aika hankalaa kävellä kun se maa oli niin pehmeää ja märkää. Jonkin aikaa siinä mentiin muiden heppojen kanssa, sitten ne meni pois ja me mentiin hetki aikaa siinä ihan vaan Emännän kanssa kahden. Vähän sain juostakin.

Sitten me mentiin taas odottelemaan, kun muutkin kävi yksitellen siellä kentällä. Siinä odotellessa kävi pari lasta kysymässä, että saisko mulla ratsastaa. Mutta Emäntä sanoi, että ei saa, kun mua ei ole siihen vielä koulutettu.

Ja sitten olikin palkintojen jako, minut kutsuttiin kentälle toisena, sain siis toisen palkinnon! Hienon ruusukkeen ja oikein pokaalinkin! Pokaali olikin mun elämäni ensimmäinen! :D

Sitten mut vietiin takaisin sinne karsinaan ja riisuttiin niistä vaatteita ja laitettiin ne matkustusvaatteet taas. Menin sitten traileriin ja siellä sain hetken aikaa syödä ihan rauhassa heiniä, ennen kuin lähdettiin kotimatkalle. Että sellainen naamiaisreissu mulla oli.

Uusia maisemia

2010-04-28T19:03:00.004+03:00

Haa!
Mulla oli kuulkaas vähän jänskä sunnuntaipäivä!
Traileri siirrettiin pihaan ja aloin aavistella, että olis lähtö jonnekin. Mutta koska mua ei yhtään pesty ja puunattu, niin arvelin että ei oo mistään edustustilaisuudesta kyse tällä kertaa.
Mä odottelin tarhassa, että mitä tapahtuu. Isäntä ja Emäntä laittoivat mun kärryn sinne trailerin perään kiinni! Olin aika hämmästynyt, mihin ne kärryn meinaa viedä eikä mua!? Mutta sitten ne yhtäkkiä nauroivat ja ottivat sen kärryn alas ja sanoivat, että meinas tärkein unohtua! Siis minä! No mulle laitettiin sitten loimi ja ne jalkajutut ja menin reippaana tyttönä traileriin. Sitten kuuntelin siellä sisällä, kun se kärry laitettiin taas siihen oven eteen.
Vähän aikaa matkustettiin ja sitten tultiinkin sille tallille, jossa olen käynyt ennenkin. Siellä oli aika hiljaista tällä kertaa, ihmisiä ei näkynyt ketään ja tallissakin oli vain yksi heppa. Pari kertaa se hirnui mulle, mutta en mä sille mitään vastannut.
Emäntä valjasti mut siinä tallin käytävällä ja sitten me mentiin ulos sinne kentälle! Oonhan mä siellä ollu muutaman kerran ennenkin, mutta en koskaan kärryjen kanssa!

Siellä olikin sitten vähän pujottelujuttuja ja kapeita kujia mistä mun piti mennä ja kääntyillä. Siellä oli muutamia toisten hevosten jätöksiä ja mun olis kovasti tehnyt mieli niitä nuuskutella, mutta Emäntä oli tylsä ja patisti mut aina liikkeelle.

Mutta olipas se raskasta vetää kärryä siinä kentällä! Paljon raskaampaa kuin tuolla tiellä missä normaalisti mennään. En mä jaksanut ravata paljoakaan ja puolen tunnin päästä olin ihan väsynyt jo kävelemiseenkin.

Sitten mentiin takaisin talliin ja kärryt ja valjaat purettiin pois. Mutta sen jälkeen pääsin takaisin kentälle ihan vapaaksi ja arvaattekin varmaan mitä tein! Joo-o, piehtaroin oikein kunnolla! Se on aivan ihanaa se hiekka sellaiseen!
Sitten mua vähän harjattiin, laitetiin loimi ja ne jalkajutut ja sitten matkustettiin takaisin kotiin.

Olen muuten saanut tässä viime aikoina taas vähän uusia varusteitakin, mutta Emäntä sanoi, että esitellään ne sitten josksu myöhemmin. Kun ei ne kuvat oikein onnistuneet mitä niistä otettiin. (no mitän tuli ottamaan just kun olis ollut mun ruoka -aika!) Sain siis uudet suitset jotka on väriltään punertavat, uuden riimun jossa on mun nimi ja uuden sinisen sadeloimenkin. Riimu on jo käytössä, mutta sadeloimea en varmaan tarvi nyt kun on näin lämmintä. Se kun oli sellainen vähän lämpöisempi sadeloimi ja mä pärjään näissä kevätsateissa ihan tuolla ohuella sadeloimellakin.

Pooois alta!

2010-04-19T08:07:00.001+03:00

Kevään tuoksuja

2010-03-27T21:13:00.002+02:00

Nytpä on kevätaurinko paistanut ja ihan lämmittänytkin jo. Mun mustaan turkkiin ottaa aurinko kivasti ja me kuttutyttöjen kanssa on paistateltu päivää.

Viikko sitten Emännän kummityttö oli taas käymässä ja niinpä sain toimia taas ratsuna. Käytiin kävelemässä sama reitti mitä usein Emännän kanssa ajellaan. Emäntä talutti mua pitkässä narussa ja sain kovasti kehuja, kun menin niin hienosti.

Ja lenkin jälkeen mä sain edelleen kehuja ja Emäntä puki mun päälleni uuden loimen! Upea punainen, mutta onpas vähän pitkä! Mahtaisi näyttää hassulta se poni, jolle tämä oikeasti olisi ihan sopiva. Ajatelkaas nyt, saman pituinen selkä kuin minulla, mutta 15 senttiä korkeammat jalat! :D No, oli tässä kuitenkin hyvääkin, tämä peittää mun mahanalusenkin ja lämmittää siis sieltäkin. Yhtä punaista käärylettäkin Emäntä kokeili mun jalkaan, mutta sanoi sen olevan sopivan levyinen mutta liian pitkä ja että ne pitäisi lyhentää.

Mä olen tosiaan tainnut olla hyvä tyttö, kun sain ihan samalla viikolla vielä toisenkin uuden loimen! Tämä on vähän hassun värinen, mutta tosi lämmin. Emäntä on tämän ihan itse mua varten ommellut, eikä kenelläkään muulla ole samanlaista! Tämä on kuulemma villainen ja olisi ollutkin hyvä silloin kovilla pakkasilla. Saas nähdä onko tälle vielä käyttöä tänä talvena vai jääkö se odottamaan ensi talven pakkasia.

Musta olisi kyllä aika kiva tietää, miten iso mun vaatekaappi oikein onkaan??? En pysy edes laskuissa mukana, niin monta loimea mulla jo on.

Piimävelliä ja karkulaisia

2010-03-08T21:16:00.002+02:00

Olipas meillä tutinaa viime viikolla parina päivänä. Essi oli ihan huutopäällä monta päivää ja niin levoton, että lopulta se hyppäs aidan yli koiran tarhaan ja siitä pihaan! Ja Emma meni perässä ja Mila-koirakin hyppäsi aitansa yli. Mutta minä pysyin kiltisti tarhassa. Ja kyllä Emäntä vähän motkottikin niille karkulaisille sitten kun tuli kotiin ja tapasi ne pihasta. Vaan Isäntä tuli ja naulasi aitaan kiinni laudan!

Vaan eipä se mitään auttanut, seuraavana päivänä karkasi kaikki kutut tuosta samasta kohdasta! Ja Mila sitten kanssa omasta tarhastaan. Mutta en minä! Sitten Isäntä naulasi siihen vielä toisenkin laudan ja sen jälkeen ei enää kukaan ole karannut.

Mulla oli maha vähän sekaisin ja Emäntä laittoi mulle "lääkettä", sekoitti mun ruokaani piimää! Siitä tuli ihan valkoista puuroa sitten ja se maistui kummalliselta enkä halunnut sitä syödä. Mutta yön mittaan oli pakko, kun mun oli kuitenkin nälkä.

Eikä se sitten ensitotuttelun jälkeen niin pahaa ollutkaan. Kolmantena iltana söin sen jo ihan kuin tavallisen puuroni. Mutta sitten mun massuni olikin jo kunnossa ja nyt saan taas ihan tavallista pellavapuuroani.

Eilen Emäntä jutteli mulle, että pääsisin matkustamaan jonnekin. Ja niin sitten näin kun Emäntä ja Isäntä molemmat puuhailivat kauan aikaa trailerin ympärillä ja vähän se traileri liikkuikin, mutta niin siinä sitten kuitenkin kävi, että Emäntä sanoi mun reissun peruuntuneen tällä kertaa. Ei se traileri sieltä hangesta lähtenyt irti. Mutta Emäntä lupasi, että joskus sitten keväällä saatan vaikka päästä sinne reissulle, joka ei nyt onnistunut. En tiedä mikä juttu se oikein on, mutta Emäntä oli siitä aika tohkeissaan. Puhui jostain maneesista, mutta ei mulla ole aavistustakaan mikä se sellainen on. Oliskohan jotain hyvää syötävää?

Kärryttelemässä ei oltukaan käyty reiluun viikkoon, mutta eilen käytiin ja mulla olikin virtaa vaikka muille jakaa. Menin niin lujaa kuin kintuistani pääsin, oikeen laukkasinkin jonkun matkaa. Mulla kun on ne heijastimet jaloissa, niin niistäkin kaksi irtosi siellä matkalla. Enhän mä siinä laukatessa sitä huomannut, mutta sitten kun tultiin samaa reittiä takaisin niin toinen heijastin löytyi tieltä. Toinen irtosi kun mä menin yhdestä lumipenkasta, sen Emäntä huomas sitten heti ja poimi talteen.

Lunta tulvillaan!

2010-02-16T18:01:00.006+02:00

Lumiset terveiset täältä Kartanolta! :D

Lunta on tosiaan riittänyt. Toi kuva otettiin pellolla, Emäntä veti mut sinne perässään ja päästi sitten ihan vapaaksi. Mutta enhän mä jaksanut siellä paksussa hangessa mihinkään liikkua, paitsi Emännän tekemiä jälkiä pitkin. Kaivelin sitten vaan syötävää sieltä lumen alta.
Mutta sitten mä huomasin, kattokaas mitä!

Ettekö huomaa? Tuon kuvan voi klikata suuremmaksi, näettekös sitten?

Ai niin, näin tässä yhdellä lenkillä Turren ja sen toisenkin hepan. Se toinen heppa tais taas vähän pelästyä mua, mutta Turre ei pelästynyt. Vaikka mä tulin tooosi lujaa laukaten, Emäntä kyllä jarrutteli vähän ennen kuin tultiin niiden kohdalle. Mutta eipä jääty juttelemaan vaan jatkettiin matkaa. Mä seurasin niiden jälkiä, menin ihan turpa maassa. :)

Mutta tässä yks kerta, kun oltiin ajelemassa, kävikin hassusti. Mentiin aluksi sitä tietä, missä on aika lailla lunta. Emäntä käveli vaan kärryjen perässä, joten se ei ollu mulle ollenkaan raskasta. Mutta sitten kun päästiin sinne auratulle tielle ja Emäntä istui kärryyn, niin arvatkaas mitä! Kärryn toinen rengas olikin tyhjä! Me tehtiin käännös ja kahlattiin siellä lumessa takaisin kotiin. Se oli siis tosi kevyt lenkki mulle, ja niin mulla jäikin energiaa ja purin sitä sitten tarhassa.

Jos tuo upotettu video ei näy, niin tästä linkistä pääsee YouTubeen.

Kilpajuoksua

2010-01-26T20:53:00.003+02:00

Juoksinpa tässä yksi päivä kilpaa Isännän ja Milan kanssa. Oltiin yhdessä lenkillä ja välillä vähän juostiin. Välillä kyllä päästin ne kauaskin edelle, ne kävelee nopeammin kuin minä! Mutta sitten ravasin ja sain ne taas kiinni.

Ja sitten vähän ennen kotia näytin kuka onkaan se nopein juoksija! Pistin laukaksi ja päästin oikein tuhatta ja sataa! No ei ehkä ihan, mutta Emäntä ehti vilkaista nopeusmittaria ja se näytti enimmillään 25 km/h. Aika kyytiä vai mitä!

Mutta on mun lihaksia vähän treenattukin. Meidän vakiolenkkiä ei oo ihan kokonaan aurattu, ja siellä mä oon lumessa sitten mennyt jotain autojen jälkiä vaan seuraten. Kärry on siellä aika raskas vetää, mutta onneksi Emäntä on sitten noussut pois kärryistä ja ohjastanut mua vaan vierellä tai kärryn takana kävellen.

Yhdellä lenkillä siellä tuli pari koiraa vastaan! Ja ihmisiä tietysti kanssa, mutta ne koirat minä kuulin jo kaukaa ja pysähdyin kuuntelemaan jo ennen kuin niitä edes näkyi.

Toinen niistä koirista oli vapaana ja juoksi meitä vastaan, mutta ihan kiltti se sitten kuitenkin oli. Minähän en koiria pelkää, kun ei kukaan koira ole mulle pahaa tehnyt. Nuokin vaan vähän nuuskutteli ja jatkoivat sitten matkaa.

Joku pyysi että esittelisin talliani. Ehkäpä ensi kerralla, mutta nyt esittelen mun "kyttäyspaikan" tallin kulman takana. Tässä mä aina seison ja kurkistelen kun joku tulee pihaan. Tätä kuvaa ottaessaan Emäntä oli tulossa ottamaan mua illalla sisään talliin. Tuosta nurkalta on hyvä seurata tilannetta, siitä on lyhyt matka tallin takaovellekin, jos siellä tapahtuu jotain mielenkiintoista.

...tuli talvi halla!

2010-01-07T21:34:00.006+02:00

Hyvää tätä vuotta! Ja onnea kaikille poneille ja hepoille ja aaseillekin, meillä kaikilla oli synttärit vuoden vaihteessa! Minä olen nyt sitten 4-vuotias. No joo, mun synttäreitä juhlitaan vasta kesällä. Mutta sain mä nytkin lahjan! Uuden riimun, eikös oo hieno! Siinä on jotain kimaltelevaa tuossa turvan päällä.

Emäntä sanoi, että tämä on shettis-kokoinen, mutta silti se on aika sopiva mulle.

Ja nyt on tullut kunnon talvi! Olen päässyt muutaman kerran juoksentelemaan kesälaitumelle. Aluksi siellä olikin kiva juosta, niin että lumi pöllysi!

Ja kaivaa lumeen syviä kuoppia ja nyhtää kuoppien pohjalta maasta näkyvää ruohoa!

Mutta kun aina vaan satoi lisää lunta, niin sitä tuli lopulta niin paljon, etten mä oikein saa siinä enää juostuakaan, kävelen vaan ja kaivelen.

Tuo pakkaslumi on muuten kummallista, se tarttuu mun kavioiden pohjiin ja siitä tulee kauheat paakut! Emäntä iltaisin naputtelee ne paakut vasaralla irti.

Nyt ei ollakaan kovin usein ajeltu, kun on ollut niin kylmää. Viimeksi viikko sitten käytiin ja silloin oli kiva mennä lumisessa maisemassa.

Käytiin taas tuolla naapuritallilla kääntymässä. Tällä kertaa en juossut näiden heppojen kanssa kilpaa, vaan pysähdyin vähän katsomaan niitä ja niiden touhua. Oli siellä kauempana muitakin heppoja ja ihan kaukana näin kun yhdellä hepalla ratsastettiin.

Mun pitää vielä esitellä tätä mun uutta "valjaskorua", eiks olekin makee!?

Nyt on ollut niin kylmiä päiviä, että mäkin meen ihan huurteeseen. Vuohet ei ole ihan kylmimpinä päivinä olleet ollenkaan ulkona, ja minäkin lyhyemmän ajan kuin normaalisti. Tänään oli kumma päivä, ei menty aamulla ulos ollenkaan! Emäntä toi vaan heinät karsinaan. Ja Mila-koiran tuohon mun karsinan viereen! Se oli meidän kanssa tallissa koko päivän. Ja olipas meillä erikoinen päivä totta tosiaan! Emäntä nimittäin unohti karsinani oven lukon auki, ja mä pääsin astumaan pois ja käsiksi heinäpussiin jonka Emäntä jätti lattialle. Sainpahan kerrankin syödä tarpeekseni! Ja jälkiruuaksi porkkananpaloja joita oli pöydällä. Mila vähän pelkäs kun mä tepastelin ympäriinsä. Ja vuohet oli juonilla tuulella kanssa, ne kiskoi Milan makuualustan omaan karsinaansa! Hih. Täytyy sanoa, että olispa sitä muuten aika tylsä päivä ollutkin vaan karsinassa seisoa. Vaikka kyllä mä sitten sain illalla ihan tarpeekseni ulkoilla pakkasestakin.

Näihin kuviin ja tunnelmiin päätän raporttini täältä tällä kertaa! :D

Jouluttelua

2009-12-27T14:27:00.003+02:00

Heipsan vaan! Toivottavasti kaikilla on ollut mukava joulu! Mulla oli ihan kiva, mutta ennen kuin kerron siitä, mun täytyy saada kertoa mitä tapahtui viikko sitten!
No ensinnäkin Emäntä vei mut taas trailerilla sinne tallille jossa olin kesällä näyttelyssä. Ja mulle laitettiin matkan ajaksi ihan uudet kuljetussuojat jalkoihin! Ne tuntui vähän tönköiltä ja oli ihan kummallista kävellä ne jalassa. Siellä tallilla mä pääsin taas sellaiseen isoon karsinaan jossa on niin korkeat seinät, ettei sieltä näe mitään mitä ympärillä tapahtuu. Mutta kuulee kyllä hyvin. Onneksi Emäntä toi mulle oman vesisangon, kun se vesikuppi oli ihan liian korkealla.

Siellä tallilla olikin hammaslääkäri! Muhun laitettiin yks piikki ja sitten mua alkoi ihan hirveesti väsyttää. En jaksanu välittää mitään, vaikka se lääkäri ronkki mun suutani. Onneksi se ei tällä kertaa kestänyt kauaa, ei otettu yhtään hammasta irti eikä tullut verta. Sen jälkeen mä sain mennä takas karsinaan ja mä olin niin väsyksissä että ihan nuokuin. Nojasin karsinan seinäänkin kun en olis muuten jaksanut olla seisaaltaan. Emäntä kävi mua välillä aina katsomassa ja sitten lopulta tulikin yllätys mulle. Olin siinä vaiheessa jo ihan hereillä ja saanut heiniäkin, kun Emäntä kertoi, että mä saankin jäädä sinne ihan yökylään! Ja niin mä tosiaan olin yötä siellä. Naapurikarsinassa oli yks iso valkoinen heppa, se oli niin iso että se ylettyi ihan kattomaan mua tuolta ylhäältä kalterien välistä.

Sitten aamulla Emäntä tuli taas mua katsomaan ja pääsin vähän kävelemään ulos. Käytiin kattomassa muita ulkona olevia heppoja ja minä tein niille varsin selväksi, kuka määrää ja ketä.
Aika kauan mun piti silti olla siellä karsinassa ja sitten mulla alkoi olla energiaa jo niin paljon, että vähän juoksin ympyrää siinä karsinassa. Se olikin kiva, kun oli niin iso karsina, että siinä mahtui juoksemaan! Mutta sitten Emäntä vei mut ulos ja pääsin juoksemaan oikein kunnolla! Mentiin siihen samalle kentälle, missä oltiin kesällä näyttelyssäkin. Mutta nyt siinä oli lunta ja minä ihan yksikseni sain siinä juosta vapaana. Ja kyllä mä sitten juoksinkin!
Sitten menin takaisin talliin ja Emäntä laittoi mulle kimalletta harjaan. Talliin tuli paljon väkeä, siellä pidettiinkin joulujuhla! Ja lopuksi Emäntä valjasti mut ja talutti mua ulkona ja lapsia tuli mun kärryjen kyytiin. Olisin halunnut näyttää niille, miten reippaasti osaankaan vetää kärryjä, mutta Emäntä vaan jarrutteli ja piti talutusnarusta tiukasti kiinni.
No, sitten se juttu oli ohi ja mä pääsin hetkeksi takaisin karsinaan ja sitten matkustettiin takaisin kotiin.

Mutta arvatkaapas mitä se hammaslääkäri oikein sanoi mun hampaista! Se sanoi, että niitä olisi hyvä harjata, kun niihin jää ruokaa kiinni. Niin sitten on Emäntä harjannut mun hampaat siitä lähtien aamuin ja illoin. Ja saan aina pienen palan porkkanaa palkinnoksi, kun osaan olla niin nätisti. Vaikka ihan helppoa se on, ei mun tarvi edes suuta avata, kun voi harjata tuosta huulien välistä vaan. Ne on nuo mun vähän erikoiset etuhampaat, joiden taakse sitä ruokaa jää jumiin.

Mutta sitten siihen jouluun! Ensinnäkin me saatiin jouluherkkuja, Emäntä antoi vähän leivänpalasia ja sitten Isäntä antoi porkkanaa.

Ja sitten me saatiin vuohien kanssa yhteiseksi lahjaksi uusi juoma-astia tarhaan! Tämä uusi astia onkin sellainen, että siinä ei vesi jäädy ollenkaan! Isäntä on tämän ihan itse tehnyt, me käytiin tuolla verstaassa katsomassa Emännän kanssa silloin kun se oli kesken. Että turha kertoa mulle mitään joulupukkisatuja. :D Paitsi vuohet, ne kaipaa pukkia, mutta jotain vuohipukkia, ne huutelee sellaisen perään vähän väliä!

Me on käyty Emännän kanssa nyt ajelulla monena päivänä. Mun kärryissä on hienot joulukoristeet, tuollaiset kilisevät kellotkin aisojen päissä!

Paitsi tänään kun oltiin lenkillä, toinen kello tippui matkalle! Sitten kun tultiin takaisin niin löydettiin se, mutta siitä oli auto ajanut päältä ja se oli ihan litassa. Höh, sanon minä.

Eilen mä pääsin vähä juoksentelemaan tuonne kesälaitumelle! Oli aika makeeta ottaa siellä spurttia niin että lumi pöllysi. Ja kaivella syötävää sieltä lumen alta. Olisin viihtynyt siellä vaikka miten kauan, mutta sitten Emäntä tuli hakemaan mut sieltä pois.

Jouluterveiset!

2009-12-24T16:39:00.001+02:00

Voittajat!

2009-12-02T20:59:00.006+02:00

No niin, ihan ensiksi. Arvauskisa ravinopeudestani on päättynyt. Oikea vastaus olisi ollut 14 km tunnissa! Sitä ei kukaan arvannut. Mutta koska olen hyvällä joulunodotusmielellä, päätin kuitenkin palkita peräti kaksi lähimmäs arvannutta. Eli Heljä vastasi melkein oikein, useimmiten olenkin mennyt tuota 13 km/tunnissa, kun vain kerran on mittari käväissyt neljässätoista. Heljälle siis menee ykköspalkinto. Ja toiseksi lähimmäs arvasi Amonyyni. Laittakaapas nimi- ja osoitetietonne Emännän sähköpostiin, niin laitetaan teille palkinnot tulemaan!

Hypätkääpä tekin kärryilleni, edes virtuaalisesti! Tässä en ihan huippuvauhtiani mene, mutta ravia kuitenkin. ;)

Viime lauantaina mulla olikin jänskä päivä. Emäntä laittoi mulle joulukoristeen kaulaan ja laukut selkään eikä yhtään kertonut minne oltiin menossa! Mua jännitti kun arvelin, että jotain erikoista on tulossa. Kun mulle laitettiin oikein kimalletta harjaankin! Niin me käveltiin sitten vaikka miten pitkä matka ja tultiin tällaiseen paikkaan.

Ne oli kuulemma joulumarkkinat ja siellä kävi moni ihminen mua rapsuttelemassa. Käytiin vähän tutustumassa myynnissä oleviin juttuihinkin, mutta nämä eivät ainakaan olleet syötäviä. Onneksi Emäntä oli varannut mulle vähän evästä noihin laukkuihin...

Sitten me käveltiin sieltä takaisin kotiin, mutta matkalla poikettiin yhdessä paikassa. Haistoin että siellä ihan varmasti oli heppoja jossain, mutta en vaan nähnyt niitä yhtään. Kummallista... Mutta siis mukava seikkailupäivä mulla oli!

Näkyillään!

2009-11-24T21:35:00.003+02:00

Se lumi sitten taas meni. Vettä on vaan satanut ja niin pimeetä on. Nyt haluaisinkin muistuttaa kaikkia heijastimien tärkeydestä, jos liikkuu jossain kotipihaa kauempana. Emäntä on varustanut mut ja kärryt hyvin heijastimin. Nyt juuri sain uudet heijastimet jalkoihinkin. On mulla ennenkin jalkaheijastimet ollut, mutta ne on keltaiset. Nämä uudet on punareunaiset ja sopii kivasti mun valjaspehmusteiden väriin. Aisan päihinkin tuli ihan hiljattain uudet heijastimet, niissä on tuollaiset hepankuvat.

Mun kärryihin on laitettu yksi uusi vempele, se on matka- ja nopeusmittari! Minä en sitä vauhdissa näe, mutta Emäntä kertoi, että mun kävelyvauhti on 3-4 kilometriä tunnissa. Ja kertoi se mun huippunopeuden ravissa, mutta sitäpäs en heti kerrokaan! Arvatkaa! Se joka arvaa oikein, saa palkinnon! Tai jos moni arvaa oikein, niin sitten arvotaan. Arvauksia voi laittaa tuonne kommentteihin. Kertokaa sitten joku nimimerkkikin, niin tiedän seuraavalla kertaa sanoa, kuka voitti ja kysyn sitten osoitteen mihin palkinto lähetetään. Arvausaikaa on siihen saakka kunnes seuraavan kerran tänne taas kirjoittelen.

Niin ja sitä äänestysaikaa Villivarsan Vuoden hevonen -kisassa on vielä pari päivää, muistakaas sekin!

Talvi tuli

2009-11-11T09:10:00.004+02:00

Hee! Nyt on lumi maassa! Tässä yksi yö oli satanut oikein kunnolla ja kun aamulla menin ulos, ihan häikäisi kun oli niin valkoista! Kiva oli juoksennella tarhassa ja vähän pöllyttää lunta.

Mä oon saanut uuden pallon taas! Se on yhtä iso kuin oli se entinen vaaleanpunainen, mutta tämä on väriltään sininen. Se entinen vaaleanpunainen on vähän vuotanut, eikä se enää pyöri niin hyvin. Ja se pienempi keltainen taas, se on jotenkin raskaampi eikä se liioin pyöri niin kevyesti. Tämä uusi on hyvä!

Emäntä toi myös uusia karkkeja, ne on isompia kuin entiset. Ja arvatkaas miten hassusti mulle kävi ekan karkin kanssa? Pyörittelin sitä suussani ja rouskuttelin, niin multa lähti hammas! Sylkäisin sen pois suustani ruokakuppiini niin että kolahti. Mutta karkki oli hyvää! Eikä se hampaan lähtö mitään haitannut, se on ihan normaalia että ne maitohampaat vaihtuu ja tilalle kasvaa sitten uudet hampaat jotka pysyy koko ikäni.

Muistattekos kun kerroin, että mulle oli jäänyt ne loimet pieneksi? Ja Emäntä meinas vaan, että mä oon mahaani kasvattanut. Mutta nytpä on todistettu, että ei se ihan vaan niin ollut, vaan mä oon kasvanut ihan oikeesti! Emäntä mittasi eikä meinannut uskoa silmiään, kun huomasi että oon kasvanut kolme senttiä edellisestä mittauksesta! Mun korkeus on siis nyt 90 senttiä. Olen siis iso pieni poni! :D

Äänestä!

2009-11-01T21:18:00.003+02:00

Tulinpa vaan kertomaan, että pääsin ehdokkaaksi Villivarsa-lehden Vuoden hevonen 2009 -äänestykseen! :D :D :D Mun kuva on uusimmassa Villivarsassa, numerossa 11/09. Tässä siitä sivusta kuva, toisella sivulla olis lisää ehdokkaita, mutta mä laitan vain tämän sivun jossa on mun kuva. :D Tuota kuvaa kun klikkaa hiirulaisella, niin sen näkee isompana.

Hei ratsu reipas!

2009-10-19T19:05:00.003+03:00

Se olen minä! :D

Emännän kummityttö oli taas kylässä ja tällä kertaa se ratsasti mulla vähän pidemmästi, käytiin ihan tuolla samalla tiellä missä ajellaan kärryilläkin. Emäntä käveli koko ajan vierellä ja talutti narussa, vaikka ihan hienosti olisin osannu mennä ilman naruakin. Nyt oli se uusi hieno satulahuopa sitten ekaa kertaa käytössä.

Eilen Isäntä ajoi taas traktorin tarhan viereen ja kauhan siitä aidan yli ja Emäntä siivosi mun kakkakasat pois. Mä kävin vähän ihmettelemässä ja ehtihän Emäntä sitten aina välillä mua vähän rapsuttamaankin.

Mä oon ihan unohtanut esitellä mun uudet loimet! Siitä on jo hetki aikaa kun nämä kuvat otettiin. Sain uusia loimia sen takia, kun olis kasvanut ulos kahdesta vanhasta loimesta. Ne oli vihreä ja vaaleanpunainen kylpytakki, ne alkoi kummasti kinnata tuosta mahan kohdalta. No näissä uusissa on vielä vähän kasvunvaraa, varsinkin tässä ensimmäisessä. Siinä on riimu ja narukin samaa sarjaa, mutta oli ne sen verran isoja, että en mä oo niitä vielä käyttänytkään. Odottelen jospa vieläkin kasvaisin!

Mutta tämä toinen on oikein sopiva! Olen käyttänyt sitä jo monta kertaa, Emäntä laittaa aina ajon jälkeen sen mun päälleni.

Me on nyt ajeltukin aika usein ja mulla on niin hyvä kunto, että Emäntä ja Isäntä tekivät mulle pienen jekun viimeksi kun ajettiin. Isäntäkin istui kärryihin! Pikkuisen oli raskasta, mutta kyllä mä vaan jaksoin ottaa muutaman raviaskeleenkin. No onneksi Isäntä ei kauaa siellä kärryissä ollut, vaan nousi pois ja me jatkettiin Emännän kanssa vaan. Mutta Isäntä otti meistä kuvia ja tällaisen videonkin kuvasi.